Aatsinkin vanhainkoti, Salla

Sallan perukoilla, lähellä itärajaa sijaitsevan hoitolaitoksen historia juontaa juurensa vuoteen 1927, jolloin tontille rakennettiin kunnalliskoti kylän vanhuksia ja muita työkyvyttömiä varten. Kunnalliskoti tuhoutui tulipalossa vuonna 1929. Vanhainkodin rakentaminen kunnalliskodin raunioille aloitettiin 28.5.1948 ja ne saatiin päätökseen seuraavana vuonna. Arkkitehti Heimo Vesikarin suunnittelema päärakennus käsittää kahdesta kerroksesta ja vintistä koostuvan vanhainkotiosan ja siihen liitetyn siipiosan, jossa sijaitsivat ruokala ja johtajan asunto. Lisäksi tontille rakennettiin saman arkkitehdin piirustusten pohjalta karjatupa, navetta ja sikala/kanala. Vanhainkotiin rakennettiin kellarikerros vuonna 1956. Uusin rakennus on vuonna 1974 arkkitehtitoimisto Aarre Holttisen piirustusten pohjalta valmistunut tasakattoinen rivitalo, joka toimi henkilökunnan asuntolana.
Jokainen kynnelle kykenevä vanhainkodin asukas otti osaa talon töihin. Maataloudessa pyrittiin omavaraisuuteen. Maatila tarjosi asukkaille tekemistä niin pelloilla kuin navetassakin. Käytännössä kaikkien asukkaiden ollessa kotoisin samalta kylältä tunnelma oli kotoinen ja luonnonläheinen. Maatila lakkautettiin ja pellot paketoitiin vuonna 1972. Päärakennusta remontoitiin vuonna 1977. Vanhainkodin muutettua Sallan kirkonkylälle Hopeaharjuun Aleksis Kiven päivänä vuonna 1993 vanhat rakennukset jäivät autioiksi.
Autioksi jäätyään vanhainkodista tuli joksikin aikaa paikallisten nuorten suosima paikka, jossa he kävivät tutkimassa, ryyppäämässä tai muuten vaan hengailemassa. Rakennuksen kerrotaan myös vetäneen puoleensa katseilta piilottelevia narkomaaneja (liiman ja/tai liuottimien imppaamiseen koukkuun jääneitä), joita nuoriso joskus retkillään näki. Eräät kävijät olivat kertomuksen perusteella järkyttyneet nähdessään nuoren narkkariäidin nurkassa mutisemassa jotain itsekseen sylivauvaikäisen lapsen itkiessä vieressä. Luultavasti juuri näiden "asukkien" takia Sallan poliisi sulki paikan lopullisesti yleisöltä jossain vaiheessa vuoden 1993 jälkeen. 2000-luvulle tultaessa rakennukset olivat jo alkaneet painua unohduksiin. Kiinteistön omistaa nykyään yksityinen henkilö, joka on suunnitellut tiloihin matkailutoimintaa. Toistaiseksi toiminta on rajoittunut marjanpoimijoiden majoittamiseen henkilökunnan asuntolassa.
Sain tietää tästä paikasta alkukeväästä 2011 Suomen UE Forumilla olleen keskustelun kautta, johon oli linkitetty Keskiyön kerhon hieman yli kolme vuotta aiemmin tekemä todella tunnelmallinen reissuselostus kuvineen. Mielenkiinto heräsi heti, mutta tuolloin mahdollisuus päästä vierailemaan paikalla ei ollut suuri pitkän välimatkan takia. Niinpä odottelin kärsivällisesti elokuun 2015 loppuun, jolloin päätimme opiskelukaverini Joonaksen kanssa tehdä tutkimus- ja kuvausretken paikalle. Lähdimme aamulla ajamaan Oulusta kohti Aatsinkia, matkaa yhteen suuntaan kertyi noin 350 kilometriä. Saavuimme vanhainkodin pihaan hieman ennen yhtä iltapäivällä. Tontilla oli silloin toinenkin auto ja ainakin yksi ihminen, läheisempää kontaktia emme kuitenkaan tehneet, joten hänen paikallaolonsa syy jäi arvoitukseksi. Päärakennus oli ulkoapäin ryhdikkäässä kunnossa ja lähes kokonaan välttynyt vandalismilta. Sama päti myös sisätiloihin. Vaikka sängyt ja muut huonekalut oli asuinkerroksista viety pois, ullakolta löytyi paljon kiinnostavia pikkutavaroita ja vaatteita. Oman kokemukseni mukaan tunnelma oli koko vierailun ajan rauhallinen, tästä paikasta vaikutti ainakin päiväsaikaan puuttuvan "aavemaisuus", joka usein leimaa autioita vanhainkoteja ja sairaaloita.
Etupihan nurmikenttä näytti olevan samana kesänä leikattu, mutta tuuheudesta päätellen se on jossain vaiheessa päässyt kasvamaan pitemmäksikin. Vasemmassa laidassa näkyy irrotetun lipputangon jalusta.
Vanhainkodin rakennus...
...ja siihen liitetty ruokalan ja johtajan asunnon käsittänyt yksikerroksinen siipiosa.
Vanhainkodin asukkaiden huoneiden ikkunat olivat yllättävän pieniä. Liekö nurkista veto tuuliselle mäelle rakennetussa talossa pyritty minimoimaan...
Pääsisäänkäynnin ovet rempottivat auki.
Pyörätuoliluiskan pinta alkoi olla jo luonnon takaisin valtaama.
Vanhainkodin päädyssä tuuletusparvekkeet olivat ehtineet mennä huonoon kuntoon...
...myös wanhat kokoontaitettavat palotikkaat oli ripustettu roikkumaan ullakon ikkunasta.
Takapihan puolella vanhainkodin seinustalla kasvoi kaksi kuusta. Vihreä peltikatto oli säilynyt moitteettomassa kunnossa.
Savupiipulla varustettu tulisija, jota on voitu käyttää muunmuassa makkaroiden ja muurinpohjalettujen paistamiseen.
Tällä kulmalla sadevesi oli ehtinyt tehdä tuhojaan rappaukselle.
Pienen parvekkeen ovi oli reunustettu seinää vasten olevilla laudoilla, vaikuttaa paikalliselta tavalta. Varustukseen kuului myös palotikkaat.
Matala siipi takapuolelta.
Heinittyneen pellon ja tuuheiden kuusten takana sijaitsi henkilökunnan asuntolana toiminut keltainen rivitalo. Pihassa oli auto ja peräkärry, sisältä kuului ääniä, jotka viittasivat imurointiin tai remontointiin. Tätä taloa kuulutaan käytettävän kesäisin marjanpoimijoiden majoittamiseen, joten kunnossapitotyöt ovat järkeenkäypä selitys äänille.
Dementia
Sitten siirryimme pääovesta sisään. Heti ensimmäisenä vastaan tuli vanha rikkinäinen sänky pahvikuormineen.
Ruokala/juhlasali oli varsin tyhjä. Jopa lamput oli irrotettu katosta.
Aika epämukavalta istuttavalta vaikuttava matalaselkänojainen puupenkki, siksikö lie paikalle jäänytkin...
Avotakka
Keittiöön menneen ajan tunnelmaa loivat tummansiniset kaakelit.
Keittiökalustoa: vasemmalla kiinteä paistinpannu, keskellä vesihana ja oikealla iso soppakattila asennonsäätörenkaineen. Takana näkyvä valkoinen elementtiseinä kuului pieneen kylmäsäilytyshuoneeseen, joka oli täysin tyhjä.
Tämä laite oli ilmeisesti astianpesukone, johon on voitu laittaa korillinen astioita kerralla pestäväksi.
Sen vieressä seinällä ollut Tuotantotalouden Laboratorio -nimisessä yrityksessä Yhdysvaltain Minnesotassa valmistettu muovilaatikko vaikutti vahvasti jauhemaisen pesuaineen säiliöltä.
Ruokalinjasto. Keskusradion kaiutin oli tipahtanut seinältä ja jäänyt roikkumaan johtonsa varaan.
Edellisen kuvan huoneesta ruokalaan johtaneen oviaukon molemmille puolille oli asennettu metalliset tukikahvat. Niiden tarkoitus on todennäköisesti ollut helpottaa pyörätuolissa liikkuneiden asukkaiden kynnyksen ylittämistä.
Vanhainkodin ensimmäisen kerroksen huoneet sijaitsivat pitkän ja luonnonvalossa hämärän käytävän varrella. Seinille huoneiden välille oli kiinnitetty puisia tukikaiteita.
Vessat olivat todella siistissä kunnossa, kaakelit suorastaan kiilsivät. Kuvassa näkyvistä hanoista oli säätönupit viety.
Kapeasta syvennyksestä löytyi kaatoallas.
Humoristinen sarjakuvastrippi seinäkaapin ovessa.
Vanhusten asuinhuoneet näyttivät tyypillisesti ikkunaa kohti katsottaessa tältä...
...ovenpuoleisen seinän värityksessä oli huoneiden kesken eroja, tässä vihreä.
Toisessa huoneessa verholauta oli paikallaan ja maali varissut enemmän...
...ovenpuolelta löytyi vaaleanruskeaa.
Lämpöpatteri oli sijoitettu kahden tuuletusluukun väliin, ei vaikuta kovin energiatehokkaalta!
Vasemman puolen puulistalta olivat rakennuksessa aiemmin käyneiden kuvissa näkyvät irtokirjaimet kadonneet.
Edessäpäin odottivat pesuhuone ja inva-WC.
Pääportaikko oli avara ja valoisa.
Seinälle oli kiinnitetty jokaisen asukkaan nimi vihreään lehteen, jotka oksien kanssa muodostivat löyhästi puuta muistuttavan muodon. Todella mielenkiintoinen löytö!
Sitten siirryimme toiseen kerrokseen, jossa yhtä lailla oli vanhusten huoneita. Tässä pirteänväriset verhotkin paikallaan.
Käytävässä kattolevyt olivat pysyneet muutamaa poikkeusta lukuunottamatta paikallaan.
Luultavasti Sveitsin Alpeilta otettuja valokuvia koristeellisen kehyksen ympäröimänä seinällä.
Siipiosan ullakolla näytti ensisilmäyksellä olevan vaatenaulakko ja lattialla vanhoja mattoja...
...tarkemmin tutkimalla tavaroita alkoi löytyä lisää. Tässä laatikossa oli Kirkon ulkomaanavun esitteitä ja päällimmäisinä vanha virsikirja sekä raamattu.
Puukuorisen Saloran päälle oli tippunut hieman vettä, mutta muuten se vaikutti edelleen toimintakuntoiselta.
IV-konehuoneen kanavia ja ilmankierrosta huolehtinut sähkömoottori.
Toinen kuva samasta huoneesta.
Seinän vieressä oli kasa vanhoja kirjoja, pääasiassa uskonnollisia teoksia.
Tuomas Kempiläisen kirjoittama teos, jonka sanotaan olevan Raamatun jälkeen todennäköisesti luetuin kristillinen kirja. Nide vaikutti kannen perusteella todella vanhalta, mutta oli painettu 1960-luvulla.
Tämä raamattu oli huomattavasti vanhempi, vuodelta 1928. Ikänsä puolesta se saattoi olla alunperin kuulunut samalla paikalla sijainneen kunnalliskodin kokoelmiin.
Oulun mielisairaalassa asuneelle Elsalle lähetetty joulukortti...
...oli lähetetty Kemijärveltä 20. joulukuuta 68-vuotissyntymäpäivän alla, mutta vuosiluku puuttui. Menneinä vuosikymmeninä myös dementikot saatettiin lähettää mielisairaalaan, jos he aiheuttivat vaaratilanteita tai heistä tuli liian iso taakka omaisille. Ei voi kuin ihmetellä, miten kortti oli tänne päätynyt?
Toinen, hieman uudemmalta vaikuttanut joulukortti.
Saunavastat roikkuivat edelleen tangossa odottaen seuraavaa saunavuoroa.
Yksittäinen saamelaisten perinnejalkine lattialla.
Käsinojaton pyörätuoli...
...tässä sivukuva. Etupyörät oli viety pois, ehkäpä varaosiksi toiseen samanlaiseen.
Yhteen varastokomeroon oli jäänyt vanhoja ulkovaatteita.
Lattialla lojui jonkin verran aikakauslehtiä, sanomalehtiä ei muistaakseni juuri ollenkaan.
Itse vanhainkodin ullakolla oli suoraan portaiden jälkeen pieni ullakkohuone, jossa vallitsi syyskesän tunnelma.
Ullakkotilassa oli aika paljon tavaroita, tässä paljaaksi kaluttu siirtosänky.
Lattialastat roikkuivat kuivumassa savuhormin vieressä.
Vanha sähkökäyttöinen laite, jolla on pyörimisliikkeen avulla ehkäpä erotettu jonkin nesteen eri ainesosia toisistaan.
Todella vanha saapas, taustalla kangaspuiden osa.
Lisää kirjoja!
Vanha puinen sänky ja joulutonttuja.
Yleiskuva ullakolta.
Sekalaista tavaraa pahvilaatikossa. Varsinkin puisen, kaksi rullaa sisältävän laitteen käyttötarkoitus olisi kiinnostavaa saada selville.
Kaksi kirjakasasta sattumanvaraisesti valittua teosta.
Myös tyhjiä pulloja löytyi.
Lopuksi kävimme tutkimassa kellarin. Pyykkitupaan oli jäänyt jäljelle suurehko vanha pyykkikone.
Viereisestä huoneesta löytyi jo osittain ruostumaan päässyt mankeli.
Pannuhuoneessa oli kaksi vanhaa ja yksi uudempi lämmityskattila.
Ruoste
Asetelmakuva lattialta löytyneistä kaljapulloista ja -tölkistä. Reunimmaiset olivat peräisin 2000-luvun alusta, keskimmäinen oli huomattavasti vanhempi.
Vesikiertolämmityksen säiliöitä ja putkia.
Pienestä huoneesta löytyivät pääsulaketaulu...
...sekä kulutusmittarit yksi- ja kolmivaiheiselle virralle.
Tämä vaikutti olevan akulla varustettu tasasuuntaaja, joka on muuntanut verkkovirrasta 24V:n tasajännitettä selostetarrojen perusteella hätäpoistumisteiden lamppuja ja ruokakelloja varten.
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
Keskiyön kerhon blogi
Hemuwin kuva-albumi Flickrissä
Tiina Elo ja Sirkka-Liisa Seppälä: Raivaajien ja rakentajien Salla. Sallan kulttuuriympäristöohjelma 2012. | (pdf-tiedosto, Aatsinkin vanhainkoti sivulla 74)
Takaisin kohdelistaukseen