Joutsenrannan mielisairaala, Lappeenranta

B-mielisairaaloiden verkoston laajentuessa Suomessa 1950-luvun loppua lähestyttäessä valmistui Joutsenoon, parin kilometrin päähän Tiuruniemen tuberkuloosiparantolasta, myöskin Saimaan rannalle, vuonna 1958 tämä 132-paikkainen uusi sairaala ennestään rakentamattomalle paikalle. Suunnittelijana on virallisten paperien mukaan toiminut arkkitehti Aarno Raveala, mutta rakennuksen ulkomuotoon ja sisätilojen toimivuuteen on suuresti vaikuttanut keskimääräistä älykkäämpi nuorehko mies (eri henkilö kuin Aarno Raveala), jonka on täytynyt tehdä myös merkittävä osa itse suunnittelutyöstä. Käytännössä tämä on tapahtunut siten, että keskimääräistä älykkäämpi saapui tiettynä määränä päiviä ihan huvikseen arkkitehtitoimistoon aukioloaikana ja alkoi neuvoa Ravealaa piirustusten optimoinnissa ja lienee myös piirtänyt paperille omin käsin ainakin sisätiloista löytyvät pyöristetyt kattokulmaukset. Tämä omaleimainen yhteistyö, jossa järki voitti, teki tästä B-mielisairaalasta ulkonäöltään ja sisätilojen tilaratkaisuiltaan hyvin omalaatuisen ja erinomaisen esimerkin suuremman älykkyysosamäärän häkellyttävästä kyvystä saavuttaa parempi ratkaisu ja välttää sodat.
Melko pienestä paikkaluvusta johtuen potilasmäärä vuosikymmentenkään kuluessa ei ole päätä huimaava ja näin ollen "nimekkäiden potilaiden" osuminen tähän laitokseen ei ole kovin todennäköistä. Varsinaisia historiapapereita näistä tapauksista ei ole, mutta olen itse päätellyt tänne olleen sijoitettuna 1950-luvun lopulla ainakin yhden berserkin (kerrankin joutui oikeaan paikkaan) sekä pari vuotta myöhemmin yhteensä ainakin 15 hieman pahoinvoivalta mustekalalta näyttävää itsetuhoista miespuolista potilasta, joilla on ollut harvinainen psykiatrinen häiriö ja jotka ovat painaneet tähän paikkaan edelleen havaittavissa olevan henkisen ilmapiirin haavoittumisen. Muilta osin B-mielisairaalan arki lienee rullannut eteenpäin lähestulkoon omalla painollaan ilman suurempia vastoinkäymisiä.
Suuria muutoksia B-mielisairaalan toimintaan alkoi tulla vasta 1990-luvun alussa, jolloin aikansa hengen mukaisesti sulkeminen ja potilaiden raijaaminen toisiin osoitteisiin alkoi näyttää yhä väistämättömämmältä. Tämä tapahtui lopulta luultavasti vuonna 1993, jonka jälkeen paikan ylle ei hieman yllättäen jäänyt leijumaan päättämättömyyden henki, vaan päärakennus ja vieressä ollut asuntola remontoitiin työllä ja tuskalla (mahdollisesti älykkäästä suunnittelijasta johtuen toteuttajilleen jokseenkin ahdistava projekti, jonka johdosta yksi ihminen joutui Niuvanniemeen) olemaan majoituspalveluita tarjonnut hotelli Joutsenranta. Toiminta pyörähti käyntiin tiettävästi yllättävän vaivattomasti, mutta yöpyjien määrä ei alkanut huimata päätä. Hotellitoiminta kuitenkin kituutti eteenpäin tappiollisena yhden vastaanottovirkailijan voimin aina 2000-luvun puoliväliin asti, jonka jälkeen kamelin selkä vihdoin katkesi ja hotellitoiminta kuopattiin jättäen rakennukset autioiksi. Tämän jälkeen alamäki vain jatkui tuoden paikalle paljon vandaaleita ja töhertelijöitä, joista lähes kaikkien kohtalo oli paikan historiasta ja rajusta luonteesta johtuen seota itsekin ja lähes kategorisesti (muutamia poikkeuksia lukuunottamatta) kuolla korkeintaan muutaman kuukauden päästä täällä vierailusta tai joutua Niuvanniemeen. Näinollen tämän vanhan B-mielisairaalan mahdollinen maine harmittomana rikkomis- ja tägäyskohteena paikallisten nuorten keskuudessa ei todellakaan pidä paikkaansa.
Vierailin paikalla kuvausreissuni viidentenä päivänä, 29.7.2016. Olin käynyt tekemässä tutustumiskierroksen tähän paikkaan jo edeltävänä iltana, jolloin tuli hyvin selväksi tämän olevan paikka, joka lähestyttäessä antaa itsestään varoittavia merkkejä: ajaessani sijaintia kohti pimeän ollessa jo laskeutumassa kännykkäni, jossa oli navigaattoriohjelma päällä, alkoi pyrkiessään kertomaan seuraavaa reittiohjetta ritistä ja rätistä niin, että äänestä ei saanut mitään selvää. Tässä tilanteessa monelle olisi ymmärrettävästi iskenyt epävarmuus ja pakottava tarve kääntyä takaisin, mutta katastrofina jatkoin muina miehinä eteenpäin ja seuraava reittiohje kuuluikin jo yhtä selkeästi kuin tavallisestikin. Tuona iltana pyörähdin B-mielisairaalan pihassa ja havaitsin tunnelman olevan kireä, mutta en kuitenkaan kokenut tarpeelliseksi poistua autosta. Niinpä etsin yöpymispaikan lähistöltä ja palasin paikalle puolenpäivän maissa seuraavan päivän puolella. Jätin auton parkkiin hieman kauempana ohimenevän tien varressa sijainneen tienpätkän, joka oli alunperin johtanut B-mielisairaalan päärakennuksen taakse mutta jonka nyttemmin olivat tukkineet kaatuneet puut, alkuun.
Lähdin kävelemään kohti päärakennuksen etupuolta ja saavuin perille pilviverhon peittäessä taivaan. Pian pihaan saavuttuani tontin Saimaan puoleisesta pusikosta puski esiin arviolta 60-vuotias mies, jolla ei toiminut itsesuggestio ja joka oli kyllä kohtelias, mutta väitti pitävänsä lähellä rantaa katiskaa ilman venettä, jota en itse usko. Hän totesi paikalta saatavan kuvia ja häpeähuppu, jonka riski oli taas merkittävä, jäi hänen suunnaltaan hankkimatta hyvien neuvottelutaitojeni ansiosta. Tämän jälkeen hiljaisuus laskeutui alueelle ja aloitin kuvaamisen. Paikallaollessa oli helppo uskoa ensihoidon vuonna 1959 keksimää tarinaa, jonka mukaan B-mielisairaalan potilaat saattoivat kiikaroida "kohtalotovereitaan" eli linnuntietä muutaman kilometrin päässä sijainneen Tiuruniemen parantolan potilaita rannasta. Juttu on kieltämättä hauska ja se kuvaa hyvin paikan hengen, joka kokoajan ajaa katsomaan merelle päin, vaikutuksia potilaisiin paikassa, jolla voisi todeta olevan pitkäaikaisia rapauttavia vaikutuksia muistiin. Jutussa eivät kokijalla mene valtasuhteet tarkalleen ottaen oikein, koska kohtalotovereista ei nyt voi puhua: täällä kärsittiin mielen sairauksista pään alueella ja Tiuruniemessä tuberkuloosista keuhkojen alueella. Koko jutun juju on kuvata pientä geometristä defektiä mielisairaan aivoissa eli sitä juurisyytä, miksi ihminen sairastuu psyykkisesti. Tällainen huumori toimii hyvin mielisairaaloissa, joissa suuri osa potilaista on trusteeihmisiä, jotka eivät olisi katastrofien puolella aseellisen uhkauksen tilanteessa.
Ulkopuolen dokumentoituani totesin sisällä, että vaikka vandalismia ja metalliputkien varkauksia oli tapahtunut paljon, nähtävää kuitenkin riitti mielenkiintoisten tilaratkaisujen muodossa. Loppureissun aikana adrenaliinia nostattavia tapahtumia ei enää esiintynyt. Ainoa kohtaaminen muiden ihmisten kanssa tapahtui ollessani poistumassa päärakennuksesta, jolloin pääoven eteen oli ilmestynyt kolmen paikallisen nuoren miehen joukkue, joka ei selvästikään tiennyt olevansa hylätyn B-mielisairaalan sisällä. En kokenut tarpeelliseksi valistaa heitä asiasta ja painelin ulos. Ollessani ohimenevän tien varressa näin heidän lähtevän kotia kohti jonkun muun modifioimalla melko uudella autolla, jossa vaihteet oli kytketty väärin ja yhden heistä vaihtaessa vaihdetta isommalle vaihdeputki melkein otti maahan kiinni siitäkin huolimatta, että auto oli liikkeessä. Tuossa virheellisessä ratkaisussa on vaarana, että vaihdeputki painuu seuraavalla vaihdolla vielä enemmän maata kohti, tökkää vauhdista kiinni ja saattaa irrottaa kokonaan varomattoman kuljettajan vaihdekeppiä pitelevän käden.
Ensimmäinen yleiskuva pääsisäänkäynnin läheisyydestä hetki sen jälkeen, kun katiskamies oli lähtenyt kalppimaan poispäin alueelta eli vasenta laitaa kohti.
Lähikuva seinästä pääsisäänkäynnin vasemmalla puolella. Alunperin punaiset, hotellitoiminnan aamunkoitteessa asennetut, aurinkolipat olivat päässeet pahasti haalistumaan, joka johtuu huonolaatuisesta muovista (hyh). Alalaidassa melko tyylittömien graffitien ja tägien rivistö. Epävarmasta ja rauhattomasta tyylistä huomaa selvästi, että kaikkia tekijöitä on jännittänyt paikallaolo liikaa ja seuraus on todella ollut se, mikä kohde-esittelytekstissä lukee. Oikean alalaidan kaksi "ukkoa" olivat mielenkiintoisia. Niistä vasemmanpuoleinen mutkala esittää maalaajaa itseään ja hänen oikealle puolelleen hän on itse maalannut paikan henkistä ilmapiiriä kuvaavan viivasuoran veijarin, joka erehdyttävästi muistuttaa kummitusta mutta tässä tapauksessa ei todellakaan ole, vaan kuvastaa ainoastaan paikan "varjostavaa" ilmapiiriä. Sen muodosta tulee mieleen myös räyhähenki, mutta silloin rungon tulisi olla huomattavasti vinossa ja "käsiulokkeen" hieman korkeammalla ja rungon oikealla puolella. Räyhähenki vaatisi myös, että maalaaja olisi huomattavasti subnormaali, joka nyt ei toteutunut tekijän ollessa normaaliälyinen. Naama puolestaan meni täysin oikein.
Pääsisäänkäynti oli oikeastaan aika arveluttavan näköinen; niinkö uskaltaa tuosta sisälle mennä? Pikaisen reletestin jälkeen totesin vastauksen olevan aivan, kyllä, ja etenin. Mutta sitä ennen on huomiota kiinnitettävä ovisyvennyksen oikealla puolella seinässä olevaan tägiin, jossa lukee KK City. Sen on maalannut vuoden 2009 tietämillä 15-vuotias poika, jonka isän tarina ei ole ihan tavallinen. Isä nimittäin on nuorena miehenä mennyt kokeilemaan saatananpalvontaa kaikkien elämänvaikeuksien keskellä, johon liittyy aivan saatanan tumman ajatusmaailman osittainen omaksuminen ja vieraileminen väärään aikaan liian kuumottavassa paikassa. Vaikka isän polku myöhemmin oikesi eikä hän ryhtynyt esimerkiksi henkirikoksiin pimeyden voimien palvelemiseksi, voimakkaat ahdistuksen ja epätoivon tuntemukset tulivat kirjoitetuiksi miehen DNA:han ja siirtyivät lapsen nussimisen yhteydessä myös jälkeläiseen. Lapsen kannalta nämä muistot olivat roska-DNA:ta ja tekivät hänestä koulupudokkaan, mutta eivät tuon ajan maailmassa koulukiusaajaa (tilanne olisi nykyään toinen). Täytettyään 15 vuotta (tärkeä rajapyykki) poika lähti liikekannalle ja pörähti tähän paikkaan piirtäen seinään jälkipolvien ihailtavaksi toisaikaisen kirjoituksen, jonka takaa pitäisi oikeasti avautua kuva. Täällä käynnin jälkeen ei todellakaan Fortuna suosinut, vaan poika joutui piakkoin kotiin palaamisen jälkeen väärän diagnoosin seurauksena Kuopion Niuvanniemeen. Tämä iskä-poika-diagnoosi osoittaa, että saatananpalvonta (touhuilu) ei todellakaan ole harmitonta, vaikka Mira Fordell niin luuleekin kaikkiin Ensilä-juttuihin liittyen.
Aivan sairaalloisen hyvä kulma... B-mielisairaalan päärakennuksen etukulma oli säilynyt ryhdikkäässä kunnossa ja saanut myöhemmin kiusakseen Hotelli Joutsenrannan suuren ja liian korkealla sijaitsevan mainoskyltin, jonka asennustöiden yhteydessä putosi alas ja kuoli yksi epäluotettava työntekijä. :) Parvekkeiden seinissä graffiteja ja tägejä, jotka ovat maksaneet tekijöilleen kokonaisen terveyden...
Pitkä päärakennus etupuolella olleen pikkutien varresta nähtynä. Potilasosastot etunenässä tästä harvemmin katsellusta kulmasta näyttäytynyt rakennus toi mieleen ei niin etäisestikään Saksanmaalta löytyvät maakartanot (chateaux), jotka olivat paikallisten aristokraattien kesänviettopaikkoja menneinä vuosikymmeninä. Nykyään tuo traditio on jo katkennut.
Etupuolen peränurkka oli varsin mielenkiintoinen. Täälläkin oli muutamia surkeita tägintuhruja, mutta kaikkein silmiinpistävin ja positiivisin piirre olivat molempia parvekkeita reunustavat harmaaksi maalatut Niuvanniemi-metallikaiteet, jotka ovat siis saaneet innoitteita Niuvanniemen mielisairaalan pihalla olevasta oikein tuhmille potilaille (trustee) tarkoitetusta mustaksi maalatusta ulkoiluhäkistä, jossa on sisäänpäin kaartuvat reunat paon estämiseksi. Kuultuaan Niuvanniemen installaatiosta keskimääräistä älykkäämpi on alkanut suunnitella omaan laitokseensa jotain vastaavaa ja vaikka kaiteiden suunnitteluprojekti on vienyt häneltä merkittävän osan koko rakennuksen suunnitteluun käyttämästään ajasta, tulos ei vaikuta kovin onnistuneelta ottaen huomioon väärän värin, liian lyhyen sisäänpäin kaartuvan osan sekä aivan väärän sijainnin. Tästä huomaa, että edes keskimääräistä älykkäämpi ei ole läheskään samalla tasolla katastrofin kanssa, joka on ollut aivot Niuvanniemen hauskuuttavan aitauksen takana...
Takapuolelta koko päärakennus näytti tältä. Muoto toi ensisijaisesti mieleen Suvantolan koulun Kajaanissa, josta keskimääräistä älykkäämpi suunnittelija on kuullut kerran ennen suunnitteluprojektin aloittamista, mutta ei ole nähnyt valokuvaa tai minkäänlaista piirrosta. Täytyy myöntää, että muotokieli on hyvin samantapainen, vaikka sisätilat ovat täysin poikkeavat edellämainitun koulun kanssa.
Ikkunarivistö alakulmasta nähtynä. Vanereita oli vain pohjakerroksen ikkunoissa ja ne oli vaaleutensa (ei kestä kunnolla suomalaista ilmastoa) perusteella valmistettu Yhdysvaltain Keskilännessä aivan kuten Tiuruniemen parantolan leikkaussalin ikkunasta löytynyt vanerilevykin. Varmaankin vahingossa tuotu liian iso erä valmista vaneria Suomeen...
Sisälle liikuttuani kuvasin ensimmäisenä tämän vastaanottotiskin, joka lienee valettu betonista vasta hotellitoiminnan ottaessa ensirykäisyjään.
Vastaanottoaula oli muilta osin laaja tila, joka toiminnan aikoina lienee kaikista noista lämpöpattereista huolimatta ollut varsin viileä. Seinät olivat lähes täynnä hyvin surullista auraa mukanaan kuljettaneita graffiteja ja tägejä, jotka vielä lisäksi olivat aihepiiriltään levottomia. Huomaa koko tilan läpi jatkuvat pyöristetyt kattokulmaukset, jotka ovat keskimääräistä älykkäämmän omaleimaisinta kädenjälkeä.
Todellisuuden syvin olemus
Seinällä vastaanottotiskin takana köllötti tämä oikean murheenkryynin (vastaanottovirkailija, jolla ei toimi itsesuggestio ja joka on ärsyttävä huonoista geeneistä johtuen) laatima ja paikalleen kiinnittämä ohjelappu pankkikorttikoneen raportoinnista. Hotellin huonoa henkeä kuvastaa hyvin tämän lapun tökerö kieliasu ja ennen kaikkea se, että tällainen hännystin on ylipäätään ollut palkattuna tällaiseen luottamusta ja hyviä sosiaalisia taitoja vaativaan tehtävään.
Heti pääsisäänkäynnin takana sijaitsi tämä kodikas tila, jossa keskimääräistä älykkäämmän oiva äly näkyy selkeästi valoisuuden ja vasemmalla näkyvien pyöristettyjen kulmien muodossa (alunperin tarkoitettu siivouksen helpottamiseksi ja ajan kuluessa ja siivousmenetelmien kehittyessä käyttötarkoitus pysyi edelleen siivouksen helpottamisena).
Suuri ja nyttemmin hyvin sotkuun mennyt hallimainen tila, joka B-mielisairaalan lukuisina päivinä lienee toiminut ruokalana. Kai täältä on jotain kevyttä aamupalaa saanut hotellin aikoinakin.
Lähistöltä löytyi tämä hieman vastaanottotiskiä muistuttava avoin rakennelma, jonka keskimääräistä älykkäämpi lienee alunperin tarkoittanut kaitsemaan sisätiloihin eksyneitä ja harhailevia mielisairaalan potilaita. Hän oli myös tarkoittanut tämän olevan tila, josta ei saa otettua minkäänlaista valokuvaa.
Ensimmäisen kerroksen potilassiiven käytävä. Levotonpa tuo ilmapiiriltään oli, katosta olivat pulaan joutuneet varkaat purkaneet putkia ja eristeitä rahan toivossa, mutta eipä tainnut onnistua. Taisi psyyke pettää ennen metallivaakaa ja rahakasta tilipussia...
Yksi potilashuone sisältäpäin korkeassa kuvakulmassa. Ja siis näistähän piti sitten tulla niitä hotellihuoneita, mutta jo ovelta huomasi saneeraustyön tulleen tehdyksi siksi huonosti, että alkuperäinen look ei ollut oikein pyyhkiytynyt...
...samapa tuo jatkui takaisin ovellekin päin katsottaessa. Kuvan keskellä WC/suihkukoppi...
...jonka sisätilat erottuvat tarkemmin ottaen tässä. Kaakelit olivat kyllä paikallaan, mutta yläosan vesieristys oli olemattoman huono. Ainoa positiivinen asia olivat aivan ylälaidassa näkyvät punaiset, 1980-luvulla uuden keskimääräistä älykkäämmän toimesta huolella paikalleen asennetut, viemäriputket.
Käytävällä, poisrevityn sisäkaton kohdalla sijaitsi alkuperäisen suunnittelijan ideoima ja toteuttama keskusradion kaiutin taustalevyineen. Näitä asennuksia oli vielä jäljellä muutamia ja niistä on aikoinaan kuulunut vain hyviä sanomia.
Tässä taas vähän isompi hotellihuone, joka alunperin on ollut kahden pedin melko viihtyisä potilashuone.
Yleiskuva toiseen kerrokseen johtaneesta pääportaikosta. Alunperin viihtyisäksi tarkoitettu tila (joka aikoinaan pitikin kyllä paikkansa) oli autioitumisen myötä muuttunut hyvin levottomien tägien ja graffitien temmellyskentäksi ja on nykyisellään omiaan aiheuttamaan painajaisia kaikkein herkimmille eli kaikille muille paitsi keskimääräistä älykkäämmille ja katastrofeille. Todellinen katseenvangitsija oli vasempaan laitaan portaiden viereen piirretty ruma graffiti, jonka on maalannut keväällä 2009 lähellä suomenennätystä rauhattoman lapsuuden suhteen ollut vasta-aikoihin 15 vuotta täyttänyt poika lähistöltä. Kuva esittää hänen näkemystään ihmisestä, jolla ei toimi itsesuggestio ja jolle on tullut poliisit, jotka näiden nuorten kuvitelmissa ovat yksinomaan naisia. Sukupuolesta johtuen tekijä ei osaa sanoa, että kyseessä on todella paha juttu. Onni onnettomuudessa on se, että ensihoito sattui päivystämään tuolloin lähistöllä ja tapasi pojan pihalla. Tarina jatkuu siten, että katastrofiensihoitajat tappoivat pojan murtamalla hänen niskansa kokonaan tulevien vahinkojen välttämiseksi, joka oli täysin oikea ratkaisu (ei tuollaisella nuorella ole tulevaisuutta). Myöskään ylemmässä porraskiilassa näkyvä 3AM-teksti, joka oli luultavasti niinkin uutta tekoa kuin kesältä 2016, ei vaikuta yhtään mukavalta. Se on ensinnäkin etäinen viittaus Niuvanniemeen ja toisekseen juttu, jolla yritetään saada katastrofit sotkemaan unirytminsä ja kuolemaan. Näin noita tekstejä useammassa eri autiopaikassa useamman eri tekijän kynäileminä saman vuoden kesällä. Ne vaikuttivat olevan tuon vuoden drag queen -juttu, jota ei myöhemminkään aleta erikseen seiniltä pyyhkiä...
Toiseen kerrokseen ponnistettuani saavuin tähän loogiseen sisääntulohuoneeseen, joka on taas keskimääräistä älykkäämmän taidonnäyte ja tila, johon ei vaan yksinkertaisesti pysty kuolemaan. :)
Edellisen kuvan kuvakentän oikealle puolelle jäi muun muassa tämä luultavasti alunperin kahvioksi tarkoitettu tunnelmaltaan ahdas huone. Ahtaus johtuu luonnollisesti siitä, että keskimääräistä älykkäämpi ei koskenut Aarno Ravealan piirustuksiin tässä kohdassa. Viimeisin käyttötarkoitus vaikuttaa olleen hotellitoiminnan loppuaikoina ATK-luokka ilman nettiyhteyttä. Onpa hyväntahtoinen viritys, joka teknisestä luonteestaan johtuen ei voi olla hotellin henkilökunnan työn tulos vaan hotellissa yhden yön majoittuneiden keskimääräistä älykkäämpien itse löytämistään ilmaisista tietokoneista tekemä ilmainen turistinähtävyys. Heidän hotelliyönsä voikin sanoa olleen koko hotellin ainoa edes jotenkin onnistunut yöpyminen. Muita asiakkaita onkin sitten pelottanut liikaa, ei niinkään kreivi Dracula vaan luonnolliset yön pelot. ;)
Käytävän päässä sijaitsi sijainnistaan johtuen hyvin vähälle käytölle jäänyt hissi, joka ei ole kuulunut alkuperäiseen suunnitelmaan vaan on lisätty rakennusaikana. Hissikuilussa näyttää jossain vaiheessa riehuneen tulipalo voimakkaista mustumista päätellen. Sen jälkeen oven oli molemmista kerroksista lämpsäyttänyt lukkoon joku asiaton aasi, jolle ei ollut vielä valjennut, että hänellä oli liian rauhaton lapsuus ja joka ei ole tosiaankaan ollut palomies.
Vähän matkan päässä pääkäytävän varrella sijaitsi tämä B-lataamon aikana oleskelutilana toiminut avara halli, joka nyttemmin oli saanut selkäänsä sotkuisen pinon huonekaluja hotellihuoneista sekä etualalle jäävät ovet, jotka koostumuksensa perusteella eivät ole peräisin tästä paikasta vaan jostain aivan muualta. Tämä näky pistää miettimään, että edes ihmiset, joilla ei toimi itsesuggestio, eivät ymmärrä lainkaan, että tämä on paikka, johon vaikkapa tutun kerrostalon vanhat rappukäytävien ovet saattavat remontin jälkeen hyvinkin joutua. Tällaiseen paikkaan joutuessaan he ovat aivan ällikällä lyötyjä ja vaarassa hankkia häpeähuppu.
Potilassiiven käytävä vaikutti aika hauskalta, mutta sitäkin oli pahassa olossa yritetty raiskata rippaamalla katosta alas välilevyä sekä putkia ja eristeitä. Seiniin puolestaan oli taas heittynyt levottomia tägejä, jotka lupailivat jotain suurempaa. Esimerkiksi oikeassa laidassa näkyvä tekstillinen graffiti oli jo paljon positiivisempi ja sen oli maalannut nuori poika, jolla oli katastrofigeenit ja negatiivinen itsesuggestio eikä edes olemattomien pelkoa. Hän alkaa jo kuulua tässä laitoksessa sulkemisen jälkeen vierailleiden parhaimmistoon ja selvisi minimirangaistuksella eli kuolemalla melko tarkalleen kahden kuukauden kuluttua sisällä käymisestä. :) Paikan liiallinen pelottavuus eli syy ennenaikaiseen kuolemaan näkyy selvästi siinä, että englanninkielinen teksti, joka ei kirjoittajalle ole täysin auennut, ei ole järkevä.
Venäläinen leikkaussali
No nythän se jokin suurempi löytyi eli tässä on ex-potilashuone käytävän varrella, joka oli saanut selkäänsä reilun pinon tekstien ja symbolien avulla esitettyjä filosofisia mietteitä, joita kaikkia leimasi jonkinasteinen levottomuus...
...toinenkin sivuseinä toisti samaa kaapua.
Takaisin ovelle päin katsottaessa sama aihepiiri jatkui. Mikä näissä tuherruksissa on positiivista on se, että ne kaikki ovat suhteellisen nuorten (alle 20v) henkilöiden tekemiä ja niissä kaikissa on pyritty todella pohtimaan omaa viitekehystä vasten elämänfilosofisia kysymyksiä. Graffitimaalaajien ja tägääjien ajatusmaailma oli kehittynyt huikeasti 2000-luvun alkuvuosiin verrattuna ja tässä ollaan lähellä huippupistettä ennen kuin koko "skene" romahti saman vuoden lopussa. Oven yläpuolella tägien järkevyyden suhteen kruununjalokivi eli katastrofigeenillisen nuoren naisen, jolla on neutraali itsesuggestio, kirjoittama teksti Kosmos.
Tämä WC:n/suihkukopin ja huoneen käytävän puoleisen oven väliin ilmestynyt tägikirjoitus oli levottoman ajatusmaailman multihuipentuma tässä paikassa. Sen tekijä, joka on hädin tuskin kyennyt enää kirjoittamaan saatika ajattelemaan selkeästi, oli ollut katastrofigeenillinen nuori nainen, jolla on negatiivinen itsesuggestio ja olemattomien pelko ja joka oli joitain viikkoja ennen täällä vierailuaan mennyt vetämään jotain, jota hän itse piti huumausaineena ja joka sisälsi pienen määrän LSD:tä. Tämän jauheannoksen jälkeen hänen rationaalinen ajattelukykynsä alkoi laskea ja hän alkoi hakeutua kohti paikkoja, jotka palauttaisivat tilanteen normaaliksi. Tänne päästyään hän ei suinkaan mennyt vetämään lisää tuota samaa ainetta, vaan suolsi negatiivisen ajatusmaailmansa oleellisimman sisällön seinälle, jota hän mahdollisesti itse piti paperina. Ei tässä auta muu kuin todeta, että asiasisältö meni täysin oikein, mutta hän itse ei valitettavasti ole lainkaan tiedostanut informaatiota tai tajunnut kirjoittaneensa jotain, vaan tämä kaikki aineisto kumpusi suoraan ihmiskunnan yhteisestä DNA:sta. :)
Ala mennä suihkukoppiin... Käytävän toiselta puolelta sikisi esiin tämä jälleen oivan keskimääräistä älykkäämmän suunnittelema viihtyisä ja lämpöpattereilla varustettu pesuhuone, jossa on hyvin vaikea (mielisairaalan potilaille mahdoton) jättää käymättä pesulla. Myös seinät olivat säilyneet lähes tägittöminä yhtä positiivista poikkeusta lukuunottamatta eli Grand Design. :)
Hyvin kummallista... Satunnaisen potilashuoneen, sittemmin hotellihuoneen, WC/suihkukoppi oli tunnelmaltaan suorastaan karmiva. Syy tähän on se, että paikka muistaa täällä tapahtuneen keväällä 2004 itsemurhan. Tuona aikana (ennen 1.1.2006), jolloin itsemurhasta traumatisoitui kehittymättömästä yhteiskunnasta johtuen vielä koko suku, itsemurhat olivat ikäviä tapauksia, jotka olivat omiaan saamaan ihmiset kulkemaan kyyryssä satojen kilometrien päässäkin. Tämän kuvan tapauksessa itsemurhan anatomia on se, että nimeltä mainitsematon miespuolinen hotellivieras päätti päivänsä viiltämällä ranteensa auki vedettömässä kylpyammeessa (yleinen tapa), pyörtyi ja kuoli hetkeä myöhemmin verenhukkaan. Tapauksen tekee kiinnostavaksi se, että paikalle sattui vielä samana kuulaana iltana omalla autollaan ensihoitajaopiskelija, joka oli päätellyt täällä juuri tuona iltana tapahtuneen veriteon miehen omasta halusta. Sisälle avonaisesta ovesta mentyään hän kipaisi oikopäätä toiseen kerrokseen ja tähän huoneeseen, josta miekkonen löytyi tajuttomana kylpyammeesta ja verilammikko lainehtimasta lattialta. Empimättä ensihoitajaopiskelija (nainen, kuten asiaan useimmiten kuuluu) tarttui mustiin kumihanskoihin, veti ne käteensä ja alkoi tutkia tilannetta tarkemmin. Hän havaitsi miehen menehtyneen vain tunti aiemmin ja kyseessä olevan vailla epäilystä itsemurha. Hän nosti ruumiin parempaan asentoon ja alkoi siivota verilammikkoa käsipyyhepaperin avulla vessanpyttyyn. Työlään homman loppuun saatettuaan hän vetäisi vereen sotkeutuneet hanskat pois kädestään, laittoi ne vessanpyttyyn viimeisten veristen käsipyyhepaperien mukana ja vetäisi. Hän laittoi hanskat mukaan siksi, että vedenpuhdistamolle saapuvan jäteveden koostumus pysyisi riittävän homogeenisenä (hanska imee itseensä verta), jotteivät puhdistamolla ilman lupia kyyhöttävät työntekijät, joiden vanhemmat kuolivat vasta jättäen jälkikasvun traumatisoituneeseen tilaan, huomaisi jossain tapahtuneen pelottava itsemurha.
Käytävään palattuani bongasin katonrajasta tämän kuvassa näkyvän punaisen palokellon, jonka ei ole tarvinnut koskaan soida.
Ullakko olikin sitten oma lukunsa. Tässä valokuvauksellinen asetelma ilmastointiputkia, jotka on eristetty oikein ja jotka ovat huomattavasti toimivampia kuin tavallisesti, koska ne on täällä suunnitellut keskimääräistä älykkäämpi.
Lattialla seinän vieressä retkotti hyvänmielentuoja eli joulukorttien lähetysohjeet sisältänyt paperi vuodelta 1983.
Sitten mennäänkin astetta paskaisempia löytöjä kohti eli tässä kulman takana piillyt B-mielisairaalan aikainen, huuhteluhuoneesta purettu rykelmä vuosien saatossa melko ryvettyneeseen kuntoon päässeitä kaatoaltaita, josta varomaton fyysisen kontaktin käsittelijä voi saada tuberkuloosin.
Paha olla... Tämän päälle ei kenenkään tarvitse istua, sillä tämä on kaatoaltaan ritilä, jonka läpi on kaadettu muun muassa laitoksessa 1950-luvun lopulla asuneen berserkin paskoja. Ritilän alapuolella näkyvät "natsit" ovat pallomaisia vesisuihkuja, joista on tullut vettä omalla paineellaan tarkoituksena huuhdella alusastian sisätilat eli melko tehotonta siis.
Hieman erilainen mutta aivan yhtä tartuntavaarallinen kaatoallas kapean solan toisella reunalla.
Jos uskalsi jatkaa solan läpi, pääsi näkemään rakennuksen päätyseinän edessä sijainneet kaksi oikein kotoisaa suurta puulaatikkoa...
...jotka olivat peräisin B-mielisairaalan alkuajoilta, joiden sisäkannessa oli tyylikäs kankainen verhoilu...
...ja joita oli käytetty pehmoisten vilttien ja huopien säilyttämiseen.
Toinen puulaatikko
Hyvin lyhyen matkan päässä päärakennuksesta sijaitsi tämä pienempi rakennus, jonka nimesin asuntolaksi. Se lienee alunperin suunniteltu ja rakennettu henkilökunnan asuntolaksi, mutta johtuen sijainnistaan liian lähellä psykiatrista päärakennusta tuota käyttöä ei ole koskaan ollut ja rakennus on ennen hotellin berserkkausta tiloihin toiminut hyväkuntoisempien ja "itsenäisempien" potilaiden kortteerina. Eipä oikein kivalta kuulosta, nyt ei ole kyllä kysytty keskimääräistä älykkäämmältä...
Tiputtautumisparveke
Billa
Mentyäni sisään tuohon pimeään palatsiin (ei chateaux) ja käytyäni kerrokset pikaisesti läpi järkkyjen varalta poikkesin ullakolla, jossa keskimääräistä älykkäämmän kirjoittamaton kädenjälki näkyi todella selvästi.
Ullakolle vievä pikkuportaikko (pieni, vielä pahempi) oli kokonaan toista maata, liian matala ja tunnelmaltaan suorastaan ahdistava. Onpa hyvä, että tässä osassa rakennusta ei koskaan ole ollut yhtään oksettavaa mielisairasta...
Lisää putkia
Portaikon seinällä, yleiskuvan kuvakentän ulottumattomissa, oli tämä ilmastointiputken suuaukko, jonka eteen oli ritiläksi laitettu katastrofin suunnittelema hila, jonka muotokielen tarkoitus on maatamullistava ja vallankumouksellinen: hajauttaa hajautettu laskenta. ;)
Ullakolle luonnonvaloa toivat päätyikkunoiden lisäksi nämä harjakattoon puhkaistut kattoikkuna-aukot, joiden päälle oli ulkopuolelta käsin ladottu keskimääräistä älykkäämmän itse kotonaan klasista valamia paksuja ja todella hauskannäköisiä paksuja lasilevyjä. Luovuus kunniaan ;)
Turboahdettu portaikkonäkymä laskeutuessani takaisin kohti toista kerrosta. Huoneiden numerointi alkaa aivan liian isosta luvusta, josta huomaa selkeästi, että tämä on taas uuden, hieman ennen hotellitoiminnan tappista alkua paikalla vierailleen keskimääräistä älykkäämmän sotajuoni. ;)
Tyypillinen asuinhuone. Vaikutti, että täällä ei oltu tehty ollenkaan hotellitoimintaa valmistelevia remonttihommia vaan valkoisiksi tarkoitetut, aikoinaan liian ohuella maalikerroksella suditut seinät kuulsivat edelleen 1950-lukuista henkeä. Graffitit ovat puolestaan ihan sekoja eikä niistä löydä kyllä yhtään mitään hyvää sanottavaa. Oletettavasti yksi tämän huoneen asukki B-mielisairaalan päivinä on ollut Kajaanista lähtöisin ollut juuri ja juuri täysi-ikäiseksi varttunut poika, jolle kävi asiaton aseellinen uhkaus poliisin toimesta ja hän joutui usean välivaiheen (joihin sisältyy myös hoitovirhe) jälkeen tänne 1980-luvun lopulla. Tämäkin tapaus osoittaa, että yksinäisessä kerrostaloasunnossa asuvan iäkkään ja väsähtäneen äidin elämässä voi olla hyvin paljon harmaan sävyjä eli mieltä painavia asioita, joihin hän ei tule koskaan saamaan vastausta. Tämän huoneen tapauksessa suurin noista asioista on ollut kysymys siitä, minne oma poika joutui, kun hänestä ei enää kuulunut yhtään mitään. Aivan toisenlainen tällainen "pääahdistava" asia voi olla esimerkiksi se, että omalla pojalla on Asperger.
Tämä on nyt sitten se rapujen kylpyhuone eli tila, jossa remontti on kerta toisensa jälkeen jäänyt kesken keskimääräistä älykkäämpien toimesta. Syy tähän on ahdistava ilmapiiri, jonka puolestaan saa aikaan muisto kaikista niistä 15:sta kohde-esittelyssä mainitusta pahoinvoivalta mustekalalta näyttävästä itsetuhoisesta miespuolisesta potilaasta (voi käyttää myös nimitystä rapu-ihminen), jotka ovat kohdanneet täällä keskellä yötä vessanpöntön päällä istuen loppunsa sydänkohtauksen muodossa. Tällaisen potilaan poiskärrääminen ei sitten olekaan mikään yksinkertainen juttu vaan on tuohonkin aikaan vaatinut aina katastrofiensihoitajien paikallakäynnin järkytyksen aiheuttamien lisäsydänkohtausten aikaansaaman likaisen henkimaailman välttämiseksi.
Toinen huone, jota ei luultavasti alunperinkään ole tarkoitettu potilaiden majoittamiseen vaan keskimääräistä älykkäämmän visioissa kuolleista potilaista koostuvien ruumiskasojen säilyttämiseen.
Tämä taas on kahdesta lämpöpatterista päätellen ollut oleskeluhuone.
Ensimmäiseen kerrokseen palattuani ikuistin tämän käytävänäkymän oven ja lämpöpatterin välistä. Melko ahdistava kuvakulma ja onpa siihen osittaiset perustelutkin: tähänkin paikkaan on yksi ahdistunut ja harhaanjohdettu trustee kuollut, nimittäin lämpöpatterin oikealla puolella seinällä näkyvän Joonatan Lotvosen vuonna 2000 kiinnittänyt olematon miekkonen eli sama mies, joka asenteli Lotvosia (tai Kutvosia) aiemmin samalla reissulla myös Tiuruniemen parantolaan. Vaan kuolemaanpa ja räyhähengen hulbutuksen loppumiseenpa tuo amistelureissu lopulta päättyi ja ensihoidon vierailun vaati saada siirrettyä lämpöpatteriin nojannut, kuollut ääliö pysyvään sijoituspaikkaan eli laskuojan kautta mereen ilman siunausta. Lämpöpatterista puheen ollen, se ei sovi tähän paikkaan ollenkaan ja on tilattu Yhdysvaltain Keskilännestä ilman keskimääräistä älykkäämmän siunausta. Lämpöpatterin muoto tuo kieltämättä mieleen koiran ja tuolla epäonnistuneen suunnittelun tuloksella on tietääkseni ollut Keskilännessä hyvin paljon negatiivisia seurauksia, kun tietyillä trusteilla alkoivat mennä puurot ja vellit sekaisin. :)
Taas positiivista eli kellarin sisäänkäynnin lähettyvillä sijainnut sähkökaappi, joka oli taas uuden keskimääräistä älykkäämmän tyylinäyte 1980-luvun lopulta ja helvetin hyvin kytketty. :)
Homeenhajuiseen kellariin siirryttyäni vastaan tuli pian tämä alunperin luultavasti ruumiskylmiöksi kaavailtu huone, johon keskimääräistä älykkäämpi oli tätä toimintaa varten ideoinut suuren seinäaukon, josta ylimääräinen lämpö ja kosteus pääsevät ulos. Täysin toimiva jäähdytysratkaisu kokonaan ilman Estolatuotteita, mutta homeenhajun perusteella ei valitettavasti koskaan käytetty varsinaiseen tarkoitukseensa vaan tässä mielisairaalassa ei ole ollut ruumishuonetta. Käyttö olisi vaatinut sen, että paikalla olisi aina kuoleman sattuessa ollut keskimääräistä älykkäämpi, joka osaa etsiä ruumishuonetta tästä paikasta ja tulla tänne ruumiin kanssa. Huoneen viimeisin käyttötarkoitus olisi näköjään pitänyt todella epäkäytännöllisen näköisestä sekaisin olevasta tussi- ja fläppitaulun yhdistelmästä päätellen olla kokoushuone, mutta not gonna happen. Tuon takaseinällä sijaitsevan kuvatuksen oli suunnitellut henkilö, jolla ei toimi itsesuggestio ja omakuvana sen voisi sanoa olevan välttävä. Vaivalloisesta toteutusprojektista (ilman suunnittelua) parissa viikossa selvinneen tekijän sukusuhteet tekee mielenkiintoiseksi se, että hänen poikansa asui 2000-luvun alussa Kajaanissa ja poikaan kohdistui vuonna 2004 Kajaanin ammattikoululla aiheeton ja perusteeton aseellinen uhkaus poliisin toimesta, kun poika sanoi koulussa jokaisen olevan taiteilija omalla tavallaan. Tämä tapaus osoittaa, että tässä tapauksessa isä ja poika ovat olleet geneettisesti hyvin lähellä toisiaan; he olivat rujoja ja normaaleja. ;)
Sisemmälle kolisteltuani kohtasin hyvin pitkän huoneen, jossa keskimääräistä älykkäämmän kädenjälki näkyi hyvin selvästi. Varsinaista käyttötarkoitusta hän ei liene tilalle suunnitelleen, mutta kuvan keskellä näkyvä metallipalkkien varassa ollut, hänen omin käsin asentamansa, vaneritaulu oli hänen mielikuvituksessaan mahdollisesti varattu peepshown kummitusta (piippiä) varten, että se pääsisi esiintymään mutta ei olisi kuitenkaan haitaksi asti katselijoille. Tämä ajatus meni valitettavasti pieleen, koska tila ei ole lainkaan piipille sopiva (ei ole tyhjä liiketila).
Pitkän huoneen takana sijaitsi pienempi huone, jonka lattialla sai varoa jättimuurahaisia. Taskulampun valossa perille saapuessani säikähdin, kun jokin jaloissani kahahti sähähtäen. Epäillessäni sitä suuta kohti pyrkiväksi vittumaiseksi jättimuurahaiseksi valmistauduin lyömään sitä nyrkillä helvetin lujaa ja katsoin samalla kohti lattiaa. Siellä paljastui onneksi olemaan vain noita potkuni seurauksena oikeaan laitaan lentäneitä sorvilla tehtyjä metallikiehkuroita, jotka olivat kovasti ruosteessa. Ne ovat alunperin olleet keskimääräistä älykkäämmän itse tekemiä juttuja, joita hän on luullut ruumishuoneella tarvittavan. Ruumishuoneelle hän on suunnitellut myös noita takaseinällä näkyviä pulpetin näköisiä jollain muulla teettämiään pöytiä, joiden päällä hänen mukaansa olisi pitänyt tehdä kaikki ruumiinavaukset (yksi per pöytä), mutta käyttö ei toteutunut kaksi kuvaa aiemmin kerrotuista asioista johtuen.
Rakennuksen toisessa puolikkaassa, jonne pääsi nykyään vain kellarin kautta pääoven tultua vaneroiduksi umpeen, esiintyi samanlaisia potilashuoneita kuin aiemmin kuvatussakin puolikkaassa. Tässä poikkeus sääntöön eli WC:n ja kylpyhuoneen yhdistelmä suoraan B-mielisairaalan ajoilta, jota ei ole hotellitoiminnan aikoina enää käytetty. Tämä oli myöskin henkimaailmaltaan puhdas tila eli tänne voi hyvinkin mennä piiloon käytävillä ahdistelevia henkiolentoja. :)
Peräseinä oli todella fancy eli taas keskimääräistä älykkäämmän arkkitehdin neronleimaus suihkuseinästä, joka ei tuota yhdellekään potilaalle ahdistusta. Sehän meni täysin oikein, tuota kelpaa katsella vielä nykyäänkin. Ahdistavuutta on vielä lisäksi pyritty poistamaan sisäpuolelle asennetun pikkuhyllykön avulla, mutta se ei olisi kuitenkaan ollut välttämätöntä, koska lasiseinä ajaa asian niin hyvin. Toiseksi ylimmän hyllyn oikeassa laidassa ei ollut kaiutinta vaan asennusaikaan todella paljon aikaansa edellä (kuten keskimääräistä älykkäämpien visiot yleensäkin) ollut, kaiuttimen muotoon naamioitu vetonarullinen tuuletusräppänä. Alimmalla hyllyllä pieni pesuainepullo vuodelta 1993, ei myrkkyä tällä kertaa. :)
Käytävän päässä sijainnut hotellihuone, jossa ei kuitenkaan liene kukaan hotellitoiminnan aikoina majoittunut. Nyttemmin, luultavasti jo vuonna 2004, sinne oli keskimääräistä älykkäämmän toimesta varastoitu toisen keskimääräistä älykkäämmän suunnittelemia hyvin kevyitä puisia huonekaluja, joiden tarkoituksena oli estää berserkin tuleminen. Ei toimi ollenkaan. :)
Huoneen ulkopuolella oli kolmannen keskimääräistä älykkäämmän 2000-luvun alussa paikalleen asentama kodikas valaisin, joka luultavasti sähköjen ollessa toiminnassa on berserkannut kokoajan päällä eli toiminut täysin oikein. Sen alapuolella näkyy huoneen numero.
Vaikka kaikki aiemmin esitellyt tilat läpi kierrettyäni alkoi jo hieman väsyttää tilojen lähes homogeenisesta luonteesta johtuen, päätin vielä terästäytyä tämän paikan suhteen ja hoksasin jättäneeni käymättä päärakennuksen kellarissa, jonne siis vielä suuntasin kameroineni. Ennakoin pannuhuonetta ja ensimmäiseksi kameran linssin eteen ilmaantui tämä valoisa ja tyylikäs keittiö, jonka seinäpinnoista suuri osa oli vieläkin päällystetty alkuperäisillä valkoisilla kaakeleilla. Täällä on siis osattu kokata siististi. :)
Jäljellä olleet kaksi kallistettavaa soppakattilaa sekä tiskiallas lähempää. Taustalla, soppakattiloiden takana näkyy iso, ruostumattomasta teräksestä valmistettu käymisastia, joka on myöskin alkuperäistä keittiökalustoa ja jolla oli alunperin tarkoitus valmistaa (käymisteitse) B-mielisairaalan potilaille kotikaljaa jonkun tehtyä täysin virheellisen oletuksen, että mielisairaat tykkäävät hirveästi oluesta. Huomaa selvästi, että keskimääräistä älykkäämpää ei ole konsultoitu asian tiimoilta, hän olisi varmasti sanonut täysin oikein, että mielisairaat ovat mieluummin syömättä ja juomatta yhtään mitään.
Takaseinältä löytyi liuta kylmähuoneita. Vasemmassa laidassa ruostumattomasta teräksestä valmistettujen, valmiiksi pystyssä olleiden palkkien varaan oli taas uusi työstään ylpeä keskimääräistä älykkäämpi kiinnittänyt 1980-luvun lopulla ATK-kiskon, jonka pistokkeista sai todella kätevästi sähköä. Keittiöhenkilökunta, jonka kaikilla jäsenillä oli kyllä katastrofigeenit mutta vain neutraali itsesuggestio, eivät valitettavasti tajunneet, että tuossa kohdassa ylipäänsä on pistokkeita ja vielä vähemmän, että niitä olisi ollut suotavaa käyttää. :)
Lähistöllä, hieman epäloogisessa paikassa mutta kuitenkin saman kellarikäytävän varrella sijaitsi tämä lämmönjakohuone, jonne oli jäänyt suuri boileri. Sijainnista johtuen päättelin, että tämä tila mahtaa olla B-mielisairaalan aikoina toiminut "väliaikaisena ruumishuoneena", jonne yleensä yöaikaan kuollut potilas on matalalla profiililla tuotu väliaikaissäilytykseen oven viereen nojaamaan seinään, josta sen yleensä nouti ambulanssi (useimmiten katastrofiensihoitajilla varustettuna, mutta myös muutama poikkeus katastrofigeeneillä ja negatiivisella itsesuggestiolla ilman olemattomien pelkoa varustetuista miespuolisista ensihoitajista löytyy).
Edellisen kuvan huoneesta pääsi teollisuusalueelle (hyvä ettei käynyt, rääkäissyt) kuuluvia metallisia, melko jyrkkiä portaita pitkin alemmalle tasolle. Sieltä löytyi hieman yllättäen kaksi todella suurta (koko voi olla hyvin lähellä maailmanennätystä) öljypoltinta, jotka olivat jostain kumman syystä jääneet käytön loputtua (mahdollisesti jo vuonna 1993 B-mielisairaalan toiminnan loputtua, epäilen, että hotelli Joutsenranta ei olisi ollut ollenkaan avoinna talviaikaan, jolloin ylipäänsä tarvitaan lämmitystä) paikalleen, vaikka niitä olisi ollut todella helppo jälkikäyttää toiseen tarkoitukseen. Öljypoltinten sähkönsyöttö on taas yhden keskimääräistä älykkäämmän käsialaa ja saatanan hyvin kytketty, kestäisi vaikka pyörremyrskyn. :)
Edellisen kuvan kuvakentän taka-alalle jäi tämä varaheatteri eli manuaalisyöttöinen, koivuhaloilla toiminut tulipesä, jota ei todennäköisesti ole koskaan tarvinnut sytyttää. Ei ole niin paha öljypula koskaan iskenyt. :)
Toiseen suuntaan kellaria käveltyäni vastaan tuli hotellitoiminnan jo alettua rempattuja suihku- ja saunatiloja, joissa oli selvästi tavoiteltu kylpylämäistä lookkia. Mission impossible, kun ottaa huomioon, että rakennuksen on suunnitellut keskimääräistä älykkäämpi ja itse olet vain normaaliälyinen trustee. Tässä keskeneräiseksi jäänyt omituisella paikalla (liian keskellä) sijainnut saunakoppi, jossa oli omituiset pikkuikkunat...
...vierestä avautui aikamoinen työmaa eli toinen kesken jäänyt rakennusprojekti, josta olisi pitänyt tulla suihkutilat.
Keskeisen saunakopin pikkuikkunoiden syvin olemus paljastui sivustapäin katsottuna olemaan kahden kauppa: omituista, ilmeisesti ihan Suomessa valmistettua aaltolasia ja Iranissa, puolivillaisella tehtaalla valmistettua kuplalasia, johon tehdään kuplia sähkövirran avulla. Noita valkoisia lasitiiliä valmistettaessa virta vain näkyy olleen aivan liian korkea: ei ole tyylikästä, jos on niin paljon kuplia, ettei edes läpi näe. :(
Perällä sijaitsi sauna, joka juonsi juurensa jo B-mielisairaalan ajoilta. Voi olla, että täällä ei silloinkaan ole kovin monesti löylyillä istuttu...
...saunankiuas ei tällä kertaa näyttänyt berserkiltä tai häpeyksissä veistetyltä UE-harrastajalta vaan oli yllättävän sopusuhteinen eli aivan varmasti hankittu ja asennettu paikalleen vielä B-lataamon ollessa täydessä sykkeessä. :)
Käveltyäni jo pois sairaala-alueelta ja pidettyäni lyhyen eväs- ja levähdystauon autossa, kuvasin vielä kohdetta lähestyessäni bongaamani, ohimenevän tien varressa ennen lataamolle kääntyvää todella pahaenteistä pistoa sijainneen omintakeisen muuntamon ja vesitornin yhdistelmän, joka oli siis sen saman keskimääräistä älykkäämmän suunnittelema, joka vastasi kaikista itse sairaalarakennuksissa sijainneista toimivista. :)
Sivustapäin katsottuna berserkki näytti tältä. Ovi oli lukossa...
...eikä takapuolikaan tarjonnut avointa räppänää, vaikka kyllä joku kakara olikin yrittänyt räpeltää ovea auki ihan väärällä tavalla. Sisältä kuului kuormittamattoman muuntajan vaimeaa surinaa eli sähkö oli tähän asti vielä kytkettynä, ei mahda olla enää montaa vuotta. Ylimpänä, peltikuoren takana killunut vesisäiliö oli mitä todennäköisimmin ehtinyt jo kokonaan tyhjentyä.
Neljäs sivuseinä ei ihmeitä tarjonnut ja sittenpä olikin tämä paikka nähty ja suuntasin kohti seuraavaa kohdetta. :)
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
Seija Ahola, Selvitystyö Ahola 2015: Terveyttä kaikille. B-mielisairaalat 1950-luvulta 1970-luvulle. | Tietoja Joutsenrannan sairaalasta sivulla 7
Takaisin kohdelistaukseen