Kytäjän kartano, Hyvinkää

Kohde käsittää Hyvinkään kunnan alueella sijaitsevan Kytäjän vanhan kartanomiljöön, joka koostuu nykyisellään vanhasta, rakentamisestaan lähtien autiona olleesta, vuonna 1928 valmistuneesta puisesta konttorirakennuksesta sekä sen "isoveljestä" eli aidan rajaamalla tontilla aivan ensinmainitun vieressä sijaitsevasta samana vuonna valmistuneesta hirsirunkoisesta kartanorakennuksesta, jota alunperin piti käyttää asumiseen. Epäilen kuitenkin, että varsinaiset asumisen vuodet ovat täällä olleet vähissä ihan jo sijainnistakin johtuen. Asutusta samalla paikalla tiedetään olleen jo useita satoja vuosia, ja nykyisen päärakennuksen paikalla sijaitsi ennen vuotta 1928 vanha, myöskin hirrestä rakennettu tallimainen päärakennus. Ympäröivä alanko on ollut aikoinaan Suomen suurin maatila, mutta tällä ei käytännössä ole ollut minkään kannalta merkitystä.
Jännittävä käänne tämän paskakartanon historiassa tapahtui vuonna 1972, kun toukokuussa silloinen asukas Kai Kustaa Vähäkallio ampui kolme lähistöllä telttailemassa ollutta nuorta poikaa revolverilla. Tämän jälkeen Vähäkallion elämä ei negatiivisesta maailmanajasta johtuen lähtenyt nousukiitoon, joten hän päätyi tekemään itsemurhan ampumalla itseään päähän toisella aseella Kytäjän päärakennuksen yläkerrassa vain vähän yli seitsemän vuotta myöhemmin, heinäkuussa 1979.
Vierailin tämän kartanon lähiympäristössä ja sisätiloissa toukokuun 2015 kuvausreissuni yhteydessä paikan oltua ajankohtainen aiemmin samana keväänä. Tein ensimmäisen lähestymisyrityksen jo myöhään illalla 15.5.2015, jolloin totesin päärakennuksen näyttävän hämärässä hieman semmoiselta. Kävin myös pihassa ja yrittäessäni päästä sisälle takapuolelta horjahdin alas ikkunalaudalta ja putosin alas rikkinäisen ikkunalasin päälle, joka oli kiinni karmissa. Tämän tuoksinassa oikea jalkani nyrjähti lievästi ja vasempaan ranteeseeni tuli pieni haava, jotka sain onnistuneesti itse lääkittyä palattuani autolle. Olematta ollenkaan taikauskoinen en antanut tämän vastoinkäymisen häiritä yöuniani ja ajoin ennalta määräämättömälle yöpymispaikalle, josta seuraavana aamuna heräsin.
Seuraava aamu, sattumalta lauantai ja kuvausreissuni toiseksi viimeinen päivä, ei vaikuttanut mitenkään mieltä ylentävältä, mutta palasin kuitenkin paikalle tekemään kuvaukset. Luonto oli kumman verkkainen ja rauhallinen; tätäkään en päätynyt pitämään pahana ennusmerkkinä vaan aloitin tutkimisen ja kuvaamisen. Ensiksi konttorirakennus, sitten aidan yli ja itse päärakennus. Ulkokuvat otettuani pääsin sisälle eilen illalla huomaamatta jääneestä kellarin lasittomasta ikkuna-aukosta. Sisätiloista irtosi muutama kuva, mutta nekään eivät kuvaajaa pahemmin liikuttaneet muuten kuin dokumentoinnin kannalta. Kokonaisuutena paikka vaikutti siltä, että sitä on turha pitää historiallisesti merkittävänä.
Ensimmäinen kuva, jossa näkyy sinisävyinen konttorirakennuksen tekele.
Suora näkymä
Lähempi kuva ovesta, josta ei pääse Konttoriin vaan keskelle savuavia pahkoja.
Sivusuuntainen näkymä toisesta päädystä.
Lähentyminen
Takaseinän puolelta kirkas seinä oli montaa ilmettä yhtäaikaa näyttävä.
Takanurkasta nähtynä ovi vaikutti olevan auki ja rakennus sähkötön.
Turhamaisuus
Portaikko takaisin tulosuuntaa kohti.
Yleisnäkymä ensimmäisestä huoneesta.
Tila ei ollut kovin vaikuttava, joten tavarat olivat jääneet sikinsokin.
Kesken jäi!
Taitamattomien kalenteri pöydällä.
Taitamattomuudesta kertoo tämäkin lavuaariton allasnäkymä.
Pistorasian esikuvana vaikutti olleen berserkki, mutta eipä tuo mitään, kun rakennus oli sähkötön.
Eteenpäin mennessäni maisema alkoi muistuttaa kylpyhuonetta...
...edellisessä kuvassa oikealla näkyneen oven takaa paljastui tämä, epäkäytännölliseltä vaikuttanut pieni huone, jossa olisi pitänyt käydä pesulla.
Nämä peräseinällä olleet lapselliset koristeet eivät ainakaan vauhdittaneet pesulla käymistä.
Seuraava huone oli epäloogisesti jokin, jossa olisi kuulunut makoilla. Jäi tekemättä...
Kaikesta päätellen tämä remontti oli aloitettu ja jäänyt kesken vuonna 2003.
Seuraava huone oli yllättävän iso. Siellä olisi pitänyt oleskella...
Takka oli ollut paikallaan jo 1950-luvulta lähtien, mutta vaikutti hyvin epäkäytännölliseltä sisätiloja varten.
Kattovalaisin käsitti pelkästään varjostimen, ei polttimoa.
Käsittämättömän epäkäytännöllinen WC.
Pääportti seuraavaa kohdetta, Kytäjän kartanon päärakennusta kohti. Kummallista ihmiskunnan resurssien haaskausta, mutta vasemmanpuoleisen kivipaaden kyljessä lukee valmistumisvuodeksi 1928.
Alueelle sisäydyttyäni kuvasin päärakennuksen.
Kaivohuone
Johtolankaa seuraamalla käännyin vielä 90 astetta ja näin tämän pukkipatsaan, joka paljastui olemaan leijona.
Kivestä veistetty
Komeus
Unelmakuva leijonasta katsomassa kohti vanhaa kartanolinnaa.
Toinen todellisuus
Muista ajatella ennen kuin lähdet
Kotiinpaluu
Lähestyminen
Sivusuuntainen näkymä etupuolelta ei paljastanut ylimääräistä komeutta.
Huonosti lukittu ovi
Taideteoksia oli seinänvieri pullollaan...
...eivät kyllä antaneet kovin lupaavaa kuvaa ihmiskunnasta.
Varjoon jäävä näkymä rakennusmateriaaleista. Oviaukoksi suunnitellun aukon eteen on lautojen lisäksi laitettu porontaljaa eristeeksi.
Lähestyvä näkymä
Pystysuora kuva pääovesta, josta ympäristöineen vaikutti jollain tavalla kokonaan puuttuvan komeus.
Rakennusmateriaalit osa 2: kivijalan juuresta löytyi muita vaaleampi hirsi, johon oli kuvioitu ihan tarkoituksella x-kirjaimia. Joku on selvästi halunnut päästä kuviin...
Koreus
Kaivohuoneen sisäänkäynti
Autio näkymä
Sivuovi, joka oli varustettu yllättävän jykevillä betoniportailla.
Autotalli, joka ei vaikuttanut erityisen sopivalta millekään autolle tai kulkuvälineelle.
Sivusuuntainen näkymä takapuolelta
Hassunhauska rakennelma, jossa oli tuuletusluukku. Alkuperäinen käyttötarkoitus lienee kellari, johon ei pääse sisälle.
Korkeuksia kohti
Takapuolen sisäänastumisaukko ja kuvaajan varjo.
Ikkunaluukku, josta yritin epätoivoisesti sisään edellisenä iltana.
Sisäkurkistus samasta avonaisesta ikkuna-aukosta. Lattia oli purettu
Tippumiskohta edelliseltä illalta.
Ylälaitaan katsottaessa paljastuivat paksut kattolaudat.
Zoomattu kuva sähkölamppuja sisältäneestä kattokruunusta, joka oli kytkemättä.
Oviaukko seuraavaan huoneeseen, hyvän mielikuvituksen vaatii päästä tuosta yli!
Näkymä rannalta päärakennusta kohti.
Toinen kuva samasta, Auringon aksentuaatio pääsi yllättäen vaihtumaan.
Aivan rannan tuntumasta löytyi tämä, ilmeisesti kukkamaljakoksi tarkoitettu aivan liian paksusta teräksestä valmistettu ja betonijalustalla varustettu (ei pysy muuten pystyssä) esine.
Tämä näkymä ennakoi jo sisäänastumista...
Niin vain koitti valo. Lattia oli rusikoiden purettu täältäkin, maalaisarkkitehtuuria oli ilmassa.
Maalaisarkkitehtuuria täälläkin. Ja takka. Elämisen merkeistä päätellen upporikkaiden remontti oli karahtanut kohti Titanicin köliä vuonna 2003.
Näkymiä eteenpäin ja myöskin ullakon portaita kohti. En lähtenyt kiipeämään...
Zoomillinen näkymä samoilta jalansijoilta.
Tapettitodellisuutta alhaalta ylöspäin kuvattuna. Kaakeliuuni oli komea, kuten myös kaiken yläpuolella killunut lamppu.
Tuttua ja tuntematonta sisältänyt näkymä massiivipuiseen huoneeseen.
Viereinen huone tarjosi lisää muovikelmua...
...ja komean laastiteoksen katossa.
Todellisuutta puretun lattian tukipalkkien seasta.
Joukoittain vanhoja lämminvesiputkia risteili tilassa, joka ennen oli tiukasti lattialankkujen alapuolella. Kyllä nuokin ovat aikoinaan haaleaa lämmitysvettä pattereihin ladanneet...
Takka
Massiivipuisista huoneista ensimmäisenä kuvaamani toisesta suunnasta.
Ikkuna-arvoitus
Tämä jo rakennettaessa kesken jäänyt takka paljastaa omistajien todellisen tilanteen.
Nämä ikkunat olivat jo enemmän tunnettuja.
Paljasta hirsitodellisuutta
...ja viimeinen koristelamppu.
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
Wikipedia: Kytäjän kartano
Wikipedia: Kytäjän kolmoissurma
Takaisin kohdelistaukseen