Lintulammen palvelukoti, Oulu

Lintulammen "kehva" eli kehitysvammaisten asumis/hoitoyksikkö päätettiin perustamisvaiheessa sijoittaa ohimenevän Sorsatien varteen. Rakennustyöt valmistuivat vuonna 1967 jättäen jälkeensä betonista ja punaisesta tiilestä tehdyn rakennuksen, joka koostui toisiinsa yhdistetyistä kaksi- ja yksikerroksisesta osasta. Kehitysvammaisten sisäänotto eli varsinainen toiminta alkoi tiettävästi pian tämän jälkeen. Tarkkoja paikkalukuja ei ole tilastoitu, mutta vammaisten asukkaiden määrä lienee pyörinyt ainakin ensimmäisinä vuosikymmeninä noin kahdenkymmenen paikkeilla. Kiinteistöä reunusti pienehkö piha, jolla vammaiset ovat olleet harvoin. Tämä johtuu siitä, että tontti taisi olla alunperin hieman huonosti suunniteltu ja sijaitsi varjoisella paikalla. Toiminta jatkui ikääntyvässä kiinteistössä ainakin 2010-luvun alkuvuosiin asti, jolloin kellarista vallalle päässyt homeongelma sai yliotteen ja rakennuksen asukkaat joutuivat muuttamaan muualle. Vain pari vuotta tämän jälkeen, alkuvuodesta 2016, alettiin kaavailla tyhjäksi jääneen rakennuksen purkamista. Sijainti ja homeongelma tekivät jatkokäytön niin hankalaksi, että purkamispäätös syntyi saman vuoden keväällä. Kaivinkone ilmestyi pihaan kesäkuun puolivälin paikkeilla ja seuraavana syksynä rakennus oli jo haihtunut kuin tuhka tuuleen.
Oma vierailuni paikalle tapahtui lähes juhannuksena eli pyöräretken yhteydessä illalla 22.6.2016. Sää oli valoisa, mutta varjoisalle tontille saapuessani tuntui, kuin olisi tullut häpeähuppu. Tämän paikan voi mainita olevan yksi niistä, joka vaatii lähestyttäessä huomattavasti tarmoa ja tahdonlujuutta. Helposti juuttuu surullisiin ihmiskohtaloihin. Ottaen huomioon kaikki mahdolliset kävijät täällä vuosien varrella, tein ulkokuvaukset loppuun saatettuani päätöksen ylittää aita. Siitä livahdin heti sisälle, jossa oli toisenlaista tarjontaa. Ilta-auringossa kylpeneet huoneet tarjosivat kolkkoutta ja likaista henkimaailmaa siinä määrin, että harkitsin luopuvani sisäkuvista ihan kokonaan. Järki kuitenkin voitti ja vietin illan kuvaten yleiskuvia ja erilaisia yksityiskohtia niin kerroksissa maanpäällä kuin kellarissakin.
Yleiskuva takapuolelta paljasti betonin ulkopuolella olevan tiilikerroksen purkutöiden alkaneen. Lisäksi matalammasta osasta oli katto jo osittain lähtenyt.
Vielä laajempi näkymä, jossa näkyy koko pihan avaruus.
Etupihan puolelle siirryttyäni otin yleiskuvan tästä katoksesta, jossa on ehkä alunperin tarkoitettu olemaan grilli.
Tyylikäs näkymä avautuvasta pääaidasta, joka oli pian historiaa.
Ilman aidan ylittämistä otettu kokokuva rakennuksesta julkisivun puolelta.
Kulmanäkymä. Olen sitä mieltä, että tämän rakennuksen olemassaolo oli vain hetkellinen pilkahdus. Perusteluksi voi mainita sen, että kehityksellä ei ole tapana jäädä junnaamaan paikalleen vaan se etenee tahtia, jonka ymmärtäminen on hyvin kiinnostavaa ja siihen kuluu koko ihmisikä.
Tässä ehkä hienoin koskaan ottamani syvyyssuuntainen näkymä.
Syvyys vain kasvoi, kun lähestyin takapuolta...
...jossa oli tällainen eli takapuolen sivuviisto näkymä koko rakennukseen.
Sisälle änkäydyttyäni kipusin heti yläkertaan ja aloin kuvata. Kuvaaminen tiivistyi tähän yleisnäkymään...
...ja tähän samoilta jalansijoilta otettuun kuvaan, johon luonto järjesti selvästi (voimakkaasti) punaisemman valon.
Valon väri täytyy ottaa huomioon, kun kuvaa asioita. Tässä edellistä kuvaa ottaessani selkäni taakse jäänyt keltainen kapine, jonka käyttötarkoitus ei ole tiedossa.
Käytävän seiniä reunustivat koristeelliset boordit, jotka olivat saaneet itämaisia vaikutteita...
Kurkistus potilashuoneeseen paljasti sen olevan nykyään tyhjä. Valoa olisi voinut olla enemmänkin...
...mutta oven ylälaitaan käytävän puolelle oli aivan autioitumisen jälkeen ilmestynyt jonkun katastrofigeeneillä varustetun, reippaan nuoren miehen kynäilemä yhtälö. Tuohan meni oikein!
Sama huone toiseen suuntaan.
Käytävän toisella puolella oli tämä lieviä kuumotuksia aiheuttanut kylpyhuone/WC, jossa oli myös kattoikkuna.
Vessan oveen oli toiminnan päivinä kiinnitetty ilmeisesti työntekijän toimesta tällainen anekdootti. Kertoo paljon joistakin ihmisistä ja heidän tilanteestaan...
WC sisäpuolelta
Toinen potilashuone. Yhtä vähän valoa täälläkin...
Kaappikurkistus paljasti tyhjyyttä...
...ylähyllyltä löytyi onneksi sammutuspeite, joka tässä osittain aukaistuna ja lattialle levitettynä.
Kravatin sitomisohje seinässä. Noinkohan on moni osannut tehdä...
Käytävä oli yllättävän valoisa...
...sen päässä oli hämärä huone, jossa oli liian pieni ikkuna.
Seinällä oli värikäs pellepiirustus. Miksi lie tänne tullut...
Vaihdettuani taas puolta komeron seinältä paljastui suuri sulaketaulu ja televisiosignaalin antennivahvistin.
ATK-juttuja peräseinällä.
Tässä huoneessa oli enemmän valoa.
Siivouskomero
Hieno luonnonilmiö eräässä huoneessa ja käytävän seinällä: luonnonvalo siivilöityi puunlehtien ja puoliksi aukinaisen sälekaihtimen läpi muodostaen näyttävän ja rauhallisen kuvion, joka pysyi paikallaan vain hetken aikaa.
Toinen kylpyhuone
Ohjeita hammasproteesia käyttävälle
Corega-vesi
Potilashuoneiden kaapit paljastivat eri huoneissa erilaisia asioita. Täältä löytyi päiväpeite ja kaksi henkaria.
Tämä löytyi peräseinältä ja paljasti kehvan tiloissa pelatun paintballia vain joitakin päiviä aiemmin. Ulko-oven avaamisen arvaamaton seuraus...
Mene itse pussiin!
Pieni, kaksiosainen varastokomero, jossa paljastui olemaan jäljellä hyllykkö ja pieni metallinen seinäkaappi...
...joka paljastui sisältäneen lääkkeitä.
Ovi lähti auki
Sisältöluettelo marraskuulta 1984. Ei näillä pääse Kuuhun...
Portaat alakertaan
Noinkohan noita uskalsi kiivetä, mutta sen jälkeen koitti parin käännöksen jälkeen henkilökunnan taukotila, josta löytyi tällainen rakennuksen energiatodistus. Uskoo ken tahtoo...
Vähän matkan päässä oli seinähyllykkö ja jonkun päällä ollut kameravalvonnan tallennuslaite, johon vievät johdot paljastuivat lähempää katsottaessa olemaan irtikytkettyjä (vailla sähköistä kontaktia). Siinäpä se, totuus...
Totuutta mukaillakseni tämän olisi pitänyt olla takkahuone, mutta oli sen sijaan hyvin epäkäytännöllinen. Huomioi tiilinen takka oikeassa nurkassa!
Kehitysvammaisten asukkaiden mieleen ollut mutta liian matalalla sijainnut oviportti, joka ei varsinaisesti johtanut minnekään vaan sijaitsi keskellä käytävää.
Pääportaikko
Omituislaatuinen WC yllättävän lähellä sisäänkäyntiä. WC-pönttö oli ottanut vaikutteita ruostumattomalta teräkseltä...
Huh huh... Hädintuskin maanpinnan yläpuolella sijaitsivat kaikkien yhteiset suihku- ja saunatilat...
...joissa oli vähän valoa.
Tarkennusrengas ei pudonnut lattialle, joten pääsin kuvaamaan myös saunan. Voi olla, että täällä ei kovin monia löylyjä ole otettu...
Kellarikäytävä posotti armottoman suorana...
...lattialla oli vettä.
Hieman ylöspäin skrollattuani bongasin lattianrajasta tämän orvon puulaatikon...
Jo lähellä poistumista rakennuksesta poikkesin vielä vessaan, jossa oli terveiset huippuharjaajalle.
Ulkona oli kyljelleen käännetty paloportaikko...
...joka tykkäsi paistatella valokuvissa.
Vielä viimeinen kuva tästä ansaitsemallaan paikalla sijainneesta portaikosta. Siinäpä se!
Takaisin kohdelistaukseen