Mänttä-Vilppulan yleinen sairaala

Myös nimellä Mäntän aluesairaala tunnettu, pari kilometriä Mäntän keskustan eteläpuolella sijaitseva rakennus valmistui vuonna 1951 arkkitehti Erik Bryggmanin piirustusten pohjalta. Ensimmäinen potilas otettiin vastaan maaliskuussa 1952. Ensimmäisenä toimintavuonna synnytysosastolla oli 15 paikkaa ja potilaita hoidettiin yhteensä 326. Vuonna 1963 valmistui arkkitehtuuriltaan kovasti itse sairaalaa muistuttava lääkärien asuintalo myöskin Bryggmanin piirustusten pohjalta. Sairaalarakennusta laajennettiin vuosina 1970-73, jolloin arkkitehtina toimi Aino Kallio-Ericsson.
Viimeisimmän laajennuksen jälkeen sairaalan toiminta jatkui tiettävästi melko muuttumattomana seuraavien vuosikymmenten ajan. Varsinainen muutosten kausi alkoi vuonna 2011, kun leikkaukset sairaalassa päätettiin lopettaa saman vuoden syksyllä. Syynä ainoan käytössä olleen leikkaussalin sulkemiseen oli lähiseudun eli Ylä-Pirkanmaan liian pieni väestöpohja. Käyttöasteen alamäki jatkui vuonna 2014, kun erikoishoidon vuodeosasto suljettiin huhtikuun loppuun mennessä. Lopullisesti tyhjilleen kiinteistö jäi niinkin pian kuin saman vuoden lopussa Pirkanmaan sairaanhoitopiirin toiminnan päätyttyä vanhassa paikassa ja siirryttyä erikoissairaanhoidon osalta Tampereen keskussairaalaan (Tays) ja Pirkanmaan sairaanhoitopiirin muihin sairaaloihin. Perusterveydenhuolto puolestaan siirtyi lähemmäs Mäntän keskustaa kaupungin terveysasemalle Sarapihaan.
Vierailin paikalla toukokuun 2015 puolivälin kuvausreissuni toiseksi viimeisen päivän iltana. Lähestyessäni sairaalaa ajoreittini varrelle sattui päätieltä vasemmalle kääntynyt sivutie, jonka alussa oli sairaalaa kohti ohjaava kyltti. Kyltistä oli sairaalan suljettua ovensa peitetty mustalla muovisäkillä yleinen sairaalan symboli, punainen ristinmerkki. Tämän huomatessani olo oli kuin olisi saapunut UE-taivaaseen. Samainen tienpätkä tarjosi toisenkin elämyksen, nimittäin ottaen huomioon sen sijainnin sen kohdalla oli aivan selvästi aiemmin tapahtunut ensihoidon paikalletulon vaatinut liikenneonnettomuus. Ajatus paikalletulevista ammattilaisista ja todella lyhyestä matkasta sairaalaan oli varsin huvittava kuten myös näky tapahtumapaikalla on livenä varmasti ollut. Vähän ajan kuluttua saavuinkin sairaalan typötyhjälle parkkipaikalle UE-unen edelleen jatkuessa. Jätin auton takariviin parkkiin ja lähdin lähestymään hiljentynyttä sairaalaa, jossa edes ilmanvaihto ei merkittävästi humissut vaikka varmasti vielä päällä olikin.
Aloitin kuvaamisen samalla kun etenin rakennuksen kulmalta toiselle hiipuvan luonnonvalon rippeiden hyödyntämiseksi. Melko matala päärakennus osoittautui maantasossa laajaksi ja piti sisällään paljon ikkunoita, joista kurkkia sisälle. Sisätilat olivat pääosin tyhjiä, joihinkin työhuoneisiin oli jäänyt kalusteita paikalleen. Valot olivat päällä käytävissä, joka näytti ulkopuolelta katsottuna jännittävältä. Sisällöltään kiinnostavia sisänäkymiä alkoi tulla vastaan lähestyessäni sairaalarakennuksen takaosaa...
Heti ensivilkaisulla sairaala paljastui olemaan matala.
Parkkipaikalla apuviivojen avulla kohdistetut ruudut jatkuivat pitkälle kohti lämpövoimalaa.
Etummaisena näkyvä tumma, yksikerroksinen osa kuului vuosina 1970-73 rakennettuun laajennusosaan. Taustalla alkuperäinen, vuonna 1951 valmistunut päärakennus.
Lähempää katsottuna matalamman osan kulmauksessa paljastui olemaan kaksi valvontakameraa. Ne lienevät jonkun kaupungin työntekijän idea ja asennettu paikalleen jo muutama vuosi ennen sairaalan sulkemista. Sairaala ja valvontakamera eivät kyllä sovi yhteen yhtään.
Etupihalla oli ei kovin helposti huomattavalla paikalla tämä erikoisen näköinen harmaa ja ajan kuluttama patsas...
...vieressä olleesta laatasta paljastuivat tekijän nimi ja taideteoksen valmistumisvuosi. Tämäkään ei valitettavasti avannut teoksen teemaa lainkaan. Oma veikkaukseni on, että teema liittyy jollain tavalla sotaan, jonka päättymisestä ei teoksen valmistumisaikaan ollut kuin kymmenen vuotta.
Matalampi osa seinustaa pitkin nähtynä. Noiden ikkunoiden takana lienee ollut hyvinkuntoutuneiden ja pian kotiutuvien potilaiden osasto. Aloin lähestyä jo pääsisäänkäyntiä...
...sen edusta oli pysynyt siistinä, kuten luotettavilla sairaaloilla on tapana. Seinustaa koristi yksinäinen puupenkki.
Kyltti oli kieltämättä selkeä.
Katastrofi
Postilaatikko oli jäänyt oman onnensa nojaan. Myös pyörätuolin paikan osoittava kyltti oli väärällä paikalla ja oli ollut siinä ilmeisen pitkään.
Sisäkurkistus paljasti tyhjän mutta melko tilavan eteisaulan. Tässä kohtaa ei ollut valoja päällä juurikaan.
Asfalttikentän toisella laidalla sijaitsivat lyhyen pysäköinnin parkkipaikat, jotka nyt ammottivat tyhjyyttään.
Oikealle päin edettäessä vastaan tuli tämä rapattu rakennus, joka alunperin oli lääkärien asuintalo ja muutettiin myöhemmin henkilökunnan asuntolaksi.
Päädyissä oli kaiteelliset parvekkeet molemmissa kerroksissa, niiden toimivuudesta voi kuitenkin olla montaa mieltä...
Toinen pääty näytti melkein samanlaiselta, vain alempi kaide puuttui. Rakennuksen muotokieleen on saattanut jossain määrin vaikuttaa vielä sen rakentamisaikaan 1960-luvun alussa suhteellisen yleinen luonnonusko. Tähän viittaa kaikkein selkeimmin ullakon kolmen pikkuikkunan yläpuolella ollut neliö, joka koostui "läpivirtaavista" putkensuun muotoisista koristerappauksista.
Seinällä olleesta kyltistä viimeisin käyttötarkoitus paljastui olemaan taloustoimisto.
Hieman taaksepäin palattuani tallensin tämän pikkurakennuksen...
...joka kääntöpuolelta katsottuna paljastui olemaan pieni autotalli.
Laskevan auringon kajo aution sairaalan yli
Takapuolelle kierrettyäni vastaan alkoi tulla vuodeosastojen ikkunoita, joista osa oli peitetty verholla.
Tasot
Matala vuodeosaston rakennus kompleksin takapuolella...
...ovilasin takaa paljastui keinovaloineen jännittävä näkymä. Tuli mieleen, että sisäpuolelta voisi tulla joku, vaikka samaan aikaan tiesi koko rakennuksen olevan absoluuttisen autio.
Vuodeosaston rakennuksen korkeampi päätyosa, jonka alla sijaitsi muutama vähemmälle käytölle jäänyt autotalli. Sijainnin perusteella tuli vaikutelma, että tässä osassa olisi ollut kuolevien osasto: lähtevien ja tulevien autojen äänten potilaissa aiheuttama stressi ei enää lähellä kuolemaa haittaa niin paljon kuin henkiin pidemmäksi aikaa jäävillä. Epäilen, että kuvaajan selän taakse jäävän uudehkon omakotitalon asukkaat eivät tienneet tätä faktaa ja että heidän viihtyvyytensä saattaisi järkkyä, jos he saisivat tietää asiasta. :)
Näkymä samasta kohdasta sairaalan muihin osiin päin.
Palattuani etupuolelle oli korkea aika kuvata infotaulu, jonka kartta oli kiitettävän selkeä.
Ajoluiska, jota pitkin ambulanssi on peruuttanut alhaalla näkyvään syvennykseen, jossa oven takana sijaitsivat ensihoidon tutkimus- ja hoitotilat. Niistä potilas on toimenpiteiden jälkeen ohjattu joko jatkohoitoon (leikkaus) tai osastolle lepäämään. Taustalla vanhan osan puolella lienee leikkaussaliosasto suurista ikkunoista päätellen.
Luiskan yläpuolella maanpinnan tasossa sijaitsi ensiavun poliklinikka katoksineen.
Iskevä kyltti ympäristöineen lähempää. Alla oleva pysähtymiskieltomerkki on harhaanjohtava, koska ambulanssi ei koskaan aja tähän vaan menee luiskaa pitkin alas.
Kurkistus ensiapupoliklinikan sisätiloihin, muutamia pieniä huonekaluja oli jäänyt jäljelle.
Etupihan puolella oli myös tämä teräksinen häkki, jossa paineistetun hapen säiliö on toiminnan päivinä sijainnut. Nyt siitä oli enää muisto jäljellä.
Viraton liikennemerkki
Oletettu leikkaussaliosasto sivustapäin nähtynä.
Takapuolta lähestyttäessä vastaan tuli lisää potilasosastoja sekä yksikerroksinen siipiosa.
Todennäköisen leikkaussaliosaston vieressä oli suuri portaikko, jonka portaat kuulsivat himmennetyn lasin läpi.
Vanhan päärakennuksen ikkunoita ja sisäänkäynti matalan siipiosan vieressä. Seinällä oli jäähdytysjärjestelmän lauhdutin tuulettimineen...
...koko komeus näytti lähempää katsottuna jopa hieman groteskilta.
Näkymä nurkkaa kohti yläviistoon. Katolla oli muutamia matkapuhelinverkon tukiasemia. Sairaalan korkeimmassa kohdassa, kuvan keskellä näkyvässä tornissa oli ikkunan perusteella käyttökelpoinen huone. Sijainnistaan johtuen se olisi ollut kiistatta koko rakennuksen pelottavin paikka.
Yksikerroksisen siipiosan sisällä paljastui olemaan melko tilava ruokala. Keittiötilat jäävät takana näkyvän avoimen oven taakse. Oli mukavaa huomata, että seinäkello näytti edelleen oikeaa aikaa. :)
Ruokalan lähempänä vanhaa päärakennusta sijainnut osa. Metallinen välikaide ei luultavasti ole käytön aikana ollut paikallaan.
Siipiosan päädyssä sijaitsi henkilökunnan taukotila...
...ja sen vieressä edelleen kalustettu työhuone, joka on luultavasti kuulunut keittiötyöntekijöiden esimiehelle.
Kolmas ikkuna päädyssä tarjosi näkymän pieneen syvennykseen, jonne oli varastoitu lautasia sekä muutamia isompia tavaroita.
Yleiskuva, ruokalan/keittiön siipi vasemmalla sairaalan takaosan jäädessä oikealle.
Matalaan siipiosaan liitettynä ollut vanhan päärakennuksen korkein osa takapuolelta nähtynä.
Näkymä edellisen kuvan kuvakentästä oikealle päin haarautuneen siiven erään verhottoman ikkunan läpi paljasti jonkinlaisen työpajan tukevine työpöytineen ja tuoleineen.
Toisen ikkunan takaa paljastui vahvasti laboratoriolta vaikuttanut tila. Ikkunan edessä olleesta pesualtaasta ja sitä seuranneesta ruostumattomasta teräksestä valmistetusta pöydästä tuli mielikuva, että tässä on saatettu tehdä ruumiinavaukset sairaalan ollessa käytössä. Tuolloin tosin ikkunan edessä lienee ollut verho, ettei joku satunnainen kulkija näkisi vahingossa ruumiinavausta. Ajatus tuosta samasta ideasta oli tullut mieleen jo ennen tämän näkemistä, tuolloin tosin sijoitettuna vanhaan englantilaiseen sairaalaan.
Palattuani ruokalan/keittiön siiven takapuolelle erään sälekaihtimen takaa paljastui puolestaan hieman toisenlainen laboratorio...
...täällä on sisustuksen ja laitteiden perusteella tutkittu enimmäkseen purkeissa olleita näytteitä.
Saman siiven sisäpäädyssä olleen oven yläpuolella oli valaisin, johon oli laitettu vanha, voimakkaasti vihertävää valoa tuottava polttimo. Eritoten valokeilan suuntaus rappusten eteen oli hyvin mielenkiintoinen. Olen nähnyt samaa tehtävän joissakin muissakin sairaaloissa ja käytäntö juontanee juurensa vanhaan uskomukseen, jonka mukaan valokeila estää henkiolentoja saapumasta oven eteen.
Jättäessäni sairaalan selän taakse eteeni ilmestyi hallimaiselta vaikuttanut rakennus, joka oli savupiipulla varustettu lämpövoimala.
Rakennuksen takapuolella sijaitsi kaksi polttoainesäiliötä, joissa on todennäköisesti ollut kevyttä polttoöljyä.
Viimeinen vilkaisu hiljaista sairaalaa kohti, tunnelma oli edelleen jännittävä. Kun olin vähän ajan kuluttua lähdössä ajamaan eteenpäin, huomasin, että parkkipaikan etuosaan saapui toinen auto, josta tuli ulos kolme tai neljä nuorta miestä. He vaikuttivat olevan kotoisin lähistöltä ja tulleet paikalle todennäköisesti aavejahtiin. Ajoin heidän ohitseen, kun he lähtivät etsimään sisäänpääsyä rakennukseen. Tämä olikin aivan oivallinen lopetus onnistuneelle kuvauspäivälle. :)
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
Mänttä-Vilppulan kaupunki: Rakennetun ympäristön selvitys, Keskustaajaman osayleiskaava 2030. Tekijä FCG suunnittelu ja tekniikka Oy 2015. | Mäntän aluesairaala sivulla 102
Kysy.fi: Kysyisin, että onko Mäntän "uusi" sairaala ollut toiminnassa 15.12.1952?
Suurtampere.fi 30.12.2014: Mäntän sairaala sulkeutuu
Yle.fi 10.10.2014: Dialyysipotilaiden hoitomatkat uhkaavat pidentyä - sairaanhoitopiiri ei jatkakaan dialyysihoitoja Mäntässä
Keskisuomalainen.fi 4.6.2014: Mäntän sairaala suljetaan vuodenvaihteessa
Yle.fi 13.12.2013: Sairaanhoitopiiri supistaa Mäntän sairaalaa
Mediuutiset.fi 22.3.2011: Mäntän sairaala lopettaa leikkaukset
Iltalehti.fi 13.4.2010: Mäntän sairaala kriisissä: Ylilääkärit jättivät - hoitajat marssivat ulos
Takaisin kohdelistaukseen