Mätäsvaara

Mätäsvaara on pieni kylä Lieksassa, Pohjois-Karjalassa. Siellä on nykyään noin 350 asukasta. Mätäsvaarassa toimi molybdeenikaivos vuosina 1939-1947, ja se on tunnettu värikkäästä mutta valitettavan lyhyestä kaivosmenneisyydestään. Ennen kaivostoiminnan alkua Mätäsvaaran alue oli syrjäseutua, jossa oli joitakuita taloja. Maallikkosaarnaaja Paavo Ruotsalainen kierteli alueella saarnaamassa herännäisyydestä 1800-luvulla.
Mätäsvaaran malmin löysi alunperin malminetsinnästä kiinnostunut kulkukauppias ja torpppari Erik "Erkka" Ikonen. Malmiesiintymästä saatiin lisävarmuutta vuonna 1903 malmin tullessa esiin Joensuu-Nurmes -rautatien valmistelujen yhteydessä. Malmiesiintymää tutkittiin lisää, ja vielä samana vuonna Karl Theodor Forsströmin johdolla avattiin ensimmäinen koekaivos. Koelouhos nimettiin hänen mukaansa Forsströmin louhokseksi. Tähän aikaan köyhää molybdeenimalmia ei osattu rikastaa, joten kaivostoiminnan ei katsottu olevan kannattavaa. Myöhempinä vuosikymmeninä alueella tekivät tutkimuksia ja koekaivauksia niin Wärtsilä Oy kuin Vuoksenniska Oy:kin. Lopulta vuonna 1935 Vuoksenniska osti alueen. Kuilun louhiminen alkoi syksyllä 1938, ja varsinainen kaivostoiminta pääsi alkamaan seuraavana vuonna.
Metsän keskelle kohosi kaksi kaivostornia tuotantorakennuksineen, toimistorakennukset sekä voimalaitos. Alueelle ei mennyt sähkölinjaa, joten voimalaitoksen piti tuottaa kaikki käytettävä sähkö. Voimalaitoksen polttoaineena käytettiin alunperin kivihiiltä, joka kuitenkin sodan päätyttyä vaihdettiin puuhun, koska kivihiiltä ei ollut enää saatavissa. Vuonna 1946 vaihdettiin vielä polttoöljyn käyttöön puunkäytön kasvaneiden kustannusten takia. Voimalaitoksen teho oli 1750 kW ja ulostulojännite 6 kV. Kylästä löytyi myös kauppoja, terveysasema ja koulu. Asunnoiksi rakennettiin siihen aikaan edistyksellisiä Alvar Aallon suunnittelemia elementtitaloja. Kaikkiin asuntoihin tuli sähköt, niissä oli sisä-WC ja osassa jopa kylpyhuone. Yhteensä asuinrakennuksia oli 83 ja niissä parhaillaan noin tuhat asukasta. Kaivoksen ympärille syntyi nopeasti vireä kaivostyöläisten yhteisö urheiluseuroineen. Myös ammattiyhdistysten toiminta oli Mätäsvaarassa vilkasta.
Kallioperä Mätäsvaarasssa on graniitti-gneissikalliota. Kallioperässä on myös paljon kvartsia, ja molybdeenin erottaminen muusta aineksesta oli kaivoksen toiminnan aikoina haastavaa. Murskaamon jauhinlohkoja jouduttiin aikalaiskertomuksen mukaan uusimaan usein. Murskaamosta malmi siirrettiin rikastamoon, jossa molybdeenihohde erotettiin ja otettiin talteen. Jäljelle jäänyt kiviaines siirrettiin veden kanssa jätekivikasoihin. Rikastamon toiminnassa tarvittiin paljon vettä, ja tarvittava vesi otettiin läheisestä Konnanlammesta. Oli kuitenkin rakennettu myös puinen putki, jolla vettä olisi voitu tuoda lisää, jos Konnanlammen vesi ei jostain syystä olisi riittänyt. Tätä varajärjestelmää jouduttiin kuitenkin käyttämään hyvin harvoin.
Sota-aikana Mätäsvaarassa oli pulaa työntekijöistä suuren osan miehistä ollesssa rintamalla. Kaivokselle tuotiinkin töihin yhteensä 101 venäläistä sotavankia, jotka olivat kotoisin eri puolilta Venäjää. Venäläiset työskentelivät pääasiassa kaivostunneleissa. Sotien aikana Mätäsvaaraa ei pommitettu juurikaan, tiettävästi sinne tiputettiin vain 2-3 pommia eikä yhtään kuolonuhria syntynyt pommitusten takia. On esitetty, että venäläiset eivät huomanneet Mätäsvaaran kaivoksen rakennelmia lentokoneesta käsin ja siksi pommitukset jäivät tekemättä. Mätäsvaarasta suoritettiin myös ilmavalvontaa ja ilmatorjuntaa.
Mätäsvaaran molybdeeniä vietiin pääasiassa Kruppin asetehtaille Saksaan, jossa sitä käytettiin aseteräksen valmistamisessa. Toisen maailmansodan aikana toiminta oli kannattavaa, mutta sodan jälkeen Saksan romahdettua vienti ei enää vetänyt. Samoihin aikoihin Yhdysvalloista löytyi suuret molybdeeniesiintymät ja molybdeenin hinta romahti heikentäen Mätäsvaaran kannattavuutta ja kilpailukykyä varsin huomattavasti. On myös huhuttu, että Neuvostoliitto olisi vaatinut kaivoksen sulkemista, mutta tätä huhua ei ole vahvistettu. Kaivos oli kuitenkin toiminnassa vuoteen 1947 asti.
Toiminnan loputtua kaivoksen tuotantorakennukset purettiin ja siirrettin koneineen Haverin kultakaivokselle, joka oli myös Vuoksenniska Oy:n omistuksessa. Avolouhoksen ja kaivostunnelien annettiin täyttyä vedellä. Voimalaitoksen piippu purettiin, mutta itse voimalaitos jätettiin pystyyn. Myös asuin- ja toimistorakennukset säilytettiin. Elämä Mätäsvaarassa hiljeni huomattavasti ja asukasluku laski. 1980-luvulla vanhaa avolouhosta, jota myös Forsströmin louhokseksi kutsuttiin, alettiin kunnostaa nähtävyydeksi ja kesäteatterin käyttöön. Nykyään paikalla sijaitsee louhosareena, jossa järjestetään kesäisin teatteritapahtumien lisäksi konsertteja. Vanha louhos onkin hyvä paikka kaikenlaisille musiikkiesityksille erinomaisen akustiikkansa ansiosta.
Kajaanin kaupunkieksploraatio kävi kuvaamassa Mätäsvaaran vanhaa louhosta ja kylää juhannuksena 2010. Louhoksella oli pieni kaivostunnelin pätkä, jossa pystyi hieman kokeilemaan kaivostunnelmaa. Vanha kaivoskylä oli historiallisessa mielessä mielenkiintoinen, mutta vielä mielenkiintoisempi se olisi ollut, jos tuotantorakennuksetkin olisivat olleet pystyssä. Tosin niiden yli 60 vuoden aikana, jotka kaivos on ollut pois käytöstä, rakennukset olisivat menneet varsin huonoon kuntoon jos niitä ei olisi huollettu.
Mätäsvaaran louhos
Mätäsvaaran kylä
Lisätietoa / lähteet:
Mätäsvaaran ja Varpasen alueen historiasta kertova sivusto
Wikipedia: Mätäsvaara
Wikipedia: Mätäsvaaran kaivosrata
Takaisin paikkakuntalistaukseen