Vierailu 25.6.2016

Sisälle päästyäni kapusin ullakolle, jonne valon vähyys loi puolijännittyneen tunnelman.
Tilaa ei ollut kauheasti ja lattialta paljastui tämä muovinen jääkiekkopeli, josta puuttuivat ohjaimet. Käsitykseni on, että näistä innostuminen vaatisi jotain, joka puuttuu koko ihmiskunnalta...
Tässä taas kunnioitettava kapistus pöydällä ikkunan alla: sähkökirjoituskone, jolle läntinen kulttuuri on velkaa kokonaisen sivistyksen...
Kurkistus päätyikkunasta kohti tulosuuntaa eli pihaan tuonutta kapeaa pihatietä kohti.
Alaspäin laskeuduttiin jyrkkiä portaita pitkin
Toisesta kerroksesta paljastui opettajan asunto.
Avonainen vaatekomero, joka näytti kertasilmäyksellä jäävän jollain tavalla liian avonaiseksi.
Keittiössä
Kaappien ja komeroiden ovet olivat suoraan 1970-luvuksi nimitettävältä ajanjaksolta.
Makuuhuone oli outo. Ikkunasta tuleva valo näytti valaisevan pääasiassa lankkulattiaa, seinän jäädessä tummemmaksi. Onneksi täällä on vietetty vain melko vähän aikaa...
Toisessa huoneessa oli varastokomeroita...
...yhden ylähyllyltä löytyi vanha, viskipulloa alunperin sisällään pitänyt pahvipakkaus.
Toisen alahyllyltä löytyi aikoinaan sisukasta syömistä tarjonneiden maustekurkkujen peltipurkki.
Kuvausta varten lattialle nostamani vanha, 1930-luvun henkeä säteilevä öljylamppu, joka tällä kertaa vaikutti ihan toimivalta.
Tässä lähempi kuva, jossa pitkä kantokahva on suurelta osin rajautunut pois.
Valmistajaksi paljastui kukapa muukaan kuin englantilainen Tilley. Varmaa on vain, että tuolla tehtaalla ei tapahtunut yhtään tapaturmaa...
Sähkö
Jyrkkä portaikko, joka vaikutti hieman kuumottavalta. Epäkätevä ratkaisu ottaen huomioon, että tämä on ollut ainoa reitti raahata huonekaluja korkeamman osan asuntoihin...
Maantason asunto
Pienen, aivan tavallisen vessan ovi oli jostain syystä varustettu vasempaan yläkulmaan kiinnitetyillä avautumisen rajoitinketjulla ja sen vastinkappaleella karmin puolella. Syy tälle on luultavasti se, että täällä on viimeisimpänä asunut opettajaperhe (äiti opetti ja isä ei tehnyt mitään), jolle oli syntynyt kehitysvammainen lapsi. Tietämättä kunnolla mistä oli kyse, vanhemmat katsoivat tarpeelliseksi hankkia ja asentaa tuollaisen lukitussysteemin vessan oveen, joka laitettiin ulkopuolelta lukkoon joskus, kun lapsi oli vessassa tarpeillaan. Vanhemmat vain pelkäsivät lapsen raivokohtausta, jota ei koskaan tullut. Kaikkine pienine tarttumakohtineen koko tarina vaikuttaa jollain oudolla tavalla perin englantilaiselta...
Keittiön kaapinovet oli uusittu vuonna 1990...
Astianpesukone luukku auki
Makuuhuoneessa oli vanha television antennipistoke, josta ei ole tullut signaali läpi ja lapsen varalta suojattu tavallinen, maadoittamaton pistorasia.
Pupupiirustus seinällä ei tarjonnut paljon ylevämpiä näköaloja.
Kellari
Koulurakennusta kohti meneviä putkia ja tuuletusluukku, jonka edessä jostain kumman syystä oli kalteri ja joka jostain vielä kummemmasta syystä oli laitettu munalukolla lukkoon.
Kylpyhuonetta lähestyttäessä vastaan tuleva pukuhuone...
...ja itse kylppäri. Kolkkoa on
Valurautapata
Saunakaan ei kovin viihtyisältä vaikuttanut...
...saunankiukaan sisältäneen puolen näkymällä vaikutti olevan jotain kaunoja itseään kohtaan.
Pitkän kellarikäytävän varrella sijainnut varastohuone.
Tällä huoneella ei onnistu potenssiinkorotus.
Jatkaessani takaisin kohti tulosuuntaa, vastaan tuli maantasossa vielä yksi asunto. Tässä sen keittiö.
Olohuone, jonka oikeassa nurkassa oli jokin kumma möykky...
...eli takka, jonka varauskyvystä voi olla montaa mieltä.
Asiantuntevat verhot samassa huoneessa.
Vammaishuone jossain asunnon peränurkassa.
Eipä onnistu jakolasku tältäkään huoneelta.
Viimeiseksi kävin vessassa, jonka peilin ylälaitaan oli joku kiinnittänyt outoja tarroja rakennuksen jo varsinaisesti jäätyä autioksi.
Ongelma
Edesvastuuttomuus
Viimeinen ovipönkä. Ei mahdu Kuurakettiin, vaikka kumia onkin.
Takaisin kohdesivulle