Murtomäen kyläkoulu

Metsäisen, Murtomäentiestä haarautuvan pihatien päässä sijaitseva 2,5-kerroksinen oppilaitos edustaa 1960-luvun alun nikkarityylistä tyylisuuntausta. Sen rakentaminen aloitettiin vuonna 1960 ja valmista tuli vuoden 1962 tietämillä. Tässä on syytä tähdentää, että alueelle ei ennestään mennyt minkäänlaista sähkölinjaa, joten sellainen jouduttiin vetämään ilmeisesti toisen toimijan toimesta kuin se, joka urakoi itse kansakoulun. Koulutoiminta pyörähti käyntiin jo valmistumisvuonna huolimatta siitä, että lähiseudun taloista ei riittänyt koulunpenkille edes täyttä pariakymmentä oppilasta. Sama trendi jatkui läpi vuosikymmenten piittaamatta siitä, että kansakoulu muuttui peruskouluksi olikohan se nyt vuonna 1980. Paikallisten ansioksi voidaan lukea sellainen tomeruus, joka jossain määrin muokkasi koulun pihaa omannäköisekseen ja jätti sisätiloihin melko huikean määrän merkkejä eri tasoilla olleista oppilaista. Opettajat eivät täällä olleet erityisen innokkaita brändäämään itseään, mutta kai luokassa tuli istuttua. Toiminta kouluna päättyi vuonna 1998 ja sen jälkeen itse koulurakennukselle ja entiselle opettajien asuntolalle alkoi alamäen lasku eli väistämättömät käyttämättömyyden vuodet.
Itse innostuin tästä kohteesta jo vuonna 2008, mutta tuolloin kulkupelin puute muodostui esteeksi paikalle menemiselle. Into jäi kytemään ja sitten, keväällä 2016, Murtomäen asema-alueen tultua jo kokonaan puhkikalutuksi, aloin etsiä uusia tuulia pidemmältä Murtomäentien varresta ja muistin siellä majailevan vanhan kansakoulun ilman killuttimia. Saavuin paikalle iltapäivällä maaliskuun lopulla ja kahlasin metsikön halki auraamattomalle ja unohdetulle koulun pihalle. Ensivaikutelma oli, että täällä on liikaa jäniksiä. Keväthangilla laukkaavat ja laputtavat jänöjussit jättivät mieheen hieman rauhattoman tunnelman, mutta jatkoin pihalla käyskämistä. Ulkokuvat otettuani jatkoin päärakennukseen sisälle jonkun reippaan paikallisen nuoren miehen rikkomasta ja sisäänastumiskorokkeella varustetusta pääoven lasi-ikkunasta. Sisällä oli häppää, loput vaikutelmat voit katsoa kuvista ja teksteistä.
Koin tarpeelliseksi palata paikalle kuvaamaan opettajien asuntolan sisätilat myöhään saman vuoden kesäkuussa (25.6.2016). Siihen mennessä asuntolan ulko-ovi oli aukaistu loppuun ja sisälle meneminen sujui sen kautta kätevästi. Itse sisätilat olivat hieman yllättävät: paljon äkkijyrkkiä käännöksiä ja yllättävän vähän tilaa. Tähän varmasti vaikuttivat asuntolan korkeus ja suhteellisen pieni kerrospinta-ala, mutta asia jäi kuitenkin hämmästyttämään. Muita löytöjä olivat pienet, asukkailta jälkeen jääneet käyttöesineet, jotka omina aikoinaan olivat olleet jollain tavalla kyseenalaisia ja siksi jääneet paikalleen asuntolan autioiduttua. Rakennus tarjosi myös kellarin, jonka lattia oli ohuelta kerrokselta veden vallassa.
Vierailu 27.3.2016 (Ulkokuvia ja päärakennus sisältä)
Vierailu 25.6.2016 (Opettajien asuntola sisäpuolelta)
Takaisin kohdelistaukseen