Mansardikattoinen talo Murtomäentien varressa

Murtomäestä ohi ajaessaan kiinnittää varmasti huomiota vaalean pellon taakse, metsän laitaan jäävään eriskummallisen näköiseen autiotaloon. Sen katto on kiiltävä, talviaikaan monesti aivan kokonaan lumen peittämä. Peltisenä rakenteena se pitää allaan alunperin keltaiseksi maalatuksi tullutta puutaloa, joka näyttää jollain perin kummallisella tavalla tuulesta temmatulta. Pystyssä seisoessaan saa helposti ajatuksen, että näin on ollut jo vuodesta 1900 lähtien. Silloin rakennettuna, ajankin kuluttua, en pidä epätodennäköisenä, että talo olisi ollut koko ajan asumaton. Rakennustyön valmiiksi saattamisesta voi olla montaa mieltä, sillä yleensä valmiit talot ja muut rakennelmat vetävät puoleensa aivan väen väkisin asukkaita.
Vaikka yleensä olin tottunut liukumaan ohi tästä huomiota herättämättömästä talosta, päätin joulun jälkeen (27.12.2014) 2014 tehdä tutkimusretken alueelle. Jo pelkästään lumeen hautautunut pelto, joka taloa edelsi, onnistui kiinnittämään huomioni ihmiskuntaan. Sitä ei ole kaikkialla, miksi siis täällä? Ajatus johti minua takuuvarmasti kohti olemattomia portinpieliä ja pelmahdin suoraan pihaan. Asumisen jälkiä ei näkynyt, ja sain kuvailla lähes rikkumattomassa rauhassa. Takapihalla vallitsi hälyisä tunnelma, vaikka mistään ei ääntä kuulunutkaan. Loppupäätelmänä voisi todeta talon olevan jotakin niin suurta, että ihmiskunta ei voi sitä ollenkaan käsittää.
Lähellä tien reunaa sijainnut vähäeleinen lato, joka oli yllättävän tiiviisti rakennettu.
Toinen puoli oli samalla tavalla rakennettu, mutta luonto käyttäytyi eri tavalla.
Pellon keskeltä otin katseen suunnaksi takametsän, jota ennen polttovälin eteen sattuivat korkeaksi kasvanut, komea kuusi ja asuintalo, jossa oli selvästi jotain vinossa...
Hämärä kulmanäkymä...
En saanut nostettua valotusaikaa niin paljon, että lautojen jo rakennettaessa keltainen väri olisi tullut kunnolla esille.
Pääty oli leveäkulmainen.
Takapihan puoliskolla sain todistaa paremmin säilynyttä väriä ja romahtaneen kuistin.
Varma osuma, mutten vieläkään tiedä, mitä edessä oli...
Ulkorakennus!
Käännyttyäni päärakennuksen edestä oikealle pääsin katsomaan ulkorakennusta, joka mahtui niiltä jalansijoilta oudosti, komeasti kuvaan.
Päärakennus salaman luomissa väreissä
Ovi näytti oudolta, liian positiiviselta. Sen vasemmalle puolelle oli kiinnitetty lappu...
...joka paljastui olemaan vanerilevyn pala, jonka pihassa käynyt ihminen oli varustanut tekstillä ja kiinnittänyt ovenpieleen.
Heiluva kiinnitys
Romahtanut kuistin yläkaide
Ulkorakennus toisesta kulmasta nähtynä.
Takapuolella olivat laudat jääneet maalaamatta.
Toinen ulkorakennus oli mahdollisesti ollut jo syntyessään romahtanut...
Kuusi näyttää vartioivan lumista pihapiiriä...
Paluumatkalla näin jotain tuttua, nimittäin Auringon kajon oikeassa alalaidassa.
Keskelle peltoa loittoneva kuvakulma, joka sisältää talon kokonaisuudessaan sekä hieman ympäristöä.
Salama paljasti lumisateen olevan fraktaali.
Takaisin kohdelistaukseen