Autiotalo Lapinjärven Myssmalmilla

Noin viiden kilometrin päässä Lapinjärven kunnan keskustasta, kodikkaan metsätien, jonka varrelle jäävät myös kunnan parhaat mustikkamaat, varrella sijaitsee tämä, arviolta vuonna 1951 valmistunut pienehkö puutalo. Se on aikoinaan ollut koti ainakin kahdelle eri perheelle, joista viimeinen ja taloa pisimpään asuttanut jätti talon asumattomaksi viimeistään vuoden 1995 seutuvilla. Tällöin saapui päätepisteeseensä se tavallinen tarina, eli vanhemmat kuolivat ja talon ainoa poika, jolla voidaan mainita olevan katastrofigeenit ja negatiivinen itsesuggestio muttei olemattomien pelkoa, oli jo ehtinyt muuttaa Helsinkiin. Pojan vaimottomuudesta johtuen tästä talosta ei tullut kesänviettopaikkaa vaan se jäi käytännössä autioksi ja pojan varastoksi. Positiivinen kehityksen suunta jatkui 2000-luvulle tultaessakin, kun paikalle ei vähemmän yllättäen saapunutkaan laumoittain nälkäisiä ja harhaanjohdettuja vandaaleja sijainnista johtuen (pitää olla katastrofigeenit, jotta ylipäätään löytää paikalle). Ajan kuluessa tuostakin eteenpäin hiljaiseksi ja valottomaksi muuttunut talo jäi yhä koventuvien luonnonilmiöiden armoille.
Oma pieni vierailuni paikalle tapahtui kuvausreissuni kuudentena päivänä, 30.7.2016, löydettyäni talon edellisenä iltana autossa yöpymiseen soveltuvaa paikkaa etsiessäni. Palasin talolle aamukahvien jälkeen noin kello yhdeltä iltapäivällä. Jätin auton parkkiin hiekkatien toisella puolella sijainneen hiekkakuopan viereen ja ponkaisin tien yli talon pihapiiriin, joka epäilemättä oli autio. Rakennukset ulkoapäin kuvattuani etenin asuinrakennuksen sisälle, jossa tavarat olivat hyvässä järjestyksessä eli tavallaan UE-harrastajan toiveuni. Jäljellä oli paljon merkkejä eletystä elämästä, mutta myös muutama uudempi tavara, jotka oli tuotu paikalle talon jäätyä autioksi. Ullakolta löytyi perusesineistön lisäksi useampia tavaroita, joita talon viimeiset varsinaiset asukkaat olivat keränneet ja joiden merkitys ei heille ollut avautunut ollenkaan. Se oli juuri se syy, miksi nuo tavarat olivat unohtuneet ullakolle vuosikymmeniksi...
Suora näkymä taloon tien laidasta, peltikatto oli vielä kovin hyväkuntoinen. Pienen terassin tukipilarit ja katto toivat mieleen Kytäjän kartanon Hyvinkäällä. Pidän todennäköisenä, että rakennusporukka oli kuullut ennen rakennusprojektin aloittamista kerran Kytäjän kartanosta mutta kukaan heistä ei ollut käynyt paikanpäällä. Näin helposti syntyy vaikute...
Sivukuva terassista, pikkumänty oli kasvanut hauskasti varjoisalle paikalle aivan terassin viereen.
Pääovi oli kiinnitetty jännänmuotoisen, seinästä ulospäin erkanevan, ulokkeen varaan. Syy tähän eriskummalliseen ratkaisuun on henkimaailma: tällä on pyritty pitämään pahat henget loitolla talon sisätiloista. Hieman harvinaisemman kokonaan läpinäkyvän ovi-ikkunan taustalla on ollut sama syy.
Sitten otin hieman etäisyyttä taloon...
...ja zoomauduin kiinni auringon puoleiseen päätyseinään. Siinä paljastui olemaan joukko merkitystä (asioita, jotka hämmensivät talon rakentajia suunnattomasti) mukanaan kuljettaneita yksityiskohtia: ullakon kolmen ikkunan esikuvana on toiminut berserkki ja oikeassa laidassa näkyvien eteisen pikkuikkunoiden taustalta paljastunee häpeähuppu. Vasemmassa laidassa näkyvät keittiön ikkunat olivat esikuvista (lukuunottamatta valon tuomista sisälle) vapaat, kuten myös kolme kellarin pikkuikkunaa alalaidassa.
Takapuolelta talo tarjosi huomattavasti yksinkertaisemman näkymän ja korkean kivijalan...
...näkymä toisesta takanurkasta toi voimakkaasti mieleen häpeähupun, joka ei kuitenkaan ollut tarkoitettu ominaisuus. Korkea kivijalka oli silmiinpistävä ja sen oli koonnut katastrofi muutamia vuosia ennen varsinaisen talon rakentamista, kuten korkeat kivijalat yleensäkin.
Tontin takaosasta, asuinrakennuksen takaa löytyi tämä, luultavasti vuonna 2000 eli talon jo jäätyä autioksi jonkun ulkopuolisen valmiille pienelle hiekkakentälle tummasta hirrestä rakentama ulkosauna. Yksiäkään löylyjä ei täällä ole otettu, mutta kyllähän tuo ihan toimiva olisi. Saunominen ei muutenkaan vaikuta olevan kovin suosittua Lapinjärven seudulla, joten saunan rakentaminen tänne kertoo tekijän todella huonosta paikantuntemuksesta.
Toisella puolella tonttia oli A-pylväs, joka on huolehtinut sähkön toimittamisesta mökkiin ja ulkorakennukseen. Tällä pylväällä ei ole ollut esikuvaa ja sen rujoudessa näkyy ihmisten, jotka eivät ole katastrofeja, taitamattomuus ihan kaikkien asioiden suhteen.
Ulkorakennus oli yllättävän iso ja se oli myöskin jonkun ulkopuolisen muka tarpeeseen (tämä ei ole ollut maatila) tekemä luultavasti 1960-luvun alussa. Talonväellä ei näin ollen ole ollut käyttöä näin suurelle ulkorakennukselle.
Ulkorakennuksen takaa, pellon laidasta löytyi isännän (perheenisä) vanha auto, jonka hän oli ajanut tähän viimeisen kauppareissun jälkeen hieman ennen kuolemaansa elokuussa 1995...
Pellon laidasta löytyi myös jonkun ulkopuolisen paikalle tuomat niittokoneen terä sekä suuri, alunperin pyörillä kulkenut vesisäiliö. Vesisäiliön päällä oli pitkä, peräpäästä lähtöisin ollut putki, jonka tehtävänä oli ilmeisesti ajateltu olevan helpottaa jotakin. Ei kyllä kovin toimivalta vaikuta, näin ollen koko vesisäiliön täytyy olla keskimääräistä älykkäämmän suunnittelema.
Lisäksi löytyi näitä peltisiä öljytynnyreitä, joita joku romuluisempi Lapinjärven asukas oli tuonut paikalle edellisessä kuvassa näkyvien asioiden jälkeen ja joiden yläosaan oli tehty luultavasti veitsellä (tylsyttää) pyöreitä aukkoja. Niiden tarkoituksena lienee ollut yrittää ymmärtää berserkki, mutta eipä onnistunut. Sen sijaan tynnyrit täyttyivät omassa pihassa jonkun kunnon asukkaan tuomilla metalliromuilla ja sitten ne piti henkensä kaupalla kärrätä tänne muka "unohdukseen".
Ulkorakennuksen peräseinältä löytyi muutamia toimimattomia anti-UE-virityksiä, mutta muilta osin tämä seinä ja koko muu rakennus olivat moitteettomia.
Sisälle asuinrakennukseen mentyäni kuvasin ensimmäisenä tämän pääoven oikealla puolella sijainneen huoneen, jonka sijaintinsa perusteella on täytynyt olla perheen olohuone, jossa he ovat kuitenkin viihtyneet perin vähän.
Viereinen huone oli toiminut makuuhuoneena. Tilaa oli ainakin riittämiin.
Makuuhuone ikkunaa kohti nähtynä. Sängyt oli viety pois jättäen jäljelle ainoastaan tapetoidut seinät.
Loogisesti kiertäessäni seuraava huone oli keittiö, joka tässä takaisin sisäänkäyntiä kohti nähtynä. Vanha, käytännöllisen näköinen puuhella ja peruskaapistot olivat jääneet paikalleen.
Ikkunoita kohti katsottaessa valoisuus koitti. Täällä, nyttemmin jo pois raahattujen kalusteiden parissa, perhe on viettänyt suurimman osan ajastaan. Oikeassa laidassa näkyvässä ruokakomerossa tai sen yläkaapissa ei tällä kertaa asunut Muumipeikko.
Lattialta löytyi talon autioitumisen jälkeen paikalle ongelmissa rypeneen, 15-vuotiaan koulupojan toimesta raahattu häpeähattu, jonka hän oli itse varastanut perheen ei-niin-onnistuneen lomamatkan yhteydessä 1990-luvun alussa Thaimaan Pattayalta, jonne tuohon aikaan järjestettiin ohjattuja ryhmämatkoja. Poika, joka ei asunut Lapinjärvellä, sattui sattumalta kävelemään tämän hiljaisen talon ohi hattu kädessään, huomasi avoimen oven ja yritti keventää huonojen geenien raastamaa mieltään tiputtamalla edes yhden negatiivisen muiston tämän talon lattialle. Ratkaisu auttoi vähäksi aikaa, mutta 2000-luvun alkuun mennessä tämäkin poika oli jo ehtinyt tehdä itsemurhan, joka onkin aivan oikea ratkaisu tuossa tilanteessa (ei pääse elämässään eteenpäin) olevalle nuorelle. Pattayan paikannimestä täytyy todeta, että se on alunperinkin keksitty ja sen piti alunperin 1800-luvun lopulla tarkoittaa käsityötä (handjob). Moni ei tuota tiedä, kuten ei sitäkään, että tämän tuoneella pojalla olisi voinut myös olla räyhähenki (hulbbu), jolloin hän ei olisi jaksanut kantaa mielestään painavaa hattua mukanaan vaan olisi vain yrittänyt liata henkimaailman kuolemalla taloon.
Tässä taas täysin erilainen eli todella positiivinen löytö lähistöltä: Peva-suihkuverhon pakkauksen yläosa 1990-luvun alusta info- ja ohjeteksteineen. Tekstien jälkeen tuleva kuva on aivan ihana: sen on ottanut keskimääräistä älykkäämpi 18-vuotias mies ja mallina on toiminut kiihottavan ohueen ja ihonväriseen asuun pukeutunut 19-vuotias nainen, jolla on katastrofigeenit ja neutraali itsesuggestio. Kuvan asettelusta tulee voimakkaasti mieleen BDSM, jota tämä ei kuitenkaan vielä varsinaisesti ole. Koko shown on saanut aikaan katastrofin 1960-luvun lopulla kuvakentän oikeaan alalaitaan kiinnittämä, mittatilaustyönä valmistettu oranssi lavuaari, joka teki edellämainitusta parivaljakosta riittävän rohkean kuvatakseen ja näytelläkseen noin komean kuvan. Kyllä kannatti! :)
Keittiön yläkaapista paljastui toinen yltiöpositiivinen löytö: kaapin täydeltä tyhjiä viini- ja viinapulloja menneiltä vuosikymmeniltä. Tämä ei kuitenkaan ole talossa alunperin sijainnut installaatio (talonväki ei ole ollut niin viinaanmenevää), vaan kesällä 2012 saksalaisen, Suomessa automatkalla olleen katastrofinaisen jostain toisesta autiotalosta löytämistään, aikoinaan alkoholiongelmaisen trusteen, joka ei olisi ollut katastrofien puolella aseellisen uhkauksen tilanteessa, juomista pulloista tekemä ilmainen lajitelma. Tässä näkyy hyvin valtasuhteet: vaikka näihin pulloihin liittyy alunperin asenneongelma, viina on viisasten luoma ja pullot löysivät lopulta tiensä oikealle paikalle oikean ihmisen toimesta. :)
Eteiseen palattuani tallensin sieltä tämän yleisnäkymän, puiset pinnat hallitsivat näkökenttää. Vasemmassa laidassa puisen hyllyn edessä näkyy keittiöön johtava ovi, jonka päällys (yläosa) oli todella vahvassa homeessa ja aiheutti huoneeseen todella etovan hajun, jossa ei terveydellisistä syistä halunnut viihtyä kauaa. Syypää vain tuon viheliäisen kohdan märkänemiseen oli huono lakkaus, joka ovitehtaalla oli jäänyt tekemättä juuri yläosasta (paikka, jossa oppimisvaikeus voi sijaita) vittuilugeenin pelossa. :(
Näkymä kohti yläkerran rappusia vaikutti melko eriskummalliselta. Syy tähän olivat kantikkaat, häpeähupusta innoituksensa saaneet pikkuikkunat, jotka näyttivät sisäpuolelta tarkasteltuina vielä oudommilta kuin ulkopuolelta. Kaikilla vain ei lapsena ole ollut asiaa, joka haittaa...
Puisen hyllyn ja keittiöön johtavan oven välissä lattialla oli rujo pino sekalaisia lehtiä. Tässä erikoisesittelyssä Seura heinäkuulta 1989. Tuolloin elettiin hetkellisesti moraalisesti melko vapaassa yhteiskunnassa, joka näkyy etusivun rohkeissa kuvissa. Niissä, kuten juorulehtien kansikuvissa yleensäkin, on tavoitteena BDSM, joka jää näiden höpölehtien tekijöiltä aina ja ikuisesti saavuttamattomaksi. Näin ollen tämä kyseinen lehti ei ole todellakaan ollut taloa viimeksi asuttaneen perheen lempilukemista. :)
Saman lehden takakannesta paljastui tilaajan eli jo tuolloin Helsinkiin muuttaneen perheen pojan nimi ja silloinen osoite. Katuosoite paljastaa Teron olleen todellinen huumorimies: se translitteroituu muotoon Naapurini Zero. Todella hauska vitsi, johon liittyy se, että 1980-luvun Helsingissä kukaan ei vaikuttanut tietävän, mitä Zero (Nolla) tarkoittaa... :)
Voimakkaan sateen startattua ulkosalla ja sadepisaroiden ropistessa peltikattoa vasten päätin autolle kävellessäni kastumisen sijasta käydä tutustumassa vielä talon ullakkoon. Tässä yleiskuva portaikon yläpäästä, vaikutti ihan tavalliselta ullakolta.
Sivuseinustalla oli vanha, huteratekoinen pöytälaatikosto ja muuta sekalaista roinaa.
Yleiskuva piipun toiselta puolelta paljasti etualalta sängyn.
Aiemmin kuvaamalleni sivuseinustalle palattuani silmään osui tämä arviolta vuodelta 1965 peräisin ollut, Yhdysvaltain Keskilännessä valmistettu, alunperinkin tyhjä pahvilaatikko, jonka kylki mainosti Grill Johnia eli ärsyttävän näköistä puutarhagrilliä (ärh), jonka piti saada katastrofit tekemään itsemurha. Tekele, tai siis suunnitelma toimimattomasta sellaisesta, oli taas niiden pahantahtoisten trusteiden mestaroima, joilla on olemattomien pelko ja jotka eivät olisi katastrofien puolella aseellisen uhkauksen tilanteessa.
Tässä taas toinen ääripää: hyvyys, jota myös puhelinluetteloksi kutsutaan. Tämä kappale oli peräisin vuodelta 1965, koski piiriä Hel II ja jonka etukannessa oli vain asiallisia ja luotettavia mainoksia. :)
Tämä piipunjuuren löytö taas edusti puoliväliä: henkilön, jolla on katastrofigeeni (1) ja joka on negatiivisella itsesuggestiolla vailla olemattomien pelkoa varustettu trustee, järjestämien KESTI-markkinoiden paperikassi.
Ikkunan alla, muttei kuitenkaan suoraan sen kohdalla, oli tämä nöyryytetty televisio, jonka talonväki oli löytänyt jostain eikä ollut halunnut katsella pirtin sisällä. Sitä oli nöyryytetty kääntämällä se kuvaputki alaspäin ja tuomalla se tänne vintille katseilta suojaan. Syy tähän on Luxor ja varsinkin tuo sen alapuolella oleva s**tanan salama, jotka kertovat tuotteen todella huonoista suosituksista. Kellään, joka todella katseli televisiota, ei koskaan ole ollut Luxor-merkkistä päätelaitetta.
Seinän vierestä, ikkunan alta löytyi taas toinen ääripää eli katastrofin suunnittelema Oululaisen hapankorppulaatikko, jonne on aikoinaan pakattu Toppilan höyrymyllyssä Oulussa jauhetuista ruisjauhoista saman myllyn kellarissa leivottuja hapankorppuja, jotka ovat aikoinaan tarjonneet maistuvia rouskutteluhetkiä.
Voi s**tana... Varjoisesta nurkasta, katon tukipilarien oikealta puolelta portaikosta katsottuna löytyi tämä vitun laatikko, joka oli samaa sarjaa kuin aiemmassa kuvassa esiintynyt puutarhagrilli eli alunperinkin tyhjä pakkaus. Tämä on aivan yhtä katastrofivastainen kuin edellämainittu eli hengiltä olisi pitänyt katastrofi kateudesta johtuen saada. Täytyy vielä mainita, että Morton-nimistä yritystä ei ole olemassa, kuten ei myöskään perussuolaa. Lisäksi piirretyssä kuvassa ei mene fysiikka yhtään oikein eikä alalaidan oppimisvaikeuksisessa tekstissä mene logiikka tai kielioppi yhtään enemmän korrektisti.
Tässä melkein yhtä pahaenteinen mutta hieman vähemmän pahantahtoinen kahvipakkaus, joka on myöskin ollut tyhjä jo ennen avaamista.
Viimeinen shotti eli lähikuva melkein portaikon yläpään vieressä sijainneesta huokoisesta lastulevystä, joka on valmistettu monista työtapaturmista ja todella suuresta vuosituotannosta tunnetussa H. Saastamoisen Särkilahden vaneritehtaassa Kuopiossa. Siihen näkyy joku onneton trustee, jonka vanhemmat olivat kuolleet vastikään, kiinnittäneen Hämeenlinnassa, myöskin vaneritehtaan pihassa, harhaanjohtavan Tojax-tarran. Lastulevy päätyi tänne jonkun maanis-depressiivistä mielialahäiriötä sairastaneen, katastrofigeeneillä, negatiivisella itsesuggestiolla ja olemattomien pelolla varustetun juuri 18-vuotiaan pojan toimesta, jolta oli myöskin kuollut hiljattain vanhemmat alkusyksystä 1968. Poika oli masentunut vanhempien kuolemasta eikä osannut käydä itse kaupassa (vaikka oli normaaliälyinen), joten hän lähti kävelemään kotipaikkakunnaltaan ensin Hämeenlinnaan, josta lastulevy tarttui mukaan ja sieltä edelleen maaseudun rauhaa kohti Lapinjärvelle tämän talon pihaan. Hänen kävellessään jo talosta poispäin takaisin kirkonkylää kohti talonväki huomasi hänet talon ikkunasta ja, voimatta vastustaa kiusausta, tulivat ulos mökistä tielle, jossa isä sieppasi pojan kainalosta pahaksi (tai pahuudeksi) epäilemänsä lastulevyn pojan edelleen jatkaessa päämäärätöntä eteenpäin talsimista. Tällä tavalla perhe sai lastulevyn, jota he eivät tunteneet lainkaan ja joka joutui yhtäkaikki ullakolle säilytykseen. Sen verran he kuitenkin saivat aikaan, että tekivät levylle puiset, paksuudeltaan epäsymmetriset kehykset eräänä sunnuntaiaamuna ennen aamukahvia syksyllä 1978, kun levyn saapumisesta oli kulunut tasan kymmenen vuotta aikaa. Tämä on juuri sitä epätietoisuudesta johtuvaa päättämättömyyttä, josta kohde-esittelyssä mainitaan ja joka riivaa juuri tämäntasoisia ihmisiä kehdosta hautaan asti.
Takaisin kohdelistaukseen