Vierailu 25.7.2016

Valoisa näkymä ylimmän kerroksen eli ullakon tasanteelta pääportaikkoon päin. Ikkunassa näkyvällä, mahdollisesti hieman ulkorakennusta muistuttavalla kuvajaisella ei ollut fyysistä esikuvaa, vaan sen aiheutti porrastasanteen heijastuma ikkunalasissa. Etualalla oleva vaaleanruskea pömpeli oli sähkökaappi, joka ei luultavasti kuitenkaan toiminut. Kuvaajan selän taakse jäi ullakon ovi, joka oli lukossa. Jos se olisi ollut auki, vierailulla olisi vierähtänyt huomattavasti pidempi aika...
Kerrosta alempana portaikko näytti hieman ahtaammalta.
Esimakua pitkästä käytävästä, joka jatkui vain hieman kaartuen koko rakennuksen läpi. Näin pitkä yhtenäinen käytävä alkaa olla jo harvinaisuus Suomessa. Oikeassa laidassa jonkun paikallisen "taiteilijan" palopostiin kiinnittämä tekstillä ja värillä varustettu paperi, joita havaittiin pian useampi lisää.
Käytävän varressa oli muutamia tällaisia syvennyksiä, jotka on alunperin tarkoitettu mielisairaiden vapaata oleskelua varten. Kuvioitu lattia lienee alkuperäinen, mutta epäilen, että biljardipöytä on vanhainkodin ajoilta. Sängyt ovat ilmestyneet tuohon vasta vanhainkodin lopetettua toimintansa.
Biljardipöydän laskurit lähempää. Vasemmanpuoleisesta oli mielenkiintoisesti molemmat luvut käännetty olemaan 62. Tuli mieleen, että kääntäjä lienee etsinyt sotatrauman tunnuslukua 52:sta, mutta se ei enää nykyihmisen geeneillä ole onnistunut.
Takaseinältä löytyi tämä, pakolaisten majoitustoiminnan ajoilta peräisin ollut "sanakirja", jolla oli pyritty opettamaan maahantulijoille suomea, ruotsia ja englantia, kaikkia sekaisin. Ei kieltämättä vaikuttanut kovin hyväntahtoiselta yritykseltä, siksikö lie tuo häpeätahra tuohon ilmestynyt?
Suuri varastohuone, joka oli sittemmin täytetty liinavaatteilla. B-mielisairaalan aikoina täällä on saattanut olla hoitotarvikkeita.
Sitten saavuin henkilökunnan taukotiloihin, tässä keittiö, jonka peilille oli ehditty tehdä ilkeää väkivaltaa.
Puhdas lavuaarinäkymä keittiöstä. Luutun sijainnista on havaittavissa, että Suomessa ei enää nykyään esiinny tuberkuloosia.
Pöydällä ikkunan edessä oli B-mielisairaalan ajoilta peräisin ollut Porkka-merkkinen jääkaappi, jota on ovessa olleen lukon perusteella käytetty lääkeaineiden ja potilaista otettujen näytteiden varastoimiseen.
Ovessa oli edelleen tämä koko Suomen mittakaavassa merkittävä tiedotus keväältä 1988.
Seinällä jääkaapin takana oli vanhainkodin aikainen ravintoarvoista kertova juliste, jossa esimerkkihenkilöiden kehon mittasuhteet eivät mene läheskään oikein. Tällä julisteella ei kyllä ole puhtaat paperit taskussa...
Viereisestä huoneesta löytyi valvomo- ja toimistotilat, jonne oli jäänyt kulmapöytä paikoilleen.
Sama huone toisesta suunnasta. Ikkunoiden muoto ja asettelu olivat mielenkiintoiset samoin kuin niiden alla sijainneet "katkaistut" lämpöpatterit.
Kulmapöydältä löytyi yllättäen Pikkumetsän Aapinen työkirjoineen. Painovuosi oli molemmissa 2003-2004, eli toisinsanoen vanhentunutta asiaa. :)
Seinällä oli yllättävän uusi kalenteri, jonka ajanlasku oli juuttunut kuvausta edeltävän vuoden tammikuuhun.
Seuraava huone oli muuten ihan tyhjä, mutta ikkunalaudalle oli jäänyt nämä kaksi puista linnunpönttöä. Ne eivät varmasti ole peräisin tästä paikasta ja niihin saattaa liittyä nuorten hyväksikäyttöä.
Käytävään palattuani löysin lisää "taiteilijan" luomia teoksia. Niissä oli kaikissa musta, koristeellinen, tietokoneella luotu teksti ja punaisen vesivärin avulla luotuja "veriroiskeita".
Yleinen sijoituspaikka oli ovenkarmin vieressä käytävän puolella.
Tämä ovessa sijainnut plakaati oli kokonaan toista maata. Se oli leikattu Demi-lehdestä, mutta idea lyhyen ja massiivisen tekstin takana on peräisin vuosikymmenten takaa ja siihen liittyy etäisesti kemikaalien avulla toteutettu itsemurha, mielellään vielä jonkun "räväkän" ja hieman taiteilijamaisen ihmisen toimesta.
Taas palataan kotoperäisen taiteilijan luomusten pariin. Tämä teksti näyttää olevan kirjoitettu myöhään illalla (henkilö rupeaa nukkumaan aikaisin, viimeistään noin klo 23) ja vesivärikoristelua tehdessä näyttää jokin asia pelottaneen, koska punaisesta raidasta on tullut rypyläreunainen, joka ei kyllä ole yhtään hyvä asia.
Pitkän käytävän Lieksanjoen puoleisessa päässä olivat muuttohommat jääneet hieman kesken jättäen nämä pöytälaatikot epäloogiseen paikkaan.
Ikkunalaudalle oli jäänyt korillinen ruokailuvälineitä, kakkulapio oli unohtunut pestä viimeisen käyttökerran jälkeen.
Keittiötiloista löytyi tiskiallas ja sähköliesi, jonka kahvaan oli kiinnitetty paperilappu, jossa oli tekstin lisäksi kuvattuna käsisuihku ja hammasharja. Hygieniaan ja nuorisoon liittyvine teemoineen piirros toi mieleen ikävällä tavalla omien vanhempieni suhtautumisen edellämainittuja asioita kohtaan heidän nuoruudessaan.
Perähuoneen hyllyiltä löytyi satunnaisia jäljelle jääneitä astioita. Oikealla yläkulmassa oleva punainen mehukannu toi mieleen lapsuusajat ja kotona olleen kovasti samanmallisen mutta läpinäkyvästä muovista valmistetun mehukannun, jonka nimesin vektorikannuksi.
Tyypillinen yhden hengen potilashuone näytti tältä. Tilaa oli melko paljon ja väriteema oli valkoinen. Joissakin huoneissa osa kalusteista oli jäänyt paikalleen...
...täällä niitä edusti vaatekaapin lisäksi tämä todennäköisesti alunperin tuberkuloosisairaalasta lähtöisin ollut työpöytä tuoleineen. Tyylinsä perusteella kaluste oli valmistettu 1950-luvulla ja lienee ollut täällä hyvin pitkään, mahdollisesti 1960-luvun alusta lähtien.
Tässä alunperin ehkäpä taukotilaksi tarkoitettu huone, jonka malli voisi suuremmassa mittakaavassa aiheuttaa jollekulle peepshown...
...ovenpieleen oli vanhainkotitoiminnan alettua asennettu ATK-kiskon päälle henkilökunnan hätäkutsulaitteisto ja sen alapuolelle keskusradion hallintakytkimet.
Toisessa potilashuoneessa oli jäljellä molemmat verhot ja samanlainen 'tuberkuloosipöytä'...
...vain tuoli puuttui. Pieni koko ja muotokieli antavat ymmärtää, että pöytä olisi tarkoitettu vain lyhytaikaista käyttöä, kuten sanomalehden lukemista, varten. Tästä taas on pääteltävissä, että alkuperäisen suunnittelijan motiivi on saattanut olla aavistuksen verran pahantahtoinen.
Sisänäkymä käytävän varrella olleesta siivouskomerosta, puhdistusaine haisi edelleen hieman.
Kapeampi sivuportaikko...
...porrastasanteella oli hieman mustekalaa muistuttava puinen naulakko sekä myöhemmin lisätty metallinen.
B-mielisairaalan aikainen potilaille tarkoitettu puhelinkoppi käytävän varrella. Sisätilat olivat yllättävän ahtaat eikä ikkunaa ollut. Ilmeisesti tämän tarkoituksena on ollut minimoida potilaiden puhelimessa viettämä aika heidän seisontalihastensa säästämiseksi.
Sitten päästiin pesuhuoneeseen...
Invapytystä on vaikea keksiä tekstiä.
Alkuperäisestä sijainnistaan jostain syystä tänne harhautuneet hiustenkuivaaja ja parturikampaamon hiustenpesutuoli...
...virtaviivainen muoto näytti sopivan erityisen hyvin laitokseen.
Isompi, kahden hengen potilashuone...
...joka oli jaettu kahteen osaan työpöydän ja kaappien avulla.
Meiju
Yhdestä isommasta huoneesta löytyi vanhainkodin aikoina vierailevien omaisten lapsille virikkeitä tarjonnut lasten leikkinurkkaus kirjoineen ja leluineen.
Kummitusjuna
Toinen henkilökunnan taukotila, jota oli pakolaisten majoitustoiminnan aikoina käytetty yhteisenä keittiönä. Ovi oli yllättävän leveä...
...käytävän vastakkaiselta puolelta löytyi tyylikäs oleskelutila, josta oli huonekalut viety yhtä pikkupöytää lukuunottamatta.
Tässä potilashuoneessa oli sängyn lisäksi jäljellä vanhainkodin aikaiset lisävalot ja se sopi monenlaiseen puuhasteluun.
Tämä kapea kaakeliseinäinen tila paljastui olemaan huuhteluhuone.
Läheltä ikkunaa löytyivät kaatoallas ja alusastioiden pesukone.
Edettyäni lähelle käytävän Lieksanjoesta poispäin osoittavaa päätyä tapasin kaksi eristyshuonetta, joista tässä lähempänä joen puoleista päätyä sijainneen ulko-ovi. Ulko-oven jälkeen oli pieni eteinen ja sitten alkoi itse eristyshuone. Kurkistusluukku oli jostain syystä maalattu mustaksi, epäilen sen tapahtuneen vähän ennen mielisairaalatoiminnan loppumista ja syy voi olla, että maalaajaa, joka ei liene tuntenut mielisairaanhoidon historiaa juuri ollenkaan, on alkanut hävettää eristyshuoneiden olemassaolo.
Itse eristyshuone sisältä. Ruskeat vauhtiraidat on maalattu mielisairaalatoiminnan loputtua, metallinen, valkoiseksi maalattu kehikko lämpöpatterin ympärillä puolestaan on alkuperäinen. Siinä olevat "ikkunat" oli tehty pleksimuovista ja patterin yläosaan oli tehty pyöreitä reikiä sopivan ilmankierron mahdollistamiseksi.
Huoneen takaosa näytti tältä. Lamppu oli tyylikkään kupolin takana ja lattiasta löytyi viemärikaivo, joka on ominaisuus, jota ei kaikissa eristyshuoneissa ole. Se on kenties ollut aikoinaan ylivarovaisuutta.
Toisen eristyshuoneen eteiseen johtava ulko-ovi oli hieman jykevämpää tekoa. Meitä saapui jälleen ilahduttamaan paikallisen koulufilosofin teos kuvakentän oikeasta laidasta tekemämme huomion perusteella.
Sisemmässä ovessa oli kaksi salpaa, joilla itselleen vaaraksi ollut potilas on voitu teljetä tyrmäänsä rauhoittumaan. Ovea koristaa erästä lukiotuttuani kovasti muistuttavan mutta hieman pehmeämpänä luonteenlaatuna hylättyihin B-mielisairaaloihin filosofisia tekstejä kiinnittelevän nuoren miehen tekemä teksti, joka tällä kertaa noudattaa päättelyketjua ja menee täysin oikein.
Hassun hauskassa eristyshuoneessa ikkuna, joka oli laitettu lukkoon munalukoilla, paljastui olemaan hieman eri paikassa kuin ensimmäisessä. Muitakin eroavaisuuksia löytyi: lämpöpatterin peittävän suojuksen yläosassa ei ollut reikiä vaan yhtenäinen aukko ja kattolampun kupoli oli korvattu pleksimuovilla. Tästähän saisi erinomaisen työhuoneen!
Takaosa ovi suljettuna oli hillityn valkoinen. Näissä kahdessa eristyshuoneessa näkyy hyvin mielisairaanhoidon historia mutta myös Suomen vielä tämän sairaalan rakentamisaikaan kehittymätön yhteiskunta. Esimerkiksi Englannissa, jossa tasavallalla on ainakin sata vuotta pidemmät perinteet, vanhojenkin mielisairaaloiden eristyshuoneet ovat korkeampia, niissä on ikkuna ylempänä ja niistä tulee mieleen vapaus.
Tupakointihuoneessa tuuletushormien kannet oli laskettu ikkunalaudalle ja siellä haisi edelleen melko voimakkaasti tupakan aromi.
Solahdettuani pääportaikon kohdalta kerrosta alemmas vastaan tuli keskusaula, jossa huonekalut olivat nykyään harvassa. Oikeassa yläkulmassa ensimmäisellä vierailulla jännitystä aikaansaanut liikkeentunnistin, joka kuitenkin näytti sen verran epäluotettavalta, että ei mahtaisi oikeasti toimia, vaikka sähköt olisivat päällä olleetkin.
Seuraavassa huoneessa sijaitsi loogisesti laitoskeittiö...
...jonne oli jäänyt yllättävän paljon keittiökoneita jäljelle.
Katinpaistouuni
Kaksi Metoksen ruostumattomasta teräksestä valmistamaa laitoshellaa seinän vieressä.
Tämän koneen funktio on ollut sekoittaa vispilän avulla isossa kulhossa ollutta taikinaa, nyt sekä vispilä että kulho puuttuivat tuoden mieleen rikkinäisen tietokoneen.
Pian keittiön jälkeen seurasi tämä pienehkö huone, jota lienee käytetty vanhusten ruokailuun.
Lähestyessäni käytävän Lieksanjoen puoleista päätyä silmiin osui väistämätön havainto B-mielisairaalan ajoilta: lääkärin vastaanottohuone...
...joka näytti sisältä kesäisen loppuillan valossa ilman kalusteitakin todella vehreältä.
Viereisessä huoneessa on aikoinaan ollut runsaasti toimistotilaa.
Lääkärin huoneesta vasemmalle päin sijaitsi seinän erottamana ylihoitajan työhuone...
...toinen silmä oli jo ehtinyt mennä kiinni tehden yleisilmeestä hämyisen. Käytön päivistä kertoi edelleen ilmoitustaulu.
Ylihoitajan huoneen ja sivuportaikon väliin jäävästä kapeasta huoneesta löytyi keskusradion hallintalaitteet ja päätevahvistimet...
...kahteen osaan jaettuna. Eivät todennäköisesti ole sijainneet alunperin näin ahtaassa paikassa.
Takaseinän hyllyltä löytyi kolme kappaletta ovipuhelimen päätelaitteita, jotka lienevät jääneen melko vähälle käytölle.
Ylähyllyltä ei tällä kertaa löytynyt formaliiniin säilöttyjä kudosnäytteitä, vaan keskusradion mikrofoneja ohjausyksikköineen.
Jatkettuani kohti käytävän Lieksanjoesta poispäin osoittavaa päätyä molemmilla puolilla alkoi jälleen vilkkua potilashuoneiden oviaukkoja. Tämä pikkuhuone oli työpöydästä ja yläkaapista päätellen ollut viimeksi jossain muussa käytössä.
Yhteen oveen oli jäänyt mielenkiinnon herättävä kyltti vuosikymmenten takaa...
...sisätila paljastui olemaan sisustettu aivan toisenlaisen teeman mukaan, keittiöksi. Tämä on ollut vanhainkodin aikaista kehitystä jättäen ainoastaan lattian alkuperäiseen asuunsa.
Hoitajien päivystyspiste oli mennyt kosteusvaurion vaikutuksesta hieman heikkoon kuntoon...
...vasemmalla seinällä oli puhelin luultavasti pääasiassa sisäisiä puheluita varten sekä hallintapainikkeet käytävävaloja ja käytävien sekä joidenkin huoneiden pistorasioita varten. Jälkimmäisten tarkoitus jää hieman epäselväksi, liekö tuolla pyritty minimoimaan rappeutuneen ylemmän keskushermoston ihmisten arvaamattomuuden vaikutukset?
Yhdestä huoneesta löytyi vanha pöytälaatikosto, joka oli lähes varmasti sairaalan alkuperäisiä kalusteita.
Käytävä alkoi olla ilman salamaa jo hyytävän musta, tässä kuvakulma Lieksanjoesta poispäin osoittavaa päätyä kohti.
Tässä huoneessa vaikutti majoitetun pakolaisia. Televisio oli todennäköisesti jonkun asukkaan itse paikalle tuoma. Sijainnista on pääteltävissä, että hakureissu on aiheuttanut henkilölle jonkinasteisia moraalisia ongelmia.
Postilokerikot sijaitsivat käytävän varrella. Lokeroissa olleiden tekstien perusteella vaikutti valitettavasti siltä, että postinjakelusta olisi suurimman osan aikaa vastannut kehitysvammainen henkilö.
Sitten laskeuduin rappusia pitkin kellarikerrokseen, jossa olin ollut jo edellisellä visiitillä. Nyt päätin kuitenkin ottaa sieltä muutamia valokuvia kokonaisuuden osaksi. Tässä taukotila, jonne nuoriso oli käynyt tekemässä omia merkintöjään...
...tämäntyyppisiin merkintöihin törmää nykyään harvemmin autiokohteissa. Tämä liittyy siihen, että tämäntyyppisten kirjoitusten ja symbolien merkitys voidaan nyky-yhteiskunnassa kiinnittää yksikäsitteisesti.
Kuntosalissa oli vielä muutamia voimistelulaitteita jäljellä...
...liitutaululla, joka jostain kumman syystä oli tässä huoneessa, oli merkintöjä sekä vanhainkodin että sulkemisen jälkeiseltä ajalta.
Puutyöpajassa vallitsi jokseenkin masentava tunnelma. Vasemmassa laidassa oli höyläpenkki ja ympäri huonetta seinän vierustaa pitkin puisia työpöytiä paikallaan.
Lähellä autotallin sisäänkäyntiä oli lattialle lävähtänyt vanha tulostin, näppäimistö sekä runneltu keskusyksikkö. Munapakkaamon laatikossa esiintyvällä kananmunahahmolla ei ole muuta esikuvaa kuin etäisesti Billabong.
Kellari oli sähköjen katkettua ja ilmankosteuden noustua joutunut veden valtaan.
Hiljaiseksi käännetty sähköpääkeskus oli melko kookas.
Pesutiloja lähestyessäni saavuin pukuhuoneeseen, joka tummine kaapinovineen ja rapistuneine kattomaaleineen toi mieleen ruumiinavauksen...
...kapean käytävän vastakkaiselta puolelta löytyi tilava mutta tunnelmaltaan yhtä lailla kolkko pesuhuone. Tämä oli kieltämättä koko rakennuksen surullisin paikka ja toi koko olemuksellaan mieleen B-mielisairaalan potilaiden massakylvetykset, jotka ovat toivottavasti kuitenkin pelkkää mielikuvituksen tuotetta...
Suihkutilojen kapasiteetti sentään oli kohtuuden rajoissa, vain kaksi rinnakkaista yksikköä jotka oli vieläpä reunustettu suihkuseinillä viihtyvyyden parantamiseksi. :)
Viereisestä, yhtälailla kaakeliseinäisestä huoneesta löytyi lisätilaa. Se lienee toiminut pelkästään pukuhuoneena vaatekoukuista ja suihkujen puutteesta päätellen.
Sauna oli yllättävän tilava ja kirkkaina säilyneistä seinistä ja lauteista päätellen siellä ei oltu saunottu kovin useasti. Se viittoili muotokielellään kohti samanlaisia ajatuksia kuin viereinen pesuhuone.
Saunankiuas sijaitsi pienessä kolosessa kahden tiiliseinän välissä. Kaikki kivet olivat säilyneet paikallaan ja kiukaan mittasuhteet vaikuttivat vähintäänkin oudoilta. Liekö suunnittelijalla ollut esikuvana UE-harrastaja, jota kohtaan hän oli kateellinen?
Takaisin kohdesivulle