Vanhakartano Porin Pietniemessä

Alunperin 1600-luvulla perustettu vanha rälssi- ja säteritila. Tontilla nykyään pystyssä jugendtyylinen, arkkitehti Usko Nyströmin piirustusten pohjalta vuosina 1902-03 rakennettu linnamainen päärakennus sekä kookkaat navetta- ja tallirakennukset 1800-luvun lopulta. Kartanon mailla sijaitsee myös Vanhakartanon yksityinen sukuhautausmaa, jonne on viimeksi poikkeusluvalla haudattu 2000-luvun puolivälissä. Ylilaudan mukaan päärakennuksessa ei enää nykyään (vuoden 2005 jälkeen) vakituista asutusta, tilinhoitajan huhutaan toisinaan tekevän tarkistuskäyntejä alueelle mutta tämä lienee pelkkä urbaanilegenda.
Vierailin paikalla sateisen päivän iltana pitkän kuvausmatkani toisena päivänä 17.5.2017. Melko aikaansaamattomalta vaikuttanut ja ensivaikutelmansa hyvin koko vierailun ajan säilyttänyt pihapiiri oli jotain, mitä tällaiselta paikalta voi odottaakin. Koleus vaivasi jokaista nurkkaa, lisäksi asukas vaikutti koko elämänsä ajan olleen jonkinlaisten aistiharhojen vallassa.
Realistinen näkymä kohti vanhaa kivilinnaa, jonka jokainen ikkuna vaikutti autiolta.
Lähempi näkymä ilman, että olisin lähestynyt kohdetta itse fyysisesti kävelemällä; kamerahan sen teki, zoomausjärjestelmää käyttäen. Rakennus vaikutti kyllä joskus valmistuneen, mutta jokin vaikutti niin kovin kaukaiselta, jopa puutteelliselta...
Kiertäessäni taloa vähän kauempaa koko kuva alkoi hahmottua. Käytetyt kivilajit olivat moninaisia.
Korkea kiviseinä näytti sulkevan rajautuvan tilan sisäänsä. Tämä ei kuitenkaan tarkasti ottaen ole fysikaalisesti mahdollista, vaan kyse on enemmänkin mielikuvasta, jonka tietty osa ihmiskunnasta on omaksunut. Joillekin tämä on vain ihan tavallinen rakennus, jossa majaili aikoinaan hupsu...
Yllättävän leveä julkisivu, jossa näkyy ihmiskunnan moninaisuus. Eihän sitä kaikkea tarvitse ihan niin vakavasti ottaa. Kuvassa, kuten koko muussakin kohteessa tämän kohteen tapauksessa, näkyy tietynlaisten (johdatteleva ulkoasu) rakennusten joutuneen myöhempinä vuosina hieman vääränlaisten ihmisten hallintaan, vaikka rakentajien tarkoitus olisi alunperin ollutkin toisenlainen, hyväntahtoinen. Myös siitä on esimerkkejä, että rakennuksen poikkeuksellisen johdattelematon ulkoasu voi saada aikaan tuota ei-toivottua käyttäjäkuntaa.
Kodikas näkymä, joka ei rajaa oleellisia asioita viitekehyksen ulkopuolelle.
Yksinäisiäpä ovat tämänkin rakennuksen vuodet olleet... Ajankuluksi voi vaikka alkaa miettiä, mihin kaikkeen uuteen olisi tämän talon tekemiseen käytetyt materiaalit ja voimavarat voitu käyttää paremman lopputuloksen aikaansaamiseksi.
Takaisin kohdelistaukseen