Rasimäen talo, Valtimo

Tämä autio maatila sijaitsee Valtimolla Rasimäen valtakunnallisesti merkittäväksi rakennetuksi kulttuuriympäristöksi määritellyssä kylässä. Pihapiirissä oli pystyssä kuvaushetkellä (toukokuun 2014 loppu) hirsistä rakennettu asuinrakennus, pieni aitta sekä sauna, jonka katto oli romahtanut jo kauan aikaa sitten. Lisäksi paikalla oli muutamia kivijalkoja, joiden päällä olleet rakennukset olivat sortuneet kauan sitten tai ne oli purettu. Maatila on arkkitehtuurinsa perusteella rakennettu kauan ennen sotia, mahdollisesti aivan 1900-luvun alussa tai vieläkin aikaisemmin. Tämä tekee siitä huomattavasti vanhemman ja tyyliltään erilaisen kuin suurin osa muista kylän taloista. Vakituinen asutus lienee loppunut 1970-luvun alussa asuinrakennuksesta löytyneiden sanomalehtien ja yleiskunnon perusteella. Jotain satunnaista käyttöä on kuitenkin ollut vielä tämän jälkeenkin, sillä tuorein sanomalehti oli vuodelta 1988. Sähköjä mihinkään pihapiirin rakennuksista ei ole tullut.
Syyskuussa 2015 löysin netistä sattumalta Helsingin Sanomien kesällä 2012 julkaiseman artikkelin, jossa toimittaja ja kuvaaja olivat vierailleet juuri tässä samaisessa talossa ja haastatelleet talon viimeistä emäntää ja perikunnan jäsentä. Jutun perusteella tilan nimi oli Karsikko ja päärakennus on veistetty 1870-luvulla. Tila on ollut asumattomana vuodesta 1974 lähtien. Mielenkiintoinen juttu löytyy kokonaisuudessaan linkin takaa: Autiotalot rappeutuvat, rakennusperintö katoaa.
Rasimäen kylä raivattiin sodan jälkeen ennestään asumattomaan korpeen Rumojoen varteen asuinpaikaksi Karjalan Suojärveltä tulleille siirtolaisille. Kylää pidetään ehkäpä edustavimpana ja suurimpana esimerkkinä Karjalan siirtoväen raivaamasta ja rakentamasta asutuskylästä ja pitkälti tästä johtuen se on yksi Suomen tutkituimpia kyliä yhdessä Valtimon Sivakkavaaran kanssa. Rasimäestä, kuten monesta muustakin pienestä kylästä, muutti paljon väkeä etelän kasvukeskuksiin ja Ruotsiin 1960-1970-luvuilla. Tästä johtuen suuri osa pelloista on paketoitu. Nykyään kylä on paljolti autioitunut ja koulukin on lakkautettu.
Sauna oli hyvin heikossa hapessa.
Muuripata kuitenkin vielä jäljellä...
...samoin kuin tiilikasan takaa pilkistävä kiuas.
Asuinrakennus, porstuan peltikatto oli jo pettänyt.
Komea on!
Asuinrakennus takapuolelta.
Ulko-ovi oli hieman erikoinen väritykseltään. Olen kuullut, että joillakin alueilla on ennenvanhaan uskottu erikoisen väristen ovien ja ikkunankarmien pitävän pahat henget talosta loitolla. Liittyneekö tämä tuohon uskomukseen, enpä osaa sanoa.
Tuvassa oli yllättävän paljon huonekaluja jäljellä. Ikkunankarmien väri ei näytä tukevan äsken esittämääni teoriaa...
Onpa iso naulakko!
Umpiruosteiset öljylamppu ja tarjotin.
Leivinuunillakin jo kunnolla ruostetta pinnassa, sen vasemmalla puolella vanhat kangaspuut.
Pienempi huone, hetekan alaosa täälläkin.
Huoneen lattialla oli jostain kumman syystä isoja kiviä.
Vanha lehti lattialla...
Tunnelmakuva ikkunasta.
Tämä kolmas huone on varmaankin ollut makuuhuone.
Joku oli vaivautunut tapettiakin repimään.
Pakko myöntää, että tämän linnunpelättimen ensimmäistä kertaa kauempaa talon nurkalta huomattuani mielessä pikaisesti käväisi, että joko se omistaja pelmahti yöpuvussa paikalle... Ei onneksi kuitenkaan, pelätti oli vain niin aidon näköinen.
Vanha kärryjen akseli heinikossa.
Tästä saattoi olla rakennus purettu, ei näkynyt maatuneita lautoja/hirsiä missään.
Pieni aitta, oli sisältä tyhjää täynnä.
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
HS.fi 5.8.2012: Autiotalot rappeutuvat, rakennusperintö katoaa
Wikipedia: Rasimäki
Rasimäki.net
Takaisin kohdelistaukseen