Suolahden tervatehdas, Äänekoski

Tervatehtaan historia juontaa juurensa jatkosodan loppuvaiheille, jolloin puolustusvoimat totesi rintamalla kovassa käytössä olleiden panssarivaunujen tarvitsevan liikaa kallista voiteluöljyä. Ratkaisuksi keksittiin korvata se kotimaisella tuotteella, tervalla. Tätä tarkoitusta varten päätettiin perustaa Suomeen kaksi tervatehdasta, Kainuuseen ja Suolahteen. Rakennuslupa-anomus jätettiin tammikuussa 1945 ja tehdas aloitti toimintansa saman vuoden syyskuussa. Sijaintia puolsi tervaskantojen helppo saatavuus: Ala-Keiteleen rannalla sijaitsevaan tehtaaseen voitiin toimittaa kantoja koko Keiteleen vesialueelta. Lopputuotteen kuljetusta varten paikalle rakennettiin pistoraide Riihivuoren sahalle johtaneelta radalta.
Tehtaaseen kuului murskaamo, jossa suuretkin tervaskannot saatiin pilkottua pieniin osiin, jotka syötettiin hihnakuljetinta pitkin polttouuneihin eli retortteihin. Syöttökapasiteetti oli jopa 60-70 kuutiometriä tervaksia vuorokaudessa. Terva kehittyi kaasuna, josta se tiivistettiin nestemäiseen muotoon ja juoksutettiin yhdeksään 12000 litraa vetävään sammioon. Työntekijöitä oli yhteensä parikymmentä ja tervaa poltettiin kolmessa vuorossa. Heitä varten rakennettiin myös neljä asuntoa lähistölle. Tehdasta alettiin pian avaamisensa jälkeen kutsua Tippalaksi. Tämä saattaa juontaa juurensa tuotantoprosessin vaiheeseen, jossa kaasumainen terva saatiin tiivistymään lämpötilaa laskemalla takaisin nesteeksi.
Sotien jälkeen tehdasta pidettiin maassamme merkittävänä tervantuottajana ja se hallitsi Suomen tervamarkkinoita aina 1960-luvun alkuun asti. Tervan käyttö panssarivaunujen voiteluaineena loppui pian sotien jälkeen, sen sijaan sitä käytettiin mm. junanvaunuissa. Tuotekehittelyn avulla tervaa opittiin ohentamaan ja siitä saatiin juoksevaa puunsuojaöljyä. Kumiteollisuus tarvitsi tervaa ja sitä myytiin myös suksivoiteeksi varsinkin Norjaan.
Kysynnän vähentyessä 1970-luvulla Suolahden Terva lopetti tervan tuotannon. Tehdas muutettiin valmistamaan grillihiiliä ja brikettejä, jossa käytössä se on tiettävästi ollut sulkemiseensa asti. Portit sulkeutuivat lopullisesti vuonna 1998. Voi olla, että paikka on ollut vajaakäytöllä jo ennen tuotakin.
Saavuin paikalle iltapäivällä 2.8.2015. Sää oli vaihteleva: välillä paistoi aurinko, välillä taas Ala-Keiteleen päältä saapui lyhyitä mutta voimakkaita sadekuuroja kovan tuulenpuuskan saattelemana. Tervatehdas näytti ulkopuolelta avonaisine ovineen melkeinpä hylätyn tehtaan arkkityypiltä, katolla kasvoi paikoitellen rikkakasveja. Sisätilat olivat yllättävän tyhjät ja myös aika huonossa kunnossa, rikotuista ikkunoista vesi ja lämpötilaerot olivat päässeet sisään. Paikalla ollessani laitos vaikutti jollakin tavalla mitäänsanomattomalta ja kohderaporttia tehdessäni paljastunut komea ja koko Suomen mittakaavassa merkittävä historia tuli yllätyksenä.
Tehdas oli rakennettu valkoisesta tiilestä, toisin kuin saman aikakauden teollisuuslaitokset yleensä.
Avoimet ovet
Rannan puolelta oli toiminnan loputtua matalampi osa purettu. Paikalle tullut kasvillisuus vaikutti sisältävän lähinnä rikkakasveja, saattaa kertoa omaa kieltään maaperän saastuneisuudesta...
Neljän polttokattilan savupiiput oli sijoitettu ikkunoiden alle, tällaista ratkaisua en ole muualla nähnytkään. Myös se, että piipuissa ei ole minkäänlaisia suodattimia kuvastaa konkreettisesti suhtautumista ympäristönsuojeluun menneinä vuosikymmeninä!
Ruosteisia säiliöitä ja jäänteitä hihnakuljettimista rakennuksen vieressä.
Sisätiloissa oli ensimmäisenä vastassa tervalätäkkö, joka edelleen tuoksui voimakkaasti tervalta. Kengät meinasivat jämähtää siihen kiinni, jos jäi liian pitkäksi aikaa yhteen paikkaan.
Sähköpääkeskuksessa on ollut kapasiteettia syöttää voimavirtaa moneen paikkaan.
Hiilitynnyreitä. Keskimmäisessä luki Turku Hiili, oikeanpuoleinen on sisältänyt Yhdysvaltain Pittsburghissa toimineen yrityksen valmistamaa aktiivihiiltä.
Tässä telineessä on ehkä aikoinaan säilytetty paloletkua. Nyttemmin se oli jäänyt yhden kiinnikkeen varaan roikkumaan saaden aikaan valokuvauksellisen asetelman.
Varastohalli oli todella synkeä tapaus. Absurdina yksityiskohtana parturikampaamon tuoli.
Toisessa kerroksessa oli vielä lämpöeristettyjä putkia ja tulipesä jäljellä...
...lämmönlähteenä oli käytetty öljypoltinta. Sen avulla on tuotettu hapetonta, pääasiassa hiilidioksidista koostuvaa palokaasua tuotantoprosessin myöhempää vaihetta varten.
Käyrälle väännetty ja suuttimella varustettu metalliputki nurkassa, käyttötarkoitus tuntematon. Pahvilaatikon kulma tuli väkisin mukaan kuvaan, sillä laatikko oli juuttunut lattiaan kiinni eikä putken muoto olisi pienemmästä kulmasta tullut yhtä hyvin esiin.
Puiset portaat yläkertaan...
...siellä olikin kovin askeettista.
Retorttien suuaukot pilkistivät lattiasta esiin...
...tässä lähempi kuva. Vasemmalla näkyvää putkistoa pitkin kuumaa, hapetonta palokaasua on johdettu sisään kuivatislauksen (puun kuumentaminen hapettomassa tilassa) ylläpitämiseksi. Hake-erä on kaadettu sisään päällä olevasta luukusta. Sivutuotteena syntynyt hiilivetyjä ja hiilimonoksidia (häkä) sisältänyt kaasuseos on johdettu toista putkea pitkin seinän toiselle puolelle.
Hakkeen annosteluun käytetty kiskoilla liikkunut suppilo. Palokaasun virtausta ylläpitäneet sähkömoottorit oli purettu pois.
Valvontakopin sisäänkäynti
Kalusteista jäljellä oli enää kirjoituspöytä. Seinällä puhelinpistoke muistona ajasta, jolloin tieto kulki puhelinlinjaa pitkin pelkästään analogisessa muodossa.
Rappuset toisesta kerroksesta maantasoon oli suojattu tiilisellä rakenteella.
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
Jussin matkassa -blogi 17.5.2015: Tervatehdas
AlleycaT_Kuvasiilo II
Äänekosken kaupunkisanomat (ÄKS) 14.9.2011: Tippalassa tiputettiin tervaa
Tuoksuu kahville -blogi 19.8.2008: Urban Exploration, Jyväskylästä pohjoiseen.
Takaisin kohdelistaukseen