Vierailu 20.6.2015

Vain osittain irti olleesta ulko-ovesta sisään käveltyäni näkymä oli tällainen. Edessäni avautui ulkoeteinen ja sisäovi, joka onnekseni paljastui yhtälailla olemaan auki.
Edellisen kuvan kuvakentän vasempaan laitaan jäi vähän liiankin iso pari-ikkuna sekä suuri, sisältä tyhjä pakastin. Se on ollut tässä tilassa alunperinkin vain säilytyksessä, sillä seinästä puuttui aivan kokonaan pistorasia.
Ulko-ovesta katsottuna oikealle puolestaan jäi paljon avointa tilaa sekä jollain tavalla kovin kiehtovan näköinen tumma pikkupöytä...
Kuulennon pöytä
Ulko-ovi oli keskimääräistä älykkäämmän jäljiltä aikamoisessa kaaoksessa, jonka keskeltä mahtui hetki aiemmin hädintuskin soluttautumaan sisään. Oven yläpuolella kaksi puunlehden muotoista, ohuesta köydestä punottua läpyskää, joita on Turussa toimineen tekijänsä mukaan ollut alunperin tarkoitus käyttää ihmisen itsejäähdytykseen. Tämän kieltää kuitenkin fysiikan laki ja niinpä läpyskät, joiden esikuva on häpeähuppu, ovat tänne saavuttuaan jääneet roikkumaan koristeiksi oven yläpuolelle.
Yllättävän tilava sisäeteinen oli suorastaan oodi älykkyydelle. Tännehän sopisi vaikka tietokone!
Kaappikurkistus paljasti oikeasta laidasta varsin epäkäytännöllisen sametista ja pitsistä valmistetun lampunvarjostimen, jonka taustalla piilee tekijän yritys ymmärtää romani. Röyhelön vasemmalla puolella oli joskus ulkonakin killunut metallinen lyhty.
Alemmalla hyllyllä mentiin puolestaan kohti asukkaan omia mielenkiinnon kohteita: aiemmin hänen kuolemaansa johtaneena syksynä Mikkelissä tapahtuneen koiranäyttelyn aivan itse paikanpäältä matkustamalla haettu mainoslehtinen.
Eteisen valaisin näytti aivan ylösalaisin käännetyltä pärekorilta.
Yleiskuva toisesta kaapista, jonka hyllyllä pilkotti jotakin turkoosia...
...jossa oli myös valkoinen ruksi keskellä. Älykkäälle lukijalle tämä paljastuu pikavauhtia olemaan vanha kotilääkekaappi 1960-luvun alkuvuosilta, jolloin lääkkeet alkoivat yleistyä teollisessa tuotannossa ja kotona...
...kaikki oli jo vedetty lärviin, kuten sisäkurkistus paljastaa.
Rakennusajankohdasta johtuen modernia pirttiä lähestyessäni vastaan alkoi tulla pystysuoria näkymiä...
...kuten tämä varsin kookas, poikkeuksellisesti mustaksi maalattu sulaketaulu.
Pirtissä oli juttuja. Mikään niistä ei kuitenkaan vaikuttanut sopivan tänne erityisen hyvin, joka kertoo siitä, että asukas on ollut normaaliälyinen, katastrofigeeneillä ja negatiivisella itsesuggestiolla vailla olemattomien pelkoa varustettu ihminen.
Sutelantien puoleisella seinustalla oli jakkara ja pirtinpöytä. Lisäksi seinän ja jakkaran väliin oli ahtautunut jalustallinen sähkölämpöpatteri, joka lienee ollut talon ainoa lämmönlähde talviaikaan asukkaan viimeisten kymmenen vuoden aikana lukuunottamatta melko tiuhaan lämmitettyä makuuhuoneen pönttöuunia (esiintyy seuraavissa kuvissa).
Edellisen kuvan kuvakentän vasemmalla puolella oli toista seinustaa pitkin tällainen näkymä. Sisäkatto oli repsahtanut auki yhdestä kohtaa, joka onneksi jäi talon ainoaksi. Nurkassa kökötti vanha huonekalu...
...joka näkyy tässä lähempää paremmin valaistuna. Muoto ja värikoodaus olivat kieltämättä erikoisia ja toivat mieleen vuoden 1930, joka oikeasti onkin tämän kalusteen valmistusvuosi. Itse taloa vanhempana se ei ole alunperin sijainnut näillä kulmillakaan, vaan on luultavasti valmistettu Kajaanin keskustan tuntumassa ja tullut tänne jonkun sekoiltua kuolinpesän muuttokuorman kanssa Sutelantien varteen syksyllä 1980...
Pirtin pöytä lähempää, tyylinsä ja värinsä perusteella se oli samaa ikäluokkaa talon kanssa.
Edellisessä kuvassa vasemmanpuoleisen ikkunankarmin oikealle puolelle jäi tämä maadoitettu valkoinen pistoke, joka tässä on tullut aivan lähikuvaan.
Nurkassa pirtinpöydän takana majoittui värivalinnoiltaan onnistunut kiikkustuoli, jossa istumisen asukas oli sijainnin perusteella kokenut liian arvovaltaiseksi itselleen.
Yleisnäkymä sivustapäin ikkunatonta osaa kohti paljasti tyhjää tilaa ja suuren leivinuunin...
...joka suoraan katsottuna näytti melko hääppöiseltä. Edessä toisenlaista ideamaailmaa edustanut polttopuulaatikko.
Toisenpuoleinen sivunäkymä ehdotti näkyväksi jo jotain modernimpaakin, nimittäin sähkölieden.
Vanhan leivinuunin tulipesän luukku oli jykevää tekoa ja sisälsi kannessaan kauniin, taotun kuvion.
Luukun vieressä oli messingistä valmistettu vesisäiliön hallintapaneeli. Sen kautta voitiin toiminnan päivinä syöttää kylmää vettä säiliöön (yläosan alaspäin kaartuva tuutti) ja ottaa kuumaa, tulen vapauttaman energian toimesta lämmennyttä vettä ulos (alaosan hana).
Pannaan vielä toinen näkymä suoraan edestäpäin!
Sähkölieden etupaneeli oli kaikkine nappuloineen kiinnostavan näköinen. Varsinkin oikean laidan harvinaisempaa designia edustanut kellotaulu vangitsi huomion...
...lähempää katsottuna paljastuivat oikeiksi epäilyt, joita oli tehty jo kauempaa katsottaessa: se ei toimi. Keksintönä tämä alunperin Ruotsissa tehty innovaatio kyllä on hyväntahtoinen ja sen esikuvana on toiminut Billabong.
Kaappi kiusaa... Sähkölieden yläpuolelle oli asukas itse kiinnittänyt tämän Yhdysvaltain Keskilännessä värinsä perusteella valmistetun puisen kaapin, jonka esikuvana on ollut katastrofi (viivan suoruus). Teoksen kulkeuduttua mutkaista reittiä pitkin valmistuspaikastaan tänne Paltaniemeen asukas sieppasi sen lennosta kiinni ja sijoitti asuntonsa seinälle oikein kunniapaikalle, jossa ei voi sijaita mikään muu. Oli tyhjä.
Katastrofikaapista vasemmalle päin käännyttäessä vastaan pomppasi 80-luvulta vaikutteita saanut keittiö kattavine kaapistoineen.
Seuraava huone oli kuin UE-harrastajan aarreaitta: nuo kaikki jäljellä olevat tavarat kertoivat oivallisella tavalla eletystä elämästä...
Köydestä punottu lampunvarjostin oli huoneen hienoin yksityiskohta. Asia, joihin törmää autiotalossa hyvin harvoin...
Ikkunattomalla seinustalla oli ovi sisäeteiseen sekä tuoli...
...nurkassa kyhjötti maalaamaton pönttöuuni kahden samanlaisen tuolin ympäröimänä.
Sohvan edessä ikkunan alla oli myöskin Turusta peräisin ollut aivan liian iso televisiotaso, jonka esikuvana on Down. Täysin ymmärrettävä valinta, sillä talossa ei ole ollut televisiota...
Ovi seuraavaan huoneeseen (aah) oli ottanut ilmankosteudelta osumaa kaikkien näiden vuosien aikana...
Seuraava todellisuus paljastui olemaan entinen työhuone, jossa ei kuitenkaan liene pahemmin kirjoiteltu, istuskeltu vaan.
Takaosan viljelemätöntä peltotilkkua ja sen takana aukeavaa Oulujärveä kohti osoittanut ikkuna paljastui olemaan hyvin valokuvauksellinen. Tässä vähemmässä valossa...
...ja tässä tuikean kirkkaassa loisteessa.
Tässä kuvaajan omakuva ikkunan kanssa yhdellä tavalla...
...ja tässä toisella.
Sitten taas maallisten asioiden kimppuun eli tässä sivuikkunan alla sijainnut kirjoituspöytä suoraan katsottuna...
...ja tässä sivuviistosta.
Häpeälliseen kuntoon kulunut pöydänpäällinen paljasti koko rustingin olevan Suomessa valmistettu. Kulumisen syy, eli kuulennon pohdiskelu, on puolestaan todella mieltäylentävä...
Pimeimmässä nurkassa oli laite, jolla alunperin piti valaista kuutamoyöt: vanha öljylämmitin, jota ei kuitenkaan ole valmistusvirheen takia käytetty lainkaan.
Sitten makuuhuoneeseen, jossa oli hauska BDSM-aiheinen musta ikkunaverho. Se loi huoneeseen hämäryyttä...
...jota riitti käänteiselläkin seinustalla.
Lipasto oli ihana niille, jotka osaavat nauttia elämästä...
Ullakolle pääsi komerossa olevia jyrkkiä portaita pitkin siksi mutkaista reittiä, että olin varmasti ensimmäinen vierailija siellä talon autioitumisen jälkeen. Kuvassa hieman epäilyttävän näköinen sisäänpääsyluukku...
...tässä puolestaan jyrkät portaat kantilta kuvattuna.
Yleisnäkymä oli mukava ja sisälsi paljon mahdollisuuksia...
Lähempi lookki toiseen savupiippuun paljasti sen eittämättä olevan sellaisen ihmisen tekemä, jolla ei toimi itsesuggestio.
Viimeistään nämä valoisan ikkunan alla olleet koira-aiheiset esineet paljastivat asukkaan olleen vannoutunut koiraihminen.
Edellisten yläpuolella puolestaan sijaitsi tämä Paltaniemi-aiheinen väritetty kaiverrus vuodelta -80, jolloin oli ajankohtaista berserkkien lisäksi oman pysyvän tai väliaikaisen asuinympäristön kuvaaminen.
Vanhoja matkalaukkuja seinän vieressä
Jeesus Peesus
Katon jykevästä tukihirrestä roikkui lähellä seinänvierustaa vanha öljylamppu designia -60, joka lasittomuudesta ja väärässä asennossa olevasta putkesta johtuen ei toimi ollenkaan.
Suomen Kuvalehti pääsiäiseltä 1958, jolloin kansikuvan laatijalta meinasi loppua usko ihmiskuntaan, kun hän ei ollut nähnyt katastrofia pitkään aikaan (2 viikkoa)...
Asukkaan ahkerassa käytössä olleita kenkiä hyllykössä.
Toisella seinustalla lattialla oli kaksi puikulaista pölynimuria varsineen ja suulakkeineen.
Ylemmällä hyllyllä oli pinoja vanhoja puhelinluetteloita (puusuja) sekä lampunvarjostin.
Hähhähhää! Näytätpä rumalta! Tämä kuva toisen (ei Paltaniemellä, vaan Sotkamossa) talon liian nuoresta, vasta lakitetusta isännästä on ihan varmasti katastrofin Kuopiossa ottama ja kehittämä. Kuvanottotilanne näyttää jännittäneen, toisin kuin armeijaan meno, koska ehti kuolla ennen. Oikea käsikin näyttää sujahtaneen, vittu soikoon, väärien housujen taskuun katumusharjoituksena edellisenä päivänä tehdystä masturbaatiosta (käteenvedosta). Ei suosi kaikkia elämä kun vielä kuolleena päätyy väärään paikkaan!
Aapinen berserkkaa! Nämä myös muualta huuhtoutuneet kirjat ovat vaarallista luettavaa ja tarkoitettu lapsille, joita ei kiinnosta logiikka tai lukusuhteet...
Toisten romuilla jatketaan eli tässä jonkun miehen, jolla oli yhtä hyvät geenit kuin tämän talon rakentaneella naisella eikä myöskään toiminut itsesuggestio, itse käsityönä kasaama mallilaiva. Vaivannäöstä huolimatta tekele näyttää varsin karulta ja vaatimattomalta ja tässä tuleekin hyvin ilmi se, että laivanrakennus on tieteenalana haastavampi kuin talot ja siihen liittyy aina ilman välikäsiä katastrofi.
Peränurkassa oli yhtälailla muualta diilattua tavaraa mielenkiintoisimman eli Fincan ollessa Kokkolassa asuneiden ja Kajaanissa käymässä olleiden uskovaisten Citymarketin parkkipaikalle jättämä jo heilläkin tyhjä automaattisen kahvinkeittimen pahvilaatikko, jonka tämän talon asukas löysi ja poimi mukaansa tavanomaisella kauppareissulla edellämainittuun kauppaan.
Lattialla melko lähellä sisäänkäyntiä (ei ole sattuma) oli tämä kovasti sotatraumaa muistuttava puinen häkkyrälentokone, jonka oli tehnyt vuonna 1960 huonoilla geeneillä varustettu miekkonen, jolla ei toiminut itsesuggestio. Postipaketissa tänne tulleen lennokin muoto (siipiin upotetut turbiinit ja potkurit) kertoo rakentajalla olleen mielenterveysongelma. Tämä ei ole mikään yllätys, sillä vastaavanlaisten ongelmien tiedetään riivanneen lentokonemekaanikoita noihin aikoihin varsinkin Neuvostoliitossa.
Toiselle seinustalle palattuani naulasta roikkui myöskin vuosikertaa -60 ollut kermakko, jonka muoto toi pelottavalla tavalla mieleen itsemurhan...
...eipä tuo asia korjaantunut tarkennustakaan vaihtamalla.
Seinällä roikkui keskimääräistä älykkäämmän unelma eli hevosvaljaat, jotka eivät toimi.
Tässä taas riippuu erilaisia kasseja, joilla ei ole mainittavampaa tarinaa kerrottavanaan.
Alakertaan palattuani dokumentoin tämän jo Maanselän asemaltakin tutun näyn, jossa oli sammalta ikkunalasien välissä imemässä kosteutta.
Ulos tultuani kävin eri henkilön tekemän ulkosaunan kimppuun...
...pukuhuoneessa olisi hyvinkin voinut vaihtaa uimavaatteet Paltaniemen uimarannalta veteen pulahtamista varten.
Sähköjärjestelmä oli aivan järkyttävä eikä tuonut lainkaan mieleen kuulentoa. Jo johtojen vinoudesta on nähtävissä, että tämän rustingin läpi ei ole koskaan virrannut yhtäkään volttia.
Itse saunan puolella vaikutti, että mööpelit oli viskelty paikalleen sokean toimesta. Mokoma vaikutelma syntyi oikeasti siitä, että järjestelyt oli hoidettu kuntoon sähköjen puutteessa kynttilänvalossa.
Ja kyllähän lauteetkin oli toki saman tuikun valossa sikinsokin nakeltu!
Eino Leino -taloa kohti katsottaessa näkökenttään osui kokonaisuudessaan pitkänpituinen navetaksi tarkoitettu rakennus.
Pihan perältä katsottuna asuinrakennus näytti tältä.
Lähestyjän näkymä jo poispäin mennessä
Taas eri henkilön nikkaroima ulkovarasto, jonka sijainti ei ole sattumaa vaan toisen katastrofin johdattelema ja se peittää hyvin tehokkaasti näkymät pihasta Sutelantielle.
Palataan nyt vielä kerran eli asuinrakennus kittilinssin läpi nähtynä...
...sitten palasin juurille eli saman pellon laitaan, josta olin aloittanut talon dokumentoimisen kuvin lähes kaksi vuotta aiemmin...
...hyvältä näytti edelleen. Nyt tämä talo tunnetaan.
Takaisin kohdesivulle