Vierailu 27.7.2016

Siivouskomero ylimmän tasanteen, joka tuli jo yhdeksännen kerroksen korkeudelle, vieressä eli toisin sanoen looginen paikka aloittaa kuvaaminen. Tänne näytti olevan varastoitu sekalaista metalliromua, lattian vahauslaite, pölynimuri sekä irtonainen ovi.
Siivouskomeron kolmas ikkuna oli hieman yllättäen auki. Itse epäilen tämän olevan henkimaailman juttu: joku aiempi vierailija on ollut kerroksia ylöspäin kiivetessään ahdistunut ja pitänyt mahdollisena, että jossain päin rakennusta voisi olla täällä kuoltuaan jumiin jäänyt henki. Ylimmälle tasolle päästyään ahdistus on kasvanut liian suureksi ja hän on avannut mahdollisesti vaivalloisesti tämän siivouskomeron ikkunan, jotta henkiolento pääsisi poistumaan rakennuksesta. Kieltämättä kaunis ajatus, avattu ikkuna sopii hyvin myös itsemurhan tekemiseen. Onpa hyvä, että minulla ei ollut pakottavaa tarvetta hypätä avonaisesta ikkunasta...
Ylin tasanne oli yllättävän valoisa ja lähes kokonaan tyhjä tavaroista. Se vaikutti viihtyisältä.
Tultuani kerrosta alemmaksi kuvasin pääportaikon, jossa tuli koko ajan tunne, että ympärillä ei ole ylimääräistä tilaa. Myös valoisuus vaihteli suuresti, kuten kuvasta näkyy. Tulee mieleen, että onko rakennuksen suunnittelija ollut täysin hyväntahtoinen. Samasta teemasta löytyi myöhemmin useampi esimerkki lisää, jotka entisestään vahvistivat käsitystä suunnittelijan pahansuopuudesta.
Kahdeksas kerros pitempää käytävää kohti nähtynä. Pienen funkkispöydän takana näkyy kaksi hissin ovea.
Yleiskuva edellisen kuvan edessäpäin sijainneesta käytävästä, jossa valaistus vaihteli myös merkittävästi. Kuvakulma tuo mieleen ankaran työnteon.
Hieman edessäpäin sijaitsi aavistuksen verran leveämpi kohta, jolle ei liene olleen tiedossa varsinaista käyttötarkoitusta, vaan se johtuu rakennuksen ulkomuodosta. Alkuperäisten lämpöpatterien muoto toi mieleen lampaan.
Sitten aloin tarkastella huoneita sisäpuolelta. Tässä kapea huone, jota lienee käytetty vuodevaatteiden imurointiin infektioriskin pienentämiseksi. Täällä oli jäljellä hieman isompi funkkispöytä. Eri kokoisia samanmallisia pöytiä riitti useita ympäri rakennusta, niitä voi vapaasti käydä hakemassa uuteen kotiin. :)
Huoneen kattovalaisimessa oli kaksi lampunkantaa, joista kummassakin oli nykyään tavallinen lamppu. Tuberkuloosikirjasta olen lukenut, että oikeanpuoleisen lampun paikalla on alunperin ollut ultraviolettilamppu, jota on käytetty vuodevaatteiden puhdistamiseen tuberkuloosibakteereista (ionisoiva säteily osuu vuodevaatetta tiheämpiin bakteereihin ja estää niiden aineenvaihdunnan tekemällä niistä ympäristöään lämpimämpiä).
Oven vieressä olleista katkaisijoista ylimmät kaksi olivat sitä lampunkantaa varten, jossa on alunperinkin ollut tavallinen lamppu (vain toinen kytkimistä on ollut toiminnassa). Niiden alapuolella oli musta virtakytkin ultraviolettilamppua varten ja alimpana ilmeisesti jonkinlaisen merkinantosummerin painonappi (itse summeri sijaitsi katonrajassa käytävän puolella, mutta käyttötarkoituksesta en ole varma).
Vähän matkan päässä sijaitsi tämä viimeksi keittiönä toiminut tila, joka lienee alunperinkin toiminut henkilökunnan taukotilana. Tiskiallas ja kaapit olivat vielä paikallaan, liesi oli viety muualle vastaanottokeskuksen toiminnan loputtua.
Kaapinkulman takana oli seinään kiinnitetty tällainen sävyltään epäkohtelias lappu, jonka oli epäilemättä laittanut paikalleen vastaanottokeskuksen työntekijä. Syitä tällaisen lapun kiinnittämiseen voi olla vain yksi, samasta teemasta löytyi seuraavana päivänä ensimmäisestä kerroksesta tärkeä vihje...
Tyypillinen potilashuone
Ovelle päin katsottaessa huone näytti yhtä pelkistetyltä, lavuaari oli poikkeuksellisen matalalla ja on lähes varmasti asennettu vastaanottokeskuksen toiminnan alkuaikoina mahdollisesti pyörätuolipotilaita varten, joita täällä ei kuitenkaan ole ollut yhtään. Ovea kohti mennessä mieleen tuli ajatus jostain tuntemattomasta, joka odottaa seinän takana piilossa. Tämäkin aiheutui puutteellisesta suunnittelusta.
Ikkunastapa avautui komeat näkymät kohti Saimaata ja samalla saikin huomata olevansa huomattavasti puidenlatvojen yläpuolella. Sää oli kieltämättä nyt mainio.
Jo melko matalalla ollut aurinko valaisi hienosti ikkunankarmeja.
Lähes kaikkien huoneiden ikkunalaudoissa oli päällä ketjunmuotoisia kulumia, jotka on saattanut aiheuttaa vuosikymmeniä sitten päällä olleet kukkaruukut, jotka ovat poisnostettaessa rasittaneet vuorovaikutuksella ikkunalautaa ja vuosien kuluessa lämpötilan ja kosteuden vaihtelut ovat uurtaneet "ketjunjälkiä" betoniseen ikkunalautaan. Kaksi viivanmuotoista rakoa keskellä ovatkin sitten astetta omituisempi ilmiö, todennäköisin syy on valmistusvirhe tehtaalla ja esikuvana sellaisen ihmisen suu, jota jännittää liikaa...
Toinen potilashuone, jonka erityispiirteinä olivat paikalleen jääneet verhot sekä oikealla näkyvä persialainen tapetti, jonka joku maahanmuuttaja on tuonut matkalaukussa mukanaan ja kiinnittänyt paikalleen.
Lähikuva alunperin jokaisesta potilashuoneesta löytyneestä paineistetun hapen liitännästä, jonka avulla on voitu antaa varsinkin yöaikaan kumiletkun ja maskin kautta hengitysapua tuberkuloottisille potilaille. Putken toinen pää on ollut suoraan yhdistettynä takapihalla olleeseen, vuoden 2015 kuvissa näkyneessä aitauksessa olleeseen nestemäisen hapen säiliöön.
Valokatkaisijan ja pistorasioiden päälle näytti roiskeiden värin ja tulosuunnan perusteella vastaanottokeskuksen loppumisen jälkeisten purkutöiden yhteydessä lentäneen jonkun työntekijän pullonavauksen yhteydessä Coca-Colaa. Valokatkaisijan ja tavallisten pistokkeiden väliin jäävät kaksi viivamaista liitäntää ovat yhdysvaltalaisia pistorasioita, jotka on asennettu paikalleen tuberkuloosiparantolan aikana jonkun suunniteltua hankkivansa tänne amerikkalaisia hoitolaitteita, joita ei kuitenkaan koskaan hankittu.
Paljon aivokapasiteettia vaativa kuvakulma käytävältä, jossa oli tarkoitus tallentaa katosta roikkunut tumma vintagekello.
Yhdestä kaakeloidusta huoneesta löytyi ruokahissin ovi ja hallintanapit.
Tässä taas persoonallinen WC, joka vaihtelevine geometrisine muotoineen ja vankilamaisine tunnelmineen oli suunniteltu saamaan aikaan heikkokuntoisissa mutta edelleen kävelemään pystyvissä tuberkuloosipotilaissa hieman vessakäynnin jälkeen sydänkohtauksen. En sanoisi hyväntahtoiseksi pyrkimykseksi, kyllä sitä on helpompiakin keinoja lähteä pois tästä maailmasta.
Muutamissa potilashuoneissa oli jäljellä alkuperäinen puinen kaappi, joka oli rujo ja epäkäytännöllinen. Näiden kaappien esikuva muistutti asiaa, josta löytyi myöhemmin samana iltana toinenkin viite...
Pitkän käytävän päässä sijaitsi tämä viimeksi kokoushuoneena toiminut mutta nähtävästi vähälle käytölle jäänyt tila, joka on alunperin saattanut hyvinkin olla tutkimushuone...
Koulu
Ylintä aurinkoparveketta lähestyessäni vastaan tuli tämä klassiselta näyttänyt lasi-ikkunoilla varustettu ovi, joka oli pönkätty laudanpätkällä auki. Ovisyvennystä edelsi kapeahko huone, joka näytti sopivan parhaiten tositappeluun mutta lienee suunniteltu alunperin mattojen ja petivaatteiden kopisteluun. Se vaikutti sopivan kolmanneksi parhaiten nukkumiseen.
Pituussuunnassa aurinkoparveke näytti tältä. Kaide oli yllättävän korkea ja tukipilareiden alaosassa näkyi ilmaston rapauttava vaikutus.
Peräpäästä ovelle päin katsottaessa parveke vaikutti melko kodikkaalta. Takaseinään oli piirretty jonkin verran tägejä...
...suoraan edestäpäin katsottuna näkyvimmät niistä paljastuivat olemaan paikalle todennäköisesti aiemmin samana vuonna eksyneen venäläisen UE-porukan kotimaastaan tuomilla spray-maaleilla tekemiä.
Tässä toinen satsi saman poppoon tekemiä taideteoksia. Vasemmanpuoleisessa kuvassa aiheena lienee ollut vaahtokarkki ja oikeanpuoleisessa venäläinen.
Parvekkeen lampuista kolmessa oli vielä kuupastin ja oletettavasti myös polttimo paikallaan. Laitoksen sähköjärjestelmä ei välttämättä olisi missään vaiheessa kestänyt kaikkien kuuden ulkovalon päällekytkemistä yhtäaikaa.
Betonilattiasta löytyi seinän vierestä lukuisia renkaanmuotoisia ruostejälkiä, jotka olivat saaneet aikaan parvekkeella aikoinaan vuosia yhtämittaa viettäneiden rautaisten joustinsänkyjen, joiden päälle tarpeen vaatiessa tuotiin petivaatteet ja potilaat, jalat.
Kovaa itseluottamusta ja fysiikan tuntemusta vaatineesta pisteestä aivan parvekkeen reunan vierestä otettu kuva kohti parantolan muita osia. Komea näkymä oli kieltämättä.
Edellisen parvekkeen vieressä sijaitsi lyhyempi päätyparveke, jonka kaide oli huomattavasti matalampi. Sillä ei liene ollut muita käyttötarkoituksia kuin mahdollistaa roskapussin tiputtaminen alapuolella olevaan roskakuiluun kuvassa näkyvän peltisen rännin, jonka ulkomuoto toi mieleen pian tulevassa kuvassa näkyvän olion esikuvan, kautta.
Sisälle palattuani lähdin etenemään pääportaikon edustalta vastakkaiseen suuntaan, kohti rakennuksen toista päätyä, jossa oli lyhyempi käytävä. Sen varrella oli muutamia huoneita, joiden käyttötarkoitus oli pääasiassa muu kuin potilaiden majoittaminen. Tässä pöydällä varustettu, kauniisti luonnontilaan palautumassa oleva, hieman suurempi huone. Oikeassa laidassa viereiseen huoneeseen vienyt, yllättävän leveä ovi.
Käytävän toisella puolella oli tämä huone, joka alunperin lienee palvellut kirjastona. Vastaanottokeskuksen loppuaikoina siellä on ethernet-pistokkeista päätellen sijainnut ATK-luokka, jossa on ollut muutamia kannettavia tietokoneita. Kannettavissa pitäydyttiin, koska rakennuksen sähköjärjestelmä ei kestä pöytäkoneita tässä pisteessä.
Sitten kävelin portaita pitkin kerrosta alemmaksi eli seiskaan. Tässä hissien ovet suorassa kuvakulmassa.
Nyt aloitin kerroksen dokumentoimisen lyhyemmästä käytävästä, jossa erityispiirteenä olivat itselleni hieman yllättäen paikalleen jääneet vastaanottokeskuksessa asuneiden lasten tekemät piirustukset, joita näkyy tässä kuvassa käytävällä kahden oven välissä. Vasemmalla ylhäällä olevassa tytön tekemässä piirustuksessa aiheena näkyy olleen berserkki eli borderline-persoonallisuushäiriöstä kärsivä subnormaali ihminen, jolla on täysin väärä käsitys ihmisen anatomiasta. Sen vieressä oleva kukkakuva vaikuttaa melko normaalilta, mutta berserkin alapuolella oleva pojan tekemä piirros taas puolestaan ei. Siinä aiheena on ilmiselvästi sopeutumisvaikeus suomalaiseen kulttuuriin ja yhteiskuntaan. Tilanteen toivottomuutta kuvaa se, että tekijä on unohtanut piirtää kuvaan ääriviivat.
Toisen oven takana olleen huoneen seinälle oli joku muu lapsi, jonka epäilen olleen tyttö, maalannut ison myöskin ääriviivattoman kuvan, jonka teema vaikuttaa olevan peräisin Suomessa 1990-luvulla melko suositusta Miidos lähtee maailmalle -lastenkirjasta, jonka kuvaaja on nähnyt Kainuun keskussairaalan odotushuoneessa 1990-luvun lopussa. Vaikka seinämaalauksessa on näennäisen kauniita teemoja, ääriviivattomuus ja kastelukannun epäsymmetrinen muoto kielivät tekijällä olleen orastava PTSD (jälkitraumaattinen stressihäiriö), joka on melko yleistä maahanmuuttajalasten keskuudessa.
Toisella seinällä oli aiheeltaan hieman toisenlainen maalaus, jonka tekijällä on ollut vielä pidemmälle edennyt PTSD. Lattialla seinään nojasi taas omanlaisensa paholaisen siunaus, nimittäin Securitaksen tallentavan kameravalvonnan pääteyksiköksi kaavailtu tyhmännäköinen pömpeli, jota joku epätoivoinen sekuoppilas oli yrittänyt aiemmin juuri tässä nimenomaisessa huoneessa saattaa toimintakuntoon. Laitteen ollessa susi jo syntyessään ja vartijaliiviin pukeutuneen pölvästin tietotekniikkataitojen puuttuessa täysin ei kokoamisesta tullut mitään ja oppilas luovutti parin tunnin irvistelyn jälkeen jättäen epäonnistuneen työmaan romottamaan kaiken kansan UE-harrastajien nähtäville. Tarinalla on onnellinen loppu, sillä sekuoppilas jänisti luultavasti vanhempien kyydillä täältä takaisin kotiin ja teki heti vanhempien lähdettyä viikonpituiselle lomamatkalle kotona syömättömyysitsemurhan.
Pidempään käytävään siirryttyäni kuvasin tämän lähellä alkupäätä sijainneen pleksi-ikkunallisen oven, josta tuli etäisesti mieleen merenkulku ja laiva. Voi hyvinkin olla, että oven esikuvana on ollut surullisenkuuluisan höyrylaiva Kurun pääsisäänkäynnin kaksoisovet.
Aijai, sattuu kauheasti! Oven takaa paljastui väriteemaltaan yllättäen vihreä huone, josta on sijainnin ja ikkunoiden asettelun perusteella todennäköisesti kaavailtu alunperin leikkaussalia. Hauskan ideasta tekee se, että tällainen huone oli jokaisessa kerroksessa. Todellisuudessa sijainti on bakteriologian kannalta todella huono eikä sähköjärjestelmän vakaus nytkään riitä, mutta nämähän ovat asioita, joita parantolan suunnittelija ei ole osannut ottaa huomioon.
Hermot meni! Tässä kapea varastohuone, josta oli myöhemmin tehty vastaanottokeskuksen asukkaille pieni yhteinen keittiö. Täältäkin näkyy olevan liesi varastettu, joka ei enää voi olla sattumaa kun näkyy olevan toistuva ilmiö eri kerrosten välillä.
Hengityksen rationalisoimisesta
Edellisessä kuvassa näkyvistä valokatkaisijan ja pistorasioiden riveistä toinen lähempää. Ylimpänä potilaan henkilökohtaisen lukulampun (joita ei enää ollut paikallaan tässä huoneessa) virtakytkin, sen alla kaksi amerikkalaista pistorasiaa saman luukun takana joiden epäilen olevan kokonaan kytkemättä ja alimpana tavallinen suomalainen pistorasia, jonka virransietokyky ei ole hyvä.
Vähän matkan päässä tulosuunnastani käytävän oikealla puolella oli pieni huone, josta löytyi pienehkö luukku roskia varten. Epäilen kuitenkin, että tämän luukun kautta ei ole pääsyä varsinaiseen roskakuiluun, vaan jonkin matkaa alkupään jälkeen tulee seinän sisässä dead end, joka estää roskien pääsyn maantasoon asti. Varsinainen roskaluukku kuiluineen oli parvekkeella rakennuksen ulkopuolella.
Edellisen kuvan roskaluukun vasemmalla puolella leijui paikallinen kummitus eli sijaitsi pyykkikuilun luukku, joka puolestaan on vienyt pyöreää putkea pitkin maantasoon asti. Löysin putken alapään seuraavana päivänä ja sepä olikin ajatuksia herättävä. Tämä vain vahvistaa oletusta siitä, että sisäroskakuilua ei ole olemassa. Kuvassa näkyvän luukun muoto ei ole tavallinen ja se juontanee juurensa Irlannista, jossa ei pelätä henkiä.
Pitkän käytävän loppupäässä oli tämä pieni huone, johon pääsi suoraan hissillä. Tilasta oli jossain vaiheessa 1980-lukua yritetty väen väkisin vängätä keittiö, mutta eipä tuo ollut onnistunut. Mikä on mielenkiintoista on näiden huoneiden, joita oli kaikissa kerroksissa lukuunottamatta kahdeksatta ja ensimmäistä, alkuperäinen käyttötarkoitus. Hissin eli huomaamattoman reitin alas huomioiden vaikuttaa siltä, että näistä huoneista on suunniteltu ruumishuoneita. Tässä näkyy erityisen selvästi tämän keuhkotautisairaalan potentiaalinen pahantahtoisuus: ihmiset eivät olisi saaneet tuntea toisiaan.
Yhdessä satunnaisessa potilashuoneessa oli potilaan alkuperäinen lukulamppu jäljellä ja siitä lähti kuva. Runko ja häikäisysuojus olivat messinkiä lampunkannan ollessa bakeliittia. Sanomattakin on selvää, että lamppu vie aivan liikaa virtaa.
Jännittävä näkymä käytävän loppupäästä takaisin parantolan keskikohtaa kohti. Valon hiipuessa aivan hauskasti oli mukavaa kuvailla, kun tiesi, että jatkaa voi myös seuraavana päivänä. Vasemman laidan hohto tuli vähäjärkisestä sivuportaikosta, jota ei ole oikeasti olemassa ja jossa ramppaavat vain ihmiset, joita pelottaa aivan liikaa. Tämän kuvan otettuani siirryin kerroksen alaspäin eli kuudenteen kerrokseen.
Väkivalta
Seinään ovien välissä oli ilmastointiteipillä kiinnitetty yksittäinen lappu, jossa joku ilmeisen häiriintynyt vastaanottokeskuksen hieman vanhempi asukas mainosti Masjid Alhuda -nimistä jyhlapyhää, jonka oli hänen mukaansa määrännyt Helsinki Islam Keskus. Tietääkseni tuon nimistä instanssia ei kuitenkaan ole olemassa ja vaikka asukkaan itse tietokoneella tekemä paperi vaikutti aidolta rukousaikoineen, lienee pahantahtoinen maahanmuuttaja vain yrittänyt saada peepshown kokeneita suomalaisia nuoria satimeen.
Viidennen kerroksen pidemmän käytävän varrella olleista potilashuoneista ei enää kuvattavaa löytynyt, joten kävelin lähelle lyhyemmän käytävän alkupäätä ja siellä olleen oven takaa avautui näkymä todella ahtaaseen ja matalaan ilmastointikonehuoneeseen, jonne oli jostain kumman syystä (saattaa olla paikan henki) varastoitu yllättävän paljon tavaraa. Kuvassa oikealla ilmanvaihdon itsesäätelyyn liittyneitä releitä, jotka ovat käytännössä alkeellinen tietokone ja lienevät poistetun käytöstä jo 1980-luvun alussa. Vasemmalla jokin toista käyttötarkoitusta (mahdollisesti valot) palvellut piirilevyllinen laite, joka oli huomattavasti uudempi.
Kaksi ilmansuodatinta, jotka eivät puhtaudesta päätellen ole olleet koskaan käytössä. Voi olla, että ne ovat olleet liian isoja käytettäviksi sopivimmassa kohteessa, joka lienee tässä sairaalassa ollut potilashuoneiden tuuletusikkuna.
Pahantahtoinen puhelinvastaaja
Hauska löytö: sydänpysähdyksen jälkeiseen hoitoon tarkoitettu defibrillaattori pahvilaatikossa.
Seuraavassa huoneessa oven edessä oli pöllämystynyt pyörätuoli. Taustalla muovinen sammio, johon joku aiempi työntekijä oli suunnitellut keräävänsä sadevettä. Projekti oli vain tyssännyt siihen, että hän ei ollut saanut tehtyä kattoon reikää vesiputken viemiseksi perille. Käsikäyttöinen vesipumppu seinällä puolestaan oli mahdollisesti täyttyvän säiliön tyhjentämistä varten. Ettei vaan tämänkin installaation tekijällä olisi ollut PTSD...
Palatessani takaisinpäin huoneen alkupäässä alkoi erottua mekaanisia kirjoituskoneita...
...joita olikin sivusta katsottuna koko hylly täynnä. Kaikki nämä olivat peräisin muualta kuin tästä paikasta ja tuotu tänne, koska mekaaninen kirjoituskone on pahantahtoinen keksintö ja sen on ajateltu vastaavan tämän paikan henkeä, joka ei täsmällisesti sanottuna mene oikein, koska täällä paikan henki on vain potentiaalisesti pahantahtoinen.
Tämän viidennen kerroksen huoneen ilmapiiri vaikutti hyvin rauhattomalta ja alkuperäisiä kalusteita oli jäljellä hyvin paljon. Tulee vaikutelma, että tämä tila kätkee sisäänsä monta onnetonta tuberkuloosipotilaan kuolemaa...
Neljänteen kerrokseen laskeutuessani pimeys oli jo ehtinyt ympäröidä minut. Nelosenkuva kahden ikkunan välissä näytti hyvin mielenkiintoiselta ja siihen liittynee oleellisesti laitoksessa vuosikymmeniä sitten vieraillut kehitysvammainen, joka ahdistuksissaan piirsi mielestään oikeanlaisen numeron paperille. Laitoksen johtaja, joka tuohon aikaan oli liian johdateltavissa oleva ihminen, huomasi piirroksen myöhemmin ja luullessaan sitä järkeväksi toteutti vammaisen suunnitteleman numeron yhteen kerrokseen. Tällainen edesvastuuttomuus on hälyttävää ja jos samanlaisia töppäyksiä olisi huomattu muissa kerroksissa olisi toimintaan pitänyt puuttua.
Onpa ikävännäköinen ikkuna. Se jäi edellisen kuvan kuvakenttään oikealle ja sen alalaitaan oli joku maahanmuuttajalapsi tehnyt muka hyväntahtoisen kukkapiirustuksen, joka todellisuudessa on hyvin kolkossa paikassa. Tekijällä on ollut kaikkien vastaani tulleiden maalausten ja piirustusten tekijöistä eniten PTSD:tä.
Taas löytyi moittimisen aihetta. Lyhyemmän käytävän varrella oli tällainen tuholaistorjunnasta tiedottava paperilappu ajalta, jolloin vastaanottokeskus oli viimeisiä kuukausia toiminnassa. Koko tuholaistorjunta vaikuttaa todella amatöörimäiseltä puuhastelulta, jonka pääsuunnittelijalla on ollut aivan liian kapea maailmankatsomus ja hän on ollut henkisesti subnormaali. Tämä ilmenee erityisesti rottasotayrityksen lapselliselta kuulostavan nimen muodossa.
Kolmas kerros oli pitkän käytävän ja sen varrella olleiden potilashuoneiden osalta hyvin tyhjä, mutta lyhyemmässä käytävässä olleesta sivuovesta aukesi uusi laajuus ja siitä pääsi rakennuksen takana sijainneeseen siipeen, jossa oli hieman pidempi käytävä. Siipeä paljastui olleen vastaanottokeskuksen aikoina käytetyn vaatteiden varastoimiseen. Sieltä löytyi myös jotain aitoa ja alkuperäistä, nimittäin tämä melko ahdas ja nykyään sotkuinen laboratorio, jossa oli yllättävän paljon tavaroita jäljellä.
Käännyttyäni ympäri seinän juuresta pöllähti esiin rypäs hyvin mielenkiintoisen näköisiä ruskeita lasipulloja...
...ja mikäs se sieltä löytyikään! Tässä vanhassa, luultavasti 1960-luvun alusta peräisin olleessa nykyään jo tyhjentyneessä pullossa on etiketin perusteella ollut eetteriä, jota tässä merkityksessä on käytetty puhdistusaineena sen bakteereja tappavan vaikutuksen takia.
Pöydällä oli pilleripurkin näköisiä. Missään näistä ei kuitenkaan ole ollut pillereitä, vaan nesteitä, koska nyt ollaan laboratoriossa. Vasemmanpuoleisessa purkissa on ollut kemiallista reaktiota kiihdyttävää ainetta ja sen jälkeen oikealle päin liikuttaessa seuraavassa pystyssäolevassa purkissa HDL-kolesterolia.
Hengenvaarallista myrkkyä. Pöydällä oli myös tämä kudosnäytteiden säilömiseen käytettyä formaliinia (vedellä laimennettua formaldehydiä) sisältänyt lasipullo toukokuulta 1987. Vaikka etiketissä lukee vasemmassa laidassa Imatran I Apteekki, valmiste ei ole sieltä peräisin vaan valmistettu alusta loppuun ihan tämän sairaalan omassa laboratoriossa. Tällaisia ammattilaisten käyttämiä lääkeaineita ei ollenkaan voi hankkia mistään amatöörien apteekista.
Pidemmällä käytävän varrella oli näytteenottoa kohti johdatteleva kyltti, joka myös on aikeeltaan pahantahtoinen. Se lienee laitettu paikalleen hieman ennen keuhkotautiparantolan sulkeutumista ja sillä yritetään johdatella paikalle tulevat UE-harrastajat kohti näytteenottoa, jossa ei olisi huolehdittu riittävästä hygieniasta. Motiivina teon taustalla on ollut ei mikään muu kuin kateus.
Esimerkkihuone edelleen kolmannesta kerroksesta, täällä serkkupojatkin viihtyisivät. Tunnelma oli yllättävän rauhallinen, tänne ei liene kukaan kuollut.
Päivän viimeinen shotti toisessa kerroksessa sijainneesta eteisaulasta, jossa keuhkotautiparantolan aikoina tyhjä, valkoinen seinä oli vastaanottokeskuksen asukkaiden toimesta saanut väriä pintaan. Kirjoitukset vaihtelivat aihepiiriltään paljon, mutta takaseinän violetti kirjoitus oli erityisen mielenkiintoinen. Siinä kirjoittajana toiminut tyttö myöntää rakastavansa itseään eli toisin sanoen olevansa saatananpalvoja. Tämän selittää pitkälti kehittymätön yhteiskunta maassa, josta hän on lähtöisin. Myös Zemer-niminen poika, jota hän kirjoittaa kaipaavansa, kuuluu samaan kategoriaan. Hänenkin mielensä on ollut melankolinen, elämä ei ole oikein suosinut ja ettei vain nyt hänenkin päälleen olisi häpeähuppu heittynyt Suomessa oleskelun aikana...
Takaisin kohdesivulle