Vierailu 28.7.2016

Yleiskuva avarasta, erillisessä etupuolelle sijoitetussa siivessä olleesta sisäliikuntasalista, jonka lattia oli samalla tasolla toisen kerroksen kanssa. Erityisen valoisa tila ei kuitenkaan ollut, mutta luulen, että täällä on ollut melko paljon ohjelmaa keuhkotautiparantolan aikoina. Pelkästään kevyttä liikuntaa eikä kertaakaan juhlia...
Perällä oli pieni esiintymislava, jota käytettiin pelkästään matalien puupenkkien säilyttämiseen. Vasemmassa laidassa näkyvän avoimen oven takaa avautui vaarallinen tila, joka vaikutti sopivan erityisen hyvin ensihoitajille.
Näkymä takaisin kohti salin etuosaa, ilmastointiputkien määrä vasemmalla seinustalla oli silmiinpistävä. Etuseinällä ovien yläpuolella näkyy viirumainen katsomon ikkuna, jonka tarkoituksena on, että siitä ei pysty näkemään läpi.
Peränurkassa oli mutkan tekevien ilmastointiputkien armada, jota näkyy joku turhautunut pölvästi kolhineen vuosikymmeniä sitten rakennustelineen oltua esiintymislavan päällä mahdollistaen hänen pääsynsä putkien tasolle ilman kiipeilytaitoja.
Päärakennuksen sisällä toisessa päädyssä ei enää sijainnutkaan oleskelutiloja vaan keittiö, jota ei ehjästä lattiasta ja koneiden hyvin vähäisestä määrästä päätellen ollut koskaan käytetty ruoan valmistamiseen. Syy tälle on pelko henkien jäämisestä tähän avaraan ja matalan resistanssin omaavaan tilaan heti ensimmäisen potilaan kuoltua tässä parantolassa. Täytyy todeta, että tämä pelko ei ole täysin perusteeton varsinkin ottaen huomioon rakennuksen todella epävakaan sähköjärjestelmän. Pääasiallinen kokkauspuoti on näistä syistä sijainnut vähän matkan päässä ulkopuolella sijaitsevan henkilökunnan asuntolan kellarissa, josta pöperö on tuotu kärryillä potilaiden suihin tänne päärakennukseen.
Edellisen kuvan kuvakentän oikeaan laitaan jäivät lähes kaikki tässä keittiössä kuvaamisen arvoiset asiat, tässä viiden täysin käyttökelpoisen jatkojohdollisen pistorasian rivi, jonka nämä aikoinaan asentanut katastrofi on liittänyt suoraan sähköverkkoon eliminoiden pääsulakkeen palamisen riskin. Todella käytännöllinen ratkaisu, jonka ansiosta näitä lie joskus käytetty sähkötyökaluja varten, kun alapuolella korjattiin jotakin. Tämä oli kieltämättä yksi positiivisimmista löydöistä, joihin törmäsin koko rakennuksessa kumpanakaan vierailupäivänä.
Väriteemaltaan hyvin vihreä kapea huone, hyvä ettei sentään kateus viherrä. Tilaa oli suunniteltu käytettävän arkistona, mutta homma oli jäänyt puolitiehen. Lattialla ikkunan alla metallista valmistettu peltikuorinen sähkölaite, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on olla kiusana katastrofeille, mutta eihän tuo tietenkään edes toimi.
Hyllyyn nojasi tämä Työnjohtajakerhon Ring-listan nimitaulu keuhkotautiparantolan päiviltä. En aivan tarkalleen tiedä, mitä tällä on ajettu takaa, mutta olen varma, että voisin lisätä oman nimeni listaan pikimmiten.
Keittiön seinustalla oli myös muutamia kylmähuoneita, joista tässä yhden niistä ovi. Yleisesti ottaen huoneet vaikuttivat jääneen hyvin vähälle käytölle, yhtä vaikutti käytetyn huomattavasti enemmän. Kuvassa näkyvän huoneen oveen oli vastaanottokeskuksen aikoina kiinnitetty uudenlaisista varastoitavista kertova lappu, jossa mainittuja asioita huoneessa kyllä on varmasti ollut, mutta ne ovat olleet peräisin jo keuhkotautiparantolan ajoilta. Lappu itsessään on varsin tyylitön ja sen on laittanut paikalleen vailla tietoja sisällä todella olevista tavaroista vastaanottokeskuksen lyhytaikainen työntekijä, jolla on ollut ongelma kotona.
Vielä taempana keittiön ovelta katsottuna sijaitsi tämä yllättävän näkyvästi esillä ollut alkuperäinen sähkökaappi, jonka olisi pitänyt huolehtia keittiökoneiden sähkönkulutuksesta. Mutta koska keittiökoneita ei ollut edes paikalleen asennettu, ei tästä häkkyrästä ole ollut mitään hyötyä. Paikalleen asentajalla on ollut tästä mielikuva ja hän on normaaliälyisenä henkilönä uurastanut tämän mittariston paikalleen ainoana tarkoituksenaan tappaa katastrofi. Onpa ilkeä tarkoitus, mutta tästä samasta ideasta löytyi myöhemmin useampi esimerkki lisää...
Lähempi kuva
Perimmäisestä huoneesta löytyi tämä mielenkiintoisen näköinen, paksusta metallista valmistettu kaatoallas. Sen yläpuolella vedettömissä putkissa kiinni roikkuvat venttiilit punaisine hanoineen olivat taas jonkun anti-UE-vammaisen aikaansaannosta, ilman lupia tai maksuja tottakai ja luultavasti 1980-luvun alussa. Ei oikein hääviltä vaikuta tuollaisen vammaisen meno...
Lähempi kuva kaatoaltaasta, joka on tarkoitettu kinkun paistorasvan valuttamiseen erilliseen viemäriputkeen käyttäen liukasteena kylmää vettä, jota on tullut altaan keskikohdan alapuolella sijaitsevasta tulivuoren purkausaukon näköisestä venttiilistä. Täysin toimiva systeemi, jota ei kuitenkaan ole käytetty kertaakaan ja on siksi päässyt niin kovin ruosteeseen.
Lähistöllä kulman takana oli tämä "vammaislavuaari", joka on asennettu paikalleen vastaanottokeskuksen toiminnan alettua. Todella hyväntahtoinen ja toimiva viritys, onnistumisesta ja ilmapiirin parantumisesta kertovat monet vastaanottokeskuksen asukkaiden käsipyyhepaperitelineen takaosaan tekemät puumerkit, joita valitettavasti oli aivan viime vuosina kumittanut osittain pois joku työntekijä, jolla on ollut ongelma kotona.
Aivan keittiötilan takana olleesta piskuisesta varastohuoneesta löytyi kaapinoveen kiinnitettynä nämä kaksi tarraa. Ylempi on oikein mukava Keuhkovammaliiton (nykyään Hengitysliitto) propagandatarra palkeenkuvineen, alempi taas vähäarvoinen Jampan Kuumien Kyyneleiden mainostarra, jossa edes TV:stä tuttu ei pidä paikkaansa vaan kyseisessä laulussa pelätään vain UE-harrastajaa kohtaavaa aseellista uhkausta vartijan tai poliisin toimesta, joka on ollut viime vuosiin asti (ennen vuotta 2017) valitettavan yleistä ja jota laulun tekijä ei kykene edes alustavasti ymmärtämään.
Palattuani avaraan keittiötilaan hoksasin pienehkön valvontakopin, joka jo itsessään on aikamoinen anti-UE-löytö, etuseinältä pienen tarran, joka ulkokohtaisesti vaikuttaa viattomalta tupakoinnin vastaiselta propagandalta. Kun katsoo tarkemmin, huomaa oikeassa laidassa pystysuunnassa tekijän nimen ja teoksen valmistumisvuoden: Arvo Vatanen -72. Tilanteen tekee uhkaavaksi se, että piirros (kuten kaikki taide) on taiteilijan omakuva ja Arvo Vatasella, joka on Kajaanissa 2000- ja 2010-luvuilla useita vuosia vaikuttaneen ala-asteen opettajan Olli Vatasen ukki, tiedetään vielä teoksen valmistumisaikaan olleen toimintakuntoinen ase UE-harrastajien eliminoimiseksi. Mustan valistustekstin ja vasemman alalaidan Keuhkovammaliiton punaisen logon on laittanut paikalleen toinen ja kolmas henkilö, joille takana olleen kuvan symboliikka ei ole auennut. Tämä kuva ja ukilta periytyneet väärät valtasuhteet ovatkin syy siihen, miksi Olli Vatanen kertoi Lohtajan koulussa hyvin mielellään hölmöläissatuja. Hankala ottaa vastuuta omista sanomisistaan...
Porrastasanteen seutuvilta löytyi taas pariovet, joista pääsi leikkaussaliksi tarkoitettuun huoneeseen, joka tässä toisessa kerroksessa oli todella paskainen. Tavaroita ei ollut jäljellä juuri lainkaan ja joku, joka on kärsinyt kaikista tässä rakennuksessa vastaani tulleista tapauksista pahimmasta PTSD:stä oli yrittänyt saada itselleen apua yrittämällä tehdä kakan lattialle. Aika epätoivoinen yritys, kuten myös oikeanpuoleiseen oveen kiinnitetty keltainen paksu teippi, jossa lukee suomalaisittain Eija ja joka on jonkun muun maahanmuuttajanuoren toivoton yritys ymmärtää oman tilanteensa pohjalta BDSM:n perusajatus.
Toisen kerroksen porrastasanne oli väreiltään ötläkkä, mutta kieltämättä hieman viihtyisämpi kuin portaikon edustat muissa kerroksissa. Ikkunoiden alla olleella keuhkotautiparantolan aikaisella sängyllä lienee joskus istuskellut maahanmuuttajia varsinkin aamutuimaan vailla tietoa tulevaisuuden suunnasta.
Jatkettuani edellisen kuvan kuvakentän sisälle eli pidempää käytävää kohti alkoi taas erottua potilashuoneiden ovia, jotka täällä oli uusattu vielä keuhkotautiparantolan ollessa toiminnassa ja varustettu automaattisella ovensulkijalla. Ei kovin hyväntahtoiselta viritykseltä vaikuta, kyllä taas joutuu käyttämään termiä anti-UE.
Yleisesti ottaen huoneissa oli jäljellä paljon merkkejä vastaanottokeskuksen asukkaista eli maahanmuuttajista. Tässä kyseisessä huoneessa ei kuitenkaan liene majoittunut yhtään maahanmuuttajaa rauhattomasta henkimaailmasta johtuen, josta näkyvin merkki on epäilemättä kiinnikkeiltään pudonnut lämpöpatteri. Muita merkkejä siitä, että tänne on kuoltu kolmanneksi eniten heti käytävien ja edellisenä iltana kuvaamani viidennen kerroksen huoneen jälkeen ovat lisäksi tuberkuloosipotilaan sänky 1980-luvun alusta, muut alkuperäiset kalusteet, maahanmuuttajien kattoon kiinnittämät aivan kummituksilta näyttävät paperipelottimet sekä saman ihmisryhmän seinään ja ikkunaan laatimat epäselvät kuviot, joilla yritetään viitata kotiin. Vaikka tällaista huonetta helposti erehtyy pitämään haunted house -juttuna, monelle maahanmuuttajalle, jotka ovat kotoisin sopivan kaukaa Suomesta, ilmapiiri kärjistyy liian nopeasti sisään astumisen jälkeen, he alkavat aistia huoneen negatiivista energiaa ja heitä alkaa pelottaa. Tästä usein seuraa, että heille tulee pakottava tarve palata huoneeseen uudelleen ja tuoda mukanaan jotain, jolla siirtää pahat henget toiseen paikkaan. Juuri siksi tässä huoneessa on noin paljon koristeita. Ne eivät kuitenkaan valitettavasti toimi ja tähän huoneeseen eksyneet ihmispolot ovat joutuneet elämään loppuelämänsä vailla lohtua ja turvaa henkimaailman pedoilta.
Tämä vähän matkan päässä sijainnut huone oli lähes kokonaan toista maata. Täällä oli viihtynyt sähköstä pitävä maahanmuuttaja ja seinillä oli jonkin verran pikkujulisteita...
Seinältä löytyi jotain aitoa ja alkuperäistä: happiliitäntä, jonka yhteyteen oli lisätty myöhemmin, luultavasti 1980-luvun alussa, paineistetun ilman liitäntä ja melko modernilta näyttävä metallinen kotelointi. Happiliitännästä on todella ollut yhteys takapihalla olleeseen nestemäisen hapen säiliöön, mutta ilmaliitäntä olisi vaatinut toimiakseen joko paineilmakompressorin tai paineistetun puhtaan ilman säiliön, joista kumpaakaan ei rakennuksesta tai sen lähitienoilta löytynyt, joten on pääteltävä, että kyseinen liitäntä on ollut yhtä tyhjän kanssa.
Tässä huoneessa oli poikkeuksellisesti oven puoleiseen seinustaan upotettuna pieni WC/pesuhuone, jonka alkuperäinen käyttötarkoitus on ollut taas pahantahtoinen: tukehduttaa tuberkuloottinen potilas omaan epähygienisyyteensä ja paskaansa eristetyssä, suljettuna toimivassa ekosysteemissä. Nyttemmin, vastaanottokeskuksen loppuvuosina, WC:n/pesuhuoneen ovi oli saanut taakakseen isommassa huoneessa asuneen maahanmuuttajan lehdistä leikkaamia kuvia. Syynä näiden kaikkien kiinnittämiseen on ollut länsimaisten, hänelle ennestään tuntemattomien, asioiden aikaansaama hämmennys eikä yritys tappaa joku, kuten joku on joskus yrittänyt väittää samankaltaisten kuvien tapauksessa jossain muussa Suomessa sijaitsevassa vastaanottokeskuksessa. Korostan vielä, ettei näiden tai muiden tämäntapaisten kuvien seinälle tai oveen kiinnittäjällä ole koskaan PTSD:tä. :)
Todellinen löytö odotti eteisestä tulevan oven vieressä: sähkömuuttaja oli kiinnittänyt jonkun muun samassa vastaanottokeskuksessa vuosia aiemmin asuneen maahanmuuttajan läheisestä, nyttemmin jo puretusta, autiotalosta henkensä kaupalla hakemaan nelikoukkuiseen itsemurhanaulakkoon kolme paria erilaisia jouluvaloja ja vihreän UE-nauhan. Kieltämättä harvinainen keksintö varsinkin ottaen huomioon, että jouluvalot ovat olleet hänen toimestaan yksittäin päällä jatkojohdon avulla. Tästä näkee ainakin, että kyseinen maahanmuuttaja on sopeutunut Suomeen melko hyvin, muttei kuitenkaan niin hyvin, että olisi jäänyt tänne pidemmäksi aikaa kuin kahdeksi vuodeksi.
Huoneesta löytyi myös parantolan alkuperäinen, hyväntahtoinen metallista tehty roskapussikehikko. Tuberkuloosikirjan perusteella roskapussin suositeltiin alunperin olevan paperinen, mutta tästä luovuttiin pian infektioriskin pienentämiseksi ja otettiin käyttöön mustat muovipussit. Paperipussien ideana oli alunperin tappaa tuberkuloosipotilaat sekoittamalla heidän päänsä saaden heidät laittamaan pussiin vääriä roskia ja näin levittäen tuberkuloositartuntaa. Kuulostaa melko ristiriitaiselta: eikös tämän parantolan ideana ollut alunperin parantaa potilaat tappamisen sijasta? Tämä selittyy sillä, että paperiset roskapussit ovat Yhdysvaltain Keskilännessä tehty keksintö, joka 1930-luvulla kulkeutui Suomeen ja otettiin melko laajasti käyttöön. Jorma Pätiälän tajuttua vallitseva ristiriita paperipussit saivat huutia 1960-luvun alkuun mennessä. Roskapussikehikon sijainti tässä huoneessa juonsi juurensa negatiivisesta asiasta, nimittäin siitä, että jollain vastaanottokeskuksen asukkaalla oli ollut taas PTSD ja pakottava tarve raahata käytävällä pidettäväksi tarkoitettu roskakori potilashuoneeseen. Voisi puhua keskivaikeasta tapauksesta tällä kertaa.
Edettyäni pidemmälle käytävään huomasin tämän huoneen, jossa oli hyvin vähän alkuperäistä jäljellä. Näytti että huoneesta oli yritetty keuhkotautiparantolan loppuaikoina tehdä jonkinlainen tutkimus/hoitohuone. Tätä päätelmää vahvistavat erityisesti vasemmassa laidassa näkyvät tilava lavuaari ja kaksi kaappia, joissa olisi säilytetty hoitotarvikkeita. Suunnitelma ei kuitenkaan toteutunut ja huone jäi valmistumista edeltävään tilaan lähes kaikkien tuberkuloositutkimusten tullessa tehdyksi jossain muualla kuin tässä ahtaassa ja potentiaalisesti pahantahtoisessa jättiparantolassa. Oikean laidan kolme päällekkäistä tuolia ovat kokonaan toista maata ja liittyvät siihen, että joku vastaanottokeskuksen työntekijä on käynyt yhdysvaltalaisella UE-sivulla, jossa on ollut kuvia ruumishuoneelta, joissa tuolit ovat olleet samalla tavalla päällekkäin. Joidenkin kuukausien kuluessa sivuvierailusta häntä on alkanut askarruttaa täyttä ymmärrystä vaille jääneet kuvat, jolloin hän on pyrkinyt purkamaan ahdistuksen tekemällä itse tähän hieman ruumishuoneelta vaikuttavaan huoneeseen samanlaisen asetelman tuoleista. Traumaa ei kuitenkaan saa tälläkään tavalla käsiteltyä ja ajan kuluessa työntekijän ahdistus vähemmän yllättäen syveni aiheuttaen hänet jäämään pois työelämästä. Loppu ei myöskään ole ruusuinen, sillä työntekijä sairastui niin pahoin, että joutui lopulta hoitovirheen takia Niuvanniemen mielisairaalaan, vaikka olisihan tuo pitänyt laittaa Pitkäniemeen.
Täältäkin löytyi vielä seinältä kaksi potilashuoneena toimimisen aikaista lisävaloa ja niiden yhteyteen asennettu ATK-kisko, jossa oli useampia taas jonkun potentiaalisesti pahantahtoisen työntekijän paikalleen asentamia väärin kytkettyjä pistorasioita. Anti-UE-viritys tämäkin, varsinkin ottaen huomioon, että keskimmäisenä olevan puhelinpistorasian kielekkeet on todennäköisesti kytketty suoraan sähköverkkoon. Tarkoituksena antaa UE-harrastajalle aiheeton ja oikeutukseton sähköisku...
Jonkin matkan päästä löytyi hyvin köykäinen kaakeliseinäinen pesuhuone, jonka oven puoleiseen, vuosikymmenien ajalta siivoamattomaksi jääneeseen, nurkkaan oli jätetty taas yksi UE-irvotus: hyvin pahantahtoisen anti-UE-ihmisen suunnittelema rujo ja todella epäkäytännöllinen paksusta metallista tehty roskakori, jonka tarkoituksena on ollut tappaa UE-harrastaja. Se oli oikein varustettu polkimella meikäläisten hengenlähdön helpottamiseksi. Alkuperältään se on lähtöisin Yhdysvaltain Keskilännestä ja siitä näkyy, että suunnittelija ja muut tämän irvotuksen toteutumiseen vaikuttaneet ihmiset eivät ole oikein olleet selvillä mitä UE tai UE-harrastaja tarkoittaa, kun työstivät tätä täystuhoa arvioni perusteella 1960-luvun alussa eli 55 vuotta ennen kuvaushetkeä. Viritelmän pahantahtoisuudesta johtuen kukaan, jolla on trustee-geenit, ei ole uskaltanut siirtää sitä pois paikaltaan saaden aikaan massiivisen tuberkuloosibakteerien (mustat pisteet) kertymän sen takana olevalle seinälle. Tuosta seinästä voisi saada ihan vain lipaisemalla itselleen mojovan tuberkuloositartunnan. Täytyypä todeta, että parantola viritti pahantahtoisille ihmisille itselleen ansan, joka on vielä pahempi ja toimivampi kuin kurjien trusteiden viritykset...
Ollessani vielä toisessa kerroksessa poikkesin katselemaan liikuntasalia viirumaisen katsomon ikkunan kautta. Näin lähelle tummaa ikkunaa pääseminen edellyttää sitä, että ihmisellä ei toimi itsesuggestio ja tällaisen kuvan ottaminen suorastaan katastrofaalisia hermoja. Kuvan aihe ja syy sen ottamiseen on jälkinäytös, jota pääsin nyt seuraamaan tyhjän liikuntasalin muodossa. Minne kaikki uhkat ja vihamiehet ovat aivan yllättäen kadonneet...
Ensimmäisestä kerroksesta kuvasin ensimmäisenä keskusaulan, joka tässä nähtynä lyhyemmän siiven suunnasta.
Keskusaula oli yleisilmeeltään vaaleansinisine pintoineen todella ankea ja tunnelmaa vain vahvistivat jälkeenpäin jonkun pölvästin idean pohjalta matalaan kattoon puhkaistut kattoikkunat, jotka olivat taas anti-UE-juttu ja niiden tavoitteena oli tappaa UE-harrastaja. Ei ole mahdettu paljon istuskella noilla takaseinällä näkyvillä penkeillä keuhkotautiparantolankaan aikoina ja vielä vähemmän vastaanottokeskuksen ollessa toiminnassa...
Pääoven edestä löytyi kaksi erityisen ärsyttävän näköistä ovea, jotka eivät mahda olla alkuperäisiä. Toisen panssarilasiin spraymaalattu teksti yrittää tarkoittaa, että vastaanottokeskus olisi ollut toivottu vieras Konnunsuon entisessä vankilassa, jonne se siirtyi tultuaan suljetuksi tässä paikassa. Itse olen kyllä aivan toista mieltä, ei tällaisia vastaanottokeskuksia tarvita Suomessa ollenkaan.
Vastaanottotiski juonsi suoraan keuhkotautiparantolan ajoilta ja oli todella hyväntahtoinen. Siihen oli sprayannut joku henkilö, jolla ei toimi itsesuggestio, aivan asiallisen tekstin parantolan nykytilasta. Oikeassa laidassa seinällä noin metrin korkeudella oli jotain aivan muuta ja pahantahtoista: Joonatan Lotvonen, joka paremmin tunnetaan toimimattomana taikakaluna, jonka on keksinyt Jaro Smithsonian 1500-luvulla ja joita tuotettiin teollisesti noin 500 kappaletta katastrofien luvalla 1960-luvun alussa. Sen toimimattoman muodon tarkoituksena on epäilemättä tappaa katastrofi, mutta se ei onnistu. Samanlaisia taikakaluja löytyy joistakin länsimaista ympäri maailman ja niitä asensivat aiemmin paikalleen Joonatan Lotvosen tapaiset ihmiset, joiden suvussa on räyhähenki. Tämä kyseinen installaatio on luultavasti peräisin 2000-luvun alkuvuosilta ja sen on teeman häpeällisyydestä johtuen vastaanottokeskuksen ollessa vielä toiminnassa peittänyt näkyvistä suuri kaappi.
Vastaanottokopin sisätilat vaikuttivat viihtyisiltä joskin hieman sotkuisilta. Tila oli hyväntahtoinen, mutta taustalla käytävän puolella näkyvä irvotus taas ei: tuo musta, hieman pullonpalautusautomaatilta näyttävä toimimaton laite on taas jonkun sellaisen ihmisen keksimä, jonka suvussa on räyhähenki ja pelottavan näköiseksi tarkoitetun mööpelin tarkoitus on tappaa katastrofi.
Sitten mennään taas hyväntahtoisuutta kohti: edellisen kuvan paska-automaatin oikealle puolelle jäi tämä avonainen ovi, jossa oleva ikärajakyltti enteili ATK-luokkaa. Ikäraja johtuu mielestäni siitä, että islamilaisessa uskossa on edelleen jälkeenjäänyt rajoitus, joka käytännössä tarkoittaa, että alle 15-vuotiaat eivät saa lukea tai kirjoittaa. Tästä johtuu, että he eivät oman uskonsa viitekehyksessä myöskään saa käyttää kännykkää tai tietokonetta, internetistä nyt puhumattakaan. Suomessakin on kuvausajankohdan ympärillä muutaman vuoden säteellä käynyt joitakuita tapauksia, joissa hyvin tiukkapipoinen maahanmuuttaja on kiehahtanut epäillessään edellämainitun säännöstön tulleen rikotuksi ja hyökännyt kantasuomalaisen kimppuun.
Sisäpuolelta huone näytti tältä. Tunnelma oli viihtyisä ja luulen, että tälle huoneelle ei alkuperäisten piirustusten mukaan ole ollut määrättynä tiettyä, erillistä käyttötarkoitusta. Ikkunalaudalla oikeanpuolimmaisen tuolin yläpuolella oli huonetta lähestyttäessä mystiseltä näyttänyt esine, joka sivustapäin katsottuna paljastui olemaan muovinen käsipyyhepaperiteline. Se näytti koko huoneessa oleskelun ajan hämmentävältä ja tässä kuvakulma on valittu niin matalaksi, että suurin osa hämmentävyydestä on karsittu pois katsojien hermojen säästämiseksi.
Toisessa nurkassa oli jäljellä useampia tuoleja ATK-luokan ajoilta. Niin viihtyisä paikka kuin ATK-luokka on aiemmin ollutkin, ei voi kiertää johtoajatusta, että tässä asetelmassa on jotain rauhatonta ja se muistuttaa erehdyttävästi toista pienistä tuoleista tehtyä asetelmaa, jossa oli huomattavasti enemmän tuoleja ja jonka allekirjoittanut näki kesällä 2012 Englannissa STS-kielimatkalla...
Seinällä oven vieressä oli hassun hauskat toimintaohjeet ATK-luokan asukkaille, jotka oli esitetty viidellä eri kielellä ja epäilemättä painettu Hollannissa. Hyvällä tavalla silmiinpistävää on, että ohjeet olivat myös Venäjäksi. Tämä oli itselleni yllätys, koska olin aiemmin luullut, että näissä vastaanottokeskuksissa on vain asukkaita, jotka ovat tulleet Manner-Euroopan ulkopuolelta. Kaipa syy venäläisten saapumiseen on ollut korkeamman elintason tavoittelu yhden tai useamman lapsen kanssa, mutta suunnitelmalla on ollut tapana kusta aina ja nämä ihmiset on ihan käännyttämällä käännytetty takaisin lähtömaahansa. Ei olisi kannattanut...
Nyt ärsyttää! Lähdettyäni etenemään kohti pidempää siipeä vastaan tuli oven panssarilasiin kiinnitetty lappu, jossa oli kaksi osaa. Vasemmanpuoleinen osa liittyy läheisesti edellisen illan kahdennessatoista kuvassa erottuvaan pikkulappuun, jossa niin kovin ankarasti kiellettiin omien roskapussien tuominen keittiöön. Tämän kuvan vasemmanpuoleinen lappu edeltää sitä ajallisesti, mutta on saman henkilön tekemä ja sävyltään yllättävän pehmeä ajaen takaa ajatusta ensimmäisen kerroksen pidemmän käytävän huoneiden olevan varattu aikuismaiselle toiminnalle. Ajatus ei kuitenkaan ole täysin hyväntahtoinen, joka mahdollistaa naispuolisen tekijän ajatusmaailman muuttumisen haitallisen jyrkäksi ennen kahdeksannessa kerroksessa olleen lapun tekemistä jonkin ulkoisen toimijan toimesta. Tämä tekijä voi esimerkiksi olla ei-toivotun henkilön näkeminen kaupassa, joka tässä tapauksessa on pakko olla oikea vastaus. :) Lapun oikeanpuoleinen osa käsitteli polkupyörien oikeaoppista säilytyspaikkaa. Englanninkielinen osa oli peräisin kesäkuulta 2005 ja siihen oli tehty pitkän harkinnan jälkeen samaan aikaan kesäkuussa 2009 alapuolelle suomenkielinen täsmennys. Täytyy todeta, että kumpikaan paikka ei ole oikein, vaan polkupyörät tulisi säilyttää rakennuksen edustalla seinän vieressä.
Pidemmässä siivessä paljastui aikuisille maahanmuuttajille lapun perusteella tarkoitetun osaston todellisuudessa olevan hyvin pahantahtoinen osasto, jossa ei ollenkaan pysty asumaan edes maahanmuuttaja. Valoa oli aivan liikaa, jokaisessa huoneessa oli inhottava anti-UE-ovi ja lisäksi lattialle oli levahtanut inhottava punainen paloletku. Kaiken kukkuraksi seinällä lämpöputkien vieressä oikealla puolella oli Joonatan Lotvonen, joka oli onneksi toinen ja viimeinen laatuaan tässä paikassa.
Siirryttyäni lyhyempään siipeen, jossa ei enää kuulunut jaksollista piippausta, koska olin edellisenä alkuiltana poistanut palovaroittimista patterit, oli melko paljon huoneita. Tässä erottuu pitkä ja kapea huone, joka on luultavasti arkkitehdin visioissa ollut heräämö, johon toimitettiin leikkauksen jälkeen heräämässä olleet potilaat. Tuohon aikaan nukutus hoidettiin yleensä dietyylieetterillä, josta herääminen oli potilaskohtainen suoritus ja kokemus vastasi usein esiintyvine kahdesti toistuvine oksennuksineen voimakasta krapulaa (dietyylieetterissä vaikuttavana aineena on alkoholi, jota ei enää myöhemmin käytetty nukutuksissa äsken mainittujen sivuvaikutusten takia). Heräämökäyttöä täällä ei liene kuitenkaan ikinä ollut, vaan potilaat raijattiin heti leikkauksen jälkeen omaan huoneeseensa heräämään. Täällä lienee kuitenkin kerran ollut leikkaussalillinen potilaita menossa leikkaukseen yleisten sekaannusten johdosta keväällä -86, mutta toiminta jäi vain yrityksen asteelle, koska täältä suljettiin leikkaussali jo vuonna 1971. Hetken täällä maattuaan potilaat siirrettiin toisen henkilön toimesta takaisin huoneisiinsa, jonka jälkeen tämä huone painui unohduksiin, kunnes vastaanottokeskuksen toiminnan jo alettua joku keskimääräistä älykkäämpi henkilö keksi käyttää tätä tilaa kuntosalina, johon se kieltämättä sopii mainiosti. Laitteita vain oli vähänlaisesti, mutta kyllä täällä siitä huolimatta on aina välillä joku maahanmuuttaja treeniä ottanut...
Lähistöllä oli tämä arkistoksi tarkoitettu huone, jossa muutamia synkkiä ja tunnelmaan sopivia huonekaluja lukuunottamatta ei luultavasti ole ollut koskaan muita tavaroita pysyvästi sijoitettuna. Vasemmalla näkyvää puista senkkiä oli vastaanottokeskuksen aikoina käytetty postin vastaanottamiseen ja lajitteluun...
...seinää vasten ollut puuhyllykkö puolestaan oli täysin toista maata eikä ollenkaan UE-juttu: se oli laitettu paikalleen 1960-luvun alussa inhottavien trusteiden toimesta ja siihen oli tarkoitus tilittää kaikkien kuolleiden UE-harrastajien henkilötiedot.
Lähestyessäni käytävän loppupäätä saavuin tähän käytävän vieressä olleeseen ulokemaiseen huoneeseen, joka on leikkaussalin ollessa vielä toiminnassa (parantolan perustamisesta vuoteen 1971 asti) ollut odottamo, jossa tuberkuloottinen potilas (tai sotasairaalan harvoina päivinä sotainvalidi) on aivan itsenäisesti odottanut leikkausta istuen jonkun päällä, joka on 1960-luvun alusta lähtien ollut nuo kolme yllättävän pehmeää ruskeaa matalaselkänojaista kapeaa penkkiä. Niitä ennen istuttiin mustan sohvan päällä, jota ei enää ole paikallaan ja joka näytti aivan siltä, kuin se voisi nielaista sinut itseensä. Lattialla lähellä vasenta alareunaa oikein UE-harrastajan kuolinläpyskä, joka oli oikeasti tyhjä muistikirja, jonka oli vain viskannut lattialle laitoksessa 2000-luvun alussa ilman minkään valtakunnan lupia vieraillut kehitysvammainen mies, joka mielellään pukeutui mustiin vaatteisiin varsinkin vanhempien kuoltua aiemmin samalla viikolla ja jäi kesken reissun sille tielleen...
Edellisen kuvan kuvakentästä vasemmalle jäi tämä mieltä askarruttava näky, jossa tukipilari sitä molemmin puolin reunustavine ikuisesti tyhjän toimistohuoneen lasi-ikkunoineen toi erehdyttävästi mieleen perhosen. Jos olet menossa leikkaukseen ja tulet kapinallisesti katsoneeksi tähän suuntaan, niin eipä ole sydänkohtaus kaukana ja rintaa alkaa jo ihastuttavasti hivellä sydänkohtauksen edellä. Mutta ei se vielä tapahdu vaan vasta leikkaussalissa, jossa kutina muuttuu suoraksi toiminnaksi rintapielessä, sydänkohtaus jysähtää ja kuolet kuin reppana leikkauspöydälle. Eipä ole kyseessä suunnittelumoka, vaan arkkitehdin alitajuinen mutta todella positiivinen tarkoitus, jolla on tarkoitus hoidella manan majoille liian kapinalliset trusteet. Eipä tämä positiivisuus vielä tähän lopu, vaan kun katsoo tukipilarin vasemmalle puolelle ikkunan alle, niin huomaa siellä olevan metallisen, valkoiseksi maalatun renkaan, joka onkin katastrofisieluisten ihmisten trusteiden eli kaikkien sekujen varalle tekemä ansa, joka osoittaa heidän logiikkansa toimimattomaksi ja ansansa, tai niiden yritykset, vaarattomiksi. Hahhahha, lähellä oikeaa laitaa on suorastaan ihanasti muotoiltu neliömäinen pikkupöytä, jonka päällä on aivan hauskasti lakastunut UE-kukka, jonka lakastuminen loppuu joskus...
Aivan liian pitkä kuvateksti... Käytävän päässä tulosuunnastani katsottuna vasemmalla sijaitsi leikkaussali valmistautumishuoneineen, joka erottuu tässä kuvassa. Lattia oli kovaa kiveä ja seinällä oli vinossa oleva, kuten leikkaussalien valmistautumishuoneissa on tietääkseni edelleenkin, pikkupeili asennon korjaamista varten. Tämä on ollut lähes yhtä hygieenisenä pidettävä tila kuin leikkaussali, jossa potilasta on valmisteltu leikkausta varten ja leikkaussalihenkilökunta on pukeutunut suojavarusteisiin. Oikean laidan ilmoitustaulu on lisätty jälkeenpäin, luultavasti 1980-luvun alussa, leikkaussalitoiminnan loputtua aikoja sitten, koska se on käytännössä mahdoton pitää puhtaana leikkaussalin ollessa toiminnassa. Vasemmalla seinällä sarja valkoisia pistorasioita, jotka on asentanut aikoinaan paikalleen katastrofi ja joita on käytetty vain kerran: olemattomien veriroiskeiden imuroimiseen pois leikkaussalin kaakeliseiniltä leikkaustoiminnan loputtua pahantahtoisen kehitysvammaisen keksimällä suurella ja pahannäköisellä imurilla, jonka hän oli suunnitellut juuri veriroiskeiden imuroimista varten. Keksintö ei vähemmän yllättäen toiminut eikä kuluttanut yhtään virtaa, joten hyvästä syystä on pistorasiat pari viikkoa tuota ennen paikalleen asennettu. Täälläkään ei henkimaailma erityisen puhtaalta vaikuta ja sen ovat saaneet aikaan muutamat stressaantuneet ihmissielut, jotka ovat tässä tilassa leikkaussalin toiminnan aikoina epäonnistuneen leikkauksen jälkeen henkensä heittäneet.
Ilmoitustaulu suorasta kuvakulmasta nähtynä. Siihen oli painettu paljon nastoja ja vasempaan yläkulmaan kiinnitetty jokin lappu. Vasemman puolella alalaidassa näkyy jonkun pienen ja pahantahtoisen vastaanottokeskuksen asukkaan painamat öljyiset kädenjäljet, jotka johtuvat siitä, että hän on halunnut välttämättä sotkea kätensä ja käyttää suuntien symboliikkaa osoittaakseen, että kokee olevansa yksin ja pahassa olossa. Tällaisiin tapauksiin pitäisi aina puuttua, mutta tässä tapauksessa sitä ei liene tehty asiantuntijoiden puuttumisen takia tässä paikassa. Seuraus on saattanut olla, että tämän tehnyt maahanmuuttajatyttö yritti lähempänä maalikyliä juosta henkilöauton alle kesällä 2006 eikä onnistunut, vaan joutui taas väärään paikkaan eli Kuopion Niuvanniemeen.
Yleiskuvan vasemmassa puolikkaassa lähes kokonaan näkymättömiin jäänyt esine paljastui suoraan katsottaessa olemaan kovasta metallista valmistettu lokerikollinen kaappi, johon leikkaussalihenkilökunta on voinut laittaa operaation ajaksi omia ulkovaatteitaan ja tartuntavaarassa olevia päällä pidettäviä esineitään turvasäilöön. Kova metalli johtuu siitä, että kaappi olisi helppo pitää puhtaana juuri tähän suuntaan (suoraan eteenpäin leikkaussalin ovesta, josta tuotiin potilas sisään ja ulos) mahdollisesti lentävistä veri- ja muista roiskeista. Kovametallikaapista näytti yrittäneen tulla ihan vastaanottokeskuksen aikoina yleinen ilmoitustaulu...
...vaan eipä se ollut onnistunut. Valolta suojattuun päätyyn oli vaan kiinnitetty jonkun keskimääräistä älykkäämmän tekemä juliste, jossa oli painavia sanoja katastrofeista. Taustana oleva kuva on katastrofin idean perusteelta lavastettu ja idea on ollut, että poliisimiestä on lyöty turpaan ja sen jälkeen pakotettu esiintymään edustavasti valokuvassa, jolloin valtasuhteet olisivat menneet kokonaan oikein.
Hyvin hankalan tuntuista. Kaapin takana piili pikkuinen komero, joka turkooseine puuovineen vaikutti hieman pahaenteiseltä. Tämä ei ole lainkaan liioiteltua, sillä juuri tuon pikkuoven takana on säilytetty kaikkia niitä nukutuskemikaaleja (yök), leikkaussalihenkilökunnan suojavarusteita ja muita leikkaussalitarvikkeita, jotka kerran määrittivät tämän tilan hengen. Nyt kurkistaessani oven avattuani sisään jäljellä oli vain pari metriä lautaisia hyllyjä ja valokatkaisin, joka vaikutti yllättävän modernilta ja josta ei tapahtunut mitään (kokeilin). Vaikka oven takana aivan kieltämättä oli tila, johon mahtuu koko karhuryhmä, myönnän olevani useita vuosikymmeniä liian pieni, enhän päässyt edes havaitsemaan yhtään karhua.
Itse leikkaussalin möllykkä oli avara ja valoisa, seinäpinnoiltaan vaaleansininen tila, jonka yllättävän suuri ristikkoikkuna oli todella hyvin naamioitu ulkopuolelta, josta katsottuna se näytti enemmän linnulta kuin leikkaussalin ristikkoikkunalta. Juuri tuosta syystä toiseen ruutuun yläoikealta oli kopsahtanut lintu rikkoen sen ja saaden aikaan ikkuna-aukon peittämisen Yhdysvaltain Keskilännessä vaaleutensa perusteella valmistetulla vanerilevyllä. Muita huomionarvoisia piirteitä ovat kolmesta valaisinyksiköstä koostuva kattolamppu, jolla katossa alunperin roikkunut leikkaussaleista usein löytyvä aivan hirveästi sähköä kuluttava spottivalaisin oli korvattu luultavasti 1980-luvun alussa sekä käpy. Jos alkuperäinen spottivalaisin olisi ollut paikallaan, tilan luonne olisi ollut paljon väkivaltaisempi ja sen ymmärtäminen tai ylipäätään se, että uskaltaa astua ovesta sisään, olisi vaatinut huomattavasti enemmän releitä...
Ovien puoleinen seinusta oli melko tyhjä, näkyvimpiä piirteitä olivat kaksi ovea, joista leveämmästä on tuotu potilas sisään ja ulos ja kapeammasta on sitten kulkenut henkilökunta sekä puinen apupöytä, jonka sisällä ja päällä on säilytetty leikkaussalitarvikkeita toiminnan päivinä.
Oveton puoli eli kääntöpuoli oli vielä tyhjempi sisältäen ainoastaan kaksi sympaattista apuvaloa, pitkän lämpöpatterin, kävyn sekä lämpöpatterin edustalla kököttäneen porrasjakkaran.
Peräseinä tarjosi ilmanvaihtokummituksen sekä ovettoman oven syvennykseen, josta kohta lähempi kuva. Lisäksi käpy näkyy nyt lähempää.
No niin, nyt ollaan syvennyksessä eli tilassa, josta ei sisäkuvaa pysty ottamaan vaan aina tulee vain lähempi kuva. Tämän tilan alkuperäinen funktio on ollut majoittaa leikkauksen apulaitteet eli esimerkiksi nukutuskone. Jos puhuttaisiin nykyajasta, tässä tilassa sijaitsisi myös EKG-laite, jolla tarkkaillaan sydämen toimintaa leikkauksen aikana. En kuitenkaan ole varma, onko kyseinen laite aivan tarpeellinen leikkaussalissa. Eikö sen näe muutenkin... Viimeksi tilasta oli harmaiden, epäleikkaussalimaisten, seinään liimattujen liuskekivien ja takaosan valosähköisten asennusten perusteella yritetty muokata jonkinlaista kokoustilaa, mutta se oli tyssännyt leikkaussalin aikaisten, liian kovien kaakelilevyjen irrottamisen vaikeuteen. Tämä on tapahtunut aikansa hengen mukaisesti 1990-luvun puolivälissä eikä suunnittelijoilla ole epäilemättä ollut aavistustakaan, että tässä tilassa on aiemmin toiminut leikkaussali. Projektin tyssääminen onkin hyvä, eihän niiden pyhien markkinavoimien tarvitse ihan joka paikkaan tunkea...
Sympaattinen, keskimääräistä älykkäämmän suunnittelema ja paikoilleen asentama, apuvalo lähempää. Näitä oli leikkaussalissa yhteensä neljä kappaletta, joka ei ole sattuma. Vaikka valaisin näyttää täysin toimivalta, sen muotokieli ei täysin toimi. Esikuvana on epäilemättä ollut kummitus, mutta lopputuotteen ulkomuoto ei ole sinne päinkään.
Ison ikkunan alla oli kahdessa kohdassa tällainen tuuletusventtiili, jonka avulla on voitu avata tai sulkea ikkunan alalaidassa ollut ilmanottoaukko. Keksintönä tämä ei ole kummoinen, mutta valmistuspaikka, joka lukee pyöreän kahvan alla, paljastuu olemaan Sommee. En ollut koskaan aiemmin kuullut tällaisesta paikasta mitään, mutta se on epäilemättä ollut paikka (laitos), jossa on kerätty yhteen useita trusteenuoria, joita paikkaa ylläpitäneet katastrofigeenilliset ihmiset ovat hyväksikäyttäneet työnteon muodossa. Miten tämä installaatio sai alkunsa, on siten, että Sommeen laitoksessa vieraili joku päivä keskimääräistä älykkäämpi, joka neuvoi valmistamaan tuuletusluukkuja tuberkuloosiparantolaan. Kuvassa nähdään, että toteutusprojekti onnistui tuolla älykkyystasolla olleilta ihmisiltä hyvin, tarkemmin ottaen täysin oikein.
Käpy
Takaseinällä, alunperin leikkauspöydän takana sijaitsi tämä lääkkeellisen hapen liitäntä, joka on taas ollut suoraan yhteydessä takapihalla häkissä olleeseen nestemäisen hapen säiliöön. Todellisuudessa tästä liitännästä tulleen aineen luonne jää aina käyttäjältä hämärän peittoon, koska selosteteksti on tarkoituksella maalattu piiloon. Idea tämän taustalla on alunperin ollut pahantahtoinen ja lähtenyt liikkeelle vittuilevalta vammaiselta, jonka tarkoituksena on ollut tappaa muut vammaiset, jotka ovat olleet häntä enemmän subnormaaleja. Ei toimi leikkaussalissa ja sitä paitsi ei leikkaussalissa tarvita ylimääräistä happea. :)
Henkilökunnan kulkuoven oikealla puolella oli kaakeleista ja kovasta, kromatusta metallista valmistetut roiskumissuojat, jotka ovat kovin käytännöllisiä estämään veri- ja suoliroiskeet seinille ja yllättävän helppoja puhdistaa.
Vasemmalla puolella oli samanlaista kaakelointia mutta erilainen, pidempi ja kaareva suojatanko, joka on aivan yhtä käytännöllinen.
Kellariin portaita pitkin suorastaan soljahdettuani ja urakan lopun jo aivan hyvinkin häämöttäessä kameran kennolle tallentui ilman lapsuuden traumoja tämä melko lailla tai ollakseen kellarin keskellä sijainnut ultraäänitutkimusten ovi, johon oli aivan niinkuin kiinnitetty hyväntahtoinen ohjelappu.
Sisäpuolella oli aikamoinen sekamelska kaikkea kiinnostavaa tai vähemmän kiinnostavaa.
Viereisessä huoneessa oli hieman järjestäytyneempää. Oven edessä oleva pyörillä liikkuva kehikko oli tarkoitettu kaikkien UE-harrastajien ripustamiseen eli todella hyväntahtoinen. Oven vieressä näkyvä kurkistusluukku enteili röntgen (x-ray) tutkimuslaboratoriota. Ruskeaksi maalattu tiiliseinä toi mieleen isänmaallisuuden. Siitä saa helposti vaikutteita kaikkia tiiliseiniä kohtaan; Onko kajaanilainen Mikko Heikkinen mahdollisesti käynyt tässä lapsena?
Todella ärsyttävää. Vähän matkan päässä edellisen kuvan edessäpäin sijaitsi tämä pieni huone, joka ei ollut jälkeenpäin rakennettu vaan alunperin kylpyhuoneeksi tarkoitettu tila, jota koskaan toteutumattoman alkuperäisen käytön sijasta oli viimeksi käytetty ultraäänitutkimushuoneena, jonka jäljiltä täällä oli vielä sheltti eli pehmustettu tutkimussänky jäljellä. Epäilen, että tässä tilassa on tehty tasan yksi ultraäänitutkimus, jonka tuloksena olleessa kuvassa on ollut todella paljon kohinaa epäpuhtaasta henkimaailmasta johtuen. Takaseinällä olevat neljä parillista pistoketta ovat puolestaan oma paskainen lukunsa ja ne on asentanut henkensä hädässä ollut, parantolassa ilman lupia 1980-luvun alussa yhden päivän ollut nuori nainen, jonka suvussa on ase (konekivääri, jossa ei ole ollut panoksia). Hän on sähköverkkoon kytkemättömiä asennuksia tehdessään pyrkinyt käsittelemään aseen mukanaan tuomaa traumaa ja häpeää, mutta ei onnistu tuolla tavalla. Vino ja kaikin puolin epäsymmetrinen rivi suorastaan irvistää UE-harrastajien oikeuksille; isällä on ollut ase UE-harrastajien tappamiseksi, jota tytär ei ole pystynyt millään sulkemaan oman kokemusmaailmansa ulkopuolelle. Hänen olisi vain pitänyt pystyä tappamaan isä... Tämä tapaus on varoittava esimerkki aseen omistajuudesta kaikille teille ja tuo ikävällä tavalla mieleen iskän ja tyttären asetapauksen lukioajoiltani, jossa Sanna Kallievan isällä oli edellämainitusta syystä ase ja Sanna kusi elämänsä aseen, joka tuossa tapauksessa oli yhdellä panoksella varustettu tavallinen käsiase, johdosta täysin. Molemmat ovat jo nykyään kuolleet, muttei rauhaa heidän muistolleen vaan kasallinen punkkeja päälle vain.
Punkki lagittaa... Kapean käytävän toiselta puolelta löytyi kovin kapoinen ja pimeä huone, jossa on alunperin ollut lavuaari ja sitä on käytetty röntgenfilmien kehittämiseen.
Voihan nokkakolari! Tätä kurkistusikkunalla varustettua, ovellista huonetta on alunperin ollut tarkoitus käyttää röntgenkuvien ottopaikkana eli röntgentutkimuslaboratoriona, mutta käyttämättömyyden jäljistä päätellen röntgenlaite ei ole koskaan kököttänyt täällä vaan on ollut eräässä huoneessa ensimmäisessä kerroksessa, jossa sen aiemmasta paikallaolosta oli useampia jälkiä. Tässä kuvassa näkyy myös monimutkaisesta valosta johtuen missä mennään nykyään eli nykyaikaisten (2016) järjestelmäkameroiden tekniset rajat.
Vielä jonkin aikaa kellarissa haahuiltuani eteeni osui sokkelon silmästä pieni sivuhuone, jonka ovenpuoleiselle seinustalle oli varastoitu tämä keinonahkalla päällystetty kallistettava vuode, jonka olivat suunnitelleet ja toteuttaneet katastrofigeenilliset, negatiivisen itsesuggestion omaavat ihmiset Saksasta, joilla ei ole olemattomien pelkoa. Näitä sänkyjä, joiden päällä he ajattelivat katastrofien antavan toisilleen käsihoitoja (mies/nainen), on valmistettu 1980-luvun alussa arviolta viisi kappaletta, joista kolme on päätynyt Suomeen ja kaksi Tanskaan. Todellinen keräilyharvinaisuus siis!
Kellarissa, lyhyemmän siiven alapuolella käytävän päässä sijaitsi useampia kylmähuoneita, joista yhden ovea koristi edelleen E-SKS Filmiarkiston mainos. Kyseinen filmiarkisto enteili aikoinaan digitalisaatiota ja tietokoneiden tulemista. Ovi oli auki ja sen takaa avautui tyhjä pimeys, filmirullat oli viety toiseen paikkaan säilöön. Paska vaan, että yhdelle tämän filmiarkiston avaamiseen osallistuneista keuhkotautiparantolan työntekijöistä kävi kostoisku eli aseellinen uhkaus kateellisten poliisien toimesta maaliskuussa 1992 eli vain vajaa kuukausi arkiston avaamisen jälkeen. Tämä vain on aina sikäli paskamainen tapaus, että siitä ei kukaan, jolla toimii itsesuggestio katastrofigeeneistäkään huolimatta selviä omin luvuin kuiville vaan aina tarvitaan tapauksesta riippuvan pituinen ja laatuinen laitoshoitojakso. Tällaiselle poliisin tai minkään muunkaan tahon suunnasta tulevalle aseelliselle paskantamiselle ei ole oikeutusta ja taustalla on aina kateus, joka kuvaajalle ja monelle muullekin tässäkin laitoksessa UE-mielessä vierailleelle on tuttua omien vanhempien taholta, joilla on trusteegeenit ja omassa hankalassa elämässään vaikka kuinka niin saatanan monta helvetin enkeliä eli aseellista uhkausta taikka sen yritystä eli Fiatin kautta saatanan siementä eli kateuden aihetta.
Päätyoven takana, kauimmaisena itse rakennuksen päädystä, korkean kynnyksen takana, oli tällainen kylmähuone, joka oli muita hieman isompi. Hyllyjen puutteesta, kylmäelementtien sijainnista ja ainoan kattovalaisimen asettelusta päätellen tässä tilassa ei välttämättä ole koskaan ollut kasviksia, viljoja tai eläinlihoja, vaan tämä on saattanut olla pääasiassa ruumishuone ihan ihmisiä varten ihan ilman vakavaa disassosiaatiota. Korkea kynnys (noin 40cm) hoituu pois, kun vainajia vaan siirrellään pyörillä liikkuvan kärryn avulla. Täytyy nyt todeta, että täällä henkimaailma on häkellyttävän puhdas, oikein loistaa Vimin jäljiltä, koska tänne ei ole kukaan kuollut.
Spruutti! Tsiigattuani toiseen suuntaan eli pidemmän siiven alapuolella olevan käytävän päähän alkoi valoisamman sivun eli takapuolen sivuhuoneista jo vaan erottua mitä eriskummallisimpia löytöjä, kuten tämä hyvin epäkäytännöllisen näköinen siirrettävä roskapussiteline. Sen esikuvana on ollut kuules ihan paistinpannu eli melko pahasti subnormaali lapsi, joita on kuvaushetkeä edeltävinä vuosikymmeninä esiintynyt ainakin Suomessa ja Saksassa. Lapsen paistinpannumainen muoto juontaa siitä, että hänen esi-isänsä näki 100000 vuotta sitten syvän valtameren rannalla, jossa on jyrkkä ranta ja välitön pudotus kahden kilometrin syvyyteen, valaan pyrstön 100 metrin päästä kun valas oli sukeltamassa syvyyksiin etsimään ravintoa. Vaikka aikaa onkin kulunut ja tuollainen luonnonmuodostuma myöhemmin muuttunut maapallolla fysikaalisesti mahdottomaksi, ihmiskunnan DNA edelleen muistaa tuon mieltä askarruttaneen näyn (myös alkuperäinen kokija oli muihin aikalaisiinsa verrattuna aavistuksen verran subnormaali) ja saa aikaan paistinpannulapsen eli paistarilapsen, jos tuota näkyä varastoivan DNA-pätkän perii molemmilta vanhemmilta. Jos toiselta vanhemmalta periminen riittäisi, kaikki maailman lapset olisivat paistinpannuja.
Uusi UE vanhan surma! Taas me irvistellään eli lähistöltä, perkele vieköön, löytyi taas uusi anti-UE-juttu. Hyvä kun ei paistinpannulta näytä tämä tyypillinen retale eli jokin kehitysvammaiselta (kuten suunnittelija ;)) siivousvälineeltä vähän niinkuin näyttävä paskiainen, jonka tarkoitus oli kuule toteuttaa laiton, ööh, uhkaus eli tappaa ihan muuten vaan noin rehellinen UE:n harrastaja, oli sitten mies tai nainen. Eipä, heh, hyvältä jatko, tai jatkottomuus, toinen heh, näytä, kun tällaiseen kapineeseen pitäisi kuolla. Ei tuolla pysty edes juustoraastetta tekemään, vaikka yläpuoli siihen pikkuisen viittaakin.
Putki hymyää
Viimeinen shotti ennen käytävään pökertymistä eli aivan pidemmän siiven alisen käytävän loppupäästä löytynyt tunnelinpätkä, jossa katsellaan jo takaisinpäin eli kesällä 2010 tänne hyllytettyjä keuhkotautiparantolan aikaisia, luultavasti myös vastaanottokeskuksessa ainakin osan aikaa käytössä olleita, sänkyjä kohti. Lämpöpatteri ei täällä päin vaikuta yhtään lampaalta vaan tuopa erehdyttävästi, voi voi, mieleen berserkin käsi ojossa ja naaman irveessä eli berserkkitilassa liian suuren korkeutensa takia. Vaikka onkin vain valmistusvirhe tehtaalla, ei kyllä näytä yhtään hyvältä. Tämän jälkeen olikin sitten parantola nähty ja exit at 10000 points. ;)
Takaisin kohdesivulle