Tololanmäen talo, Kontiomäki

Käydessäni elokuun 2014 puolivälin jälkeen, 17.8.2014, Kajaanin Kontiomäessä päätin pistäytyä tämän jo ennalta tarkistamani talovanhuksen pihapiirissä. Ilta oli jo ehtinyt edetä ja löysin paikan valon alkaessa jo hieman huveta. Lähestymistä tehdessäni valon hiipumisen vauhti kiihtyi entisestään, mutta aloin kuitenkin ottaa ulkokuvia. Se onnistui vielä ilman salamaa, mutta osa muista pihapiirin löydöistä piti varjoisella tontilla kuvata salaman kanssa. Rakennuksen käyttötarkoitusta pohtiessani sain päähäni sen olevan pieni asuintalo ja rakennusvuoden olevan 1930. Tästä oli jo ulkonakin paljon viitteitä, jotka vain lisääntyivät eksponentiaalisesti sisälle rikotusta ikkunasta kavuttuani. Sisätilat olivat kovin sotkuiset. Pian sisäänastumisen jälkeen päähäni nousi ajatus: täällä on asunut Down. Talon viimeiseksi asukkaaksi jäänyt nuorimies näytti pitäneen majaansa täällä vuosina 1982-86, kuoltuaan viimeisen vuoden lokakuussa. Hän näytti olleen kotoisin Kajaanista ja muuttaneen jollain ilveellä näin syrjäiseen paikkaan saadakseen käydä rauhassa kaupassa. Se onnistuikin, ruokavalio vain vaikutti kovin yksipuoliselta. Lisävaikeutta asumiseen lienee tuonut se tosiseikka, että talon uunia ei oltu rakennettu loppuun tehden lämmittämisestä kovin tuskallista. Näillä eväillä hän kuitenkin taittoi matkaansa, selkä kyyryssä. Kannattihan tuo toki hänen elää ja minun vierailla vuosikymmeniä myöhemmin jo lähes raunioksi muuttuneessa talossa. Tästä matkasta ihmiskunnalla on paljon opittavaa.
Kyllä tässä ihan samalla aallonpituudella ollaan, kun metsäisen tienpätkän päästä paljastui tämä, alunperin punaiseksi maalatuksi tullut autiotalo. Piha oli todenteolla hoitamaton, joka kertoo siitä, että mökki oli päässyt paikallisten keskuudessa jo kovasti painumaan unholaan. Syynä saattoivat jo tässä vaiheessa vierailua heränneen ajatuksen perusteella olla huhut ja urbaanilegendat, jotka koskivat asukasta eivätkä pitäneet paikkaansa...
Lähestyminen oli todenteolla ajatuksia herättävää. Jo tässä vaiheessa kävi ilmeiseksi, että sisällä saattaa olla jotain, joka vituttaa ankarasti...
Raitista ulkoilmaa hörppiessäni otin talosta tämän kohtisuoran kuvan, julkisivun puolelta.
Horsmat rehottivat, mutta eivät pystyneet kokonaan kätkemään taakseen taloa elettyine päivineen.
Takapuolelta paljastui punaista etupuolelle näkymättömän ulkovarastolaajennuksen muodossa. Savupiippu näytti tästä kulmasta katsottuna siltä, ettei ole taidettu lämmittää. Koskaan.
Etupihan puolelta silmille hyppäsi tämä groteski ilmestys...
...joka salaman valossa paljastui vain olemaan varsin huonosti rakennettu lato.
Tämä kulkematon auto näytti saapuneen paikalle ja tulleen ylösalaisin käännetyksi jo ennen Downia, vuonna 1980.
Sekalainen romukasa, merkki keskenjääneestä remontista, talolle vieneen tien alkupäässä huomattavasti valoisammalla paikalla.
Ensimmäinen sisäkuva talosta. Vaikka tässä vaiheessa näyttikin, että olisin jo nähnyt ja kokenut tämän talon suhteen kaiken tarpeellisen, päätin kuitenkin jatkaa tutkimusmatkaa.
Alempi näkymä paljasti autioitumisen jälkeen varastoon tuodun jääkaapin. Jo tämä enteili epäpuhdasta henkimaailmaa edessäpäin...
Summittaiselta vaikuttava näkymä sisätilan tavarapaljoudesta.
Laajemman yleisnäkymän ottaminen vaatikin jo huomattavasti enemmän kapasiteettia ja epäpuhtaan henkimaailman sietokykyä. Näytti, että vanhat, talossa alunperin olleet tavarat olivat saaneet seurakseen 1990-luvun kuluessa ulkoisen toimijan paikalle kärräämiä sähköllä toimineita kodinkoneita. Joukosta puuttuivat vain pölynimurit ja leivänpaahtimet...
Näkymä keittiön seinää kohti. Ylhäällä näkyvät tummuneet kattoparrut paljastavat rakennusvuoden todella olleen 1930, vuosi jolloin kaikesta tingittiin hyvin ja hyödyllisin seurauksin.
Keittiökaappi oli avoimeksi leväytetty vandaalien toimesta.
Pöydänkulmalla ollut rikkinäinen lämmitin vuodelta 1979.
Astianpesukoneen päältä löytyi pyykinpesukoneen tuloveden pumppu. Tässä vaiheessa epäpuhdas henkimaailma alkoi todenteolla käymään päälle helvetillisen vitutuksen muodossa. Miksi tulette, miksi jatkatte, miksi ymmärrätte? Yleinen aliarvostus ja väärinymmärtäminen sekä katastrofia että Downia kohtaan alkoivat ottaa vallan tässä pimeässä hökkelissä, johon ei saanut valoja. Vähän aikaa mietittyäni, kuten tämäntapaiset ongelmat kategorisesti ratkaistaan, pääsin kuitenkin etenemään.
Nyt yleisnäkymä keittokomerosta. Lieteen oli jäänyt kiinnittämättä ylin rautalevy.
Lattialla oli hyvin paljon kaljapullojen korkkeja 1990-luvun alkuvuosilta. Näytti siltä, että täällä olivat viettäneet aikaansa vapaan tilan toivossa Kontiomäkeläiset nuoret, jotka pinnasivat koulusta...
Downia edeltäneen asukkaan nahkatakit olivat unohtuneet naulaan hänen paettuaan talosta. Hauskalta vaikutti, että hänkin olisi majaillut talossa vain 1970-luvun kuluessa. Tapahtuiko ajassa tuolloin jokin muutos, mahdollisesti epäjatkuvuuskohta? Lisäksi havaitaan, että talo on ollut rakentamisestaan hänen tuloonsa asti autio, asumaton.
Vapauden määritelmää ei näytä rikkovan tuoli, joka oli ullakolle vievien portaiden edessä.
Keittiöön palattuani ikuistin tämän lattialla rönöttäneen, runnellun kaasulieden.
Kurkistus keittiölle ominaisesta mutta täällä hyvin epäloogisesta kuvakulmasta liettä ja taustaa kohti. Huomaa seinällä iloisenvärisessä naulakossa roikkunut tiskiharja.
Näkymä kammaria kohti, joka vaikutti enemmänkin pukuhuoneelta.
Edellisessä kuvassa alalaitaan jääneitä tavaroita lähempää.
Joutavanpäiväinen kuvakulma pientä varastokomeroa kohti. Täällä ei ollut aivan yhtä ahdistavaa kuin muualla talossa, koska etualalle jäävässä maisemassa oli oltu vähemmän kuin muualla talossa. Epäpuhdas henkimaailma on fysikaalinen ilmiö, joka tarkoittaa ihmisten eläessään ajattelemien ajatusten jäämistä, tallentumista, tiettyyn paikkaan vuorovaikutuksen muodossa. Ajatukset ja toiminnot pitävät sisällään resistanssia, joka siirtyy ympäristöön tehden siitä mikroskooppisesti hieman erilaisen jokaisen vuorovaikutuksen jälkeen. Tämä mahdollistaa muunmuassa sen, että ihminen kokee Maapallon tutummaksi paikaksi kuin avaruuden. On olemassa myös puhdasta henkimaailmaa, joka tarkoittaa sitä, että tilassa on vieraillut vain ihmiskunnan mittareilla täysin tietoisia ihmisiä eli katastrofi-ihmisiä. Henkimaailmana, resistanssina, tunnettuun ilmiöön perustuu yksittäisten ihmisten ja koko ihmiskunnan muisti. Voidaan puhua myös sähkömagneettisesta vuorovaikutuksesta tai kuvailuihin perustuvasta luonnonfilosofisesta maailmankuvasta. Ei tarkalleen tiedetä, miksi ihminen (tai muut olennot) pystyy muokkaamaan ympäristönsä resistanssia.
Keittiöön palattuani sain nähdä jääkaapin takaperin.
Makuuhuone. Katon päällysteenä ollut pahvipinnoite oli huonotapaisesti pudonnut alas kohti lattiaa pari vuotta aiemmin. Muuten tila vaikutti siltä, että siellä oli nukkunut talon ensimmäinen asukas eikä kertaakaan ollut käynyt Down. Oikeassa laidassa näkyvä metallinen häkkyrä, joka ei ole maailman ensimmäinen vapaastilentävä raketti tai Michelsonin-Morleyn koe, on tarkoitettu sen suunnittelijan pyhimmissä fantasioissa olemaan mikrofoniteline.
Huonekalujen puolta edusti Downin omakätisesti hankkima ja jonkun muun (sama, jolta Down hankki tuotteet) tähän tilaan raijaama varsin tyylitön huonekalusarja, johon kuului sohvan lisäksi muutamia nojatuoleja. Kaiken kukkuraksi tämä kyseinen mallisto on ollut 1970-luvulla Suomessa hälyttävän suosittu...
Tahdittomat huonekalut lähempää.
Yleiskuva makuuhuoneesta, joka toimitti myös olohuoneen virkaa. Tällaiset tilaratkaisut ovat yleisiä taloissa, jotka on suunniteltu ja rakennettu vuonna 1930.
Ovi takaisin kohti Downia.
Tässä nurkassa olisi pitänyt sijaita tulisija, mutta toteutus oli juuttunut savuhormina toimineen metalliputken vetämisen asteelle.
Ensimmäisen asukkaan petipaikka. Oli kiinnostavaa huomata, että täällä pään puolelle jääneet pienet ja kapeat seinähyllykötkin säteilivät vuoden 1930 varteenotettavaa tunnelmaa ja nostalgiaa.
Sängyn edessä oli, ei varmaankaan sattumalta, vessanpytty, joka jollain hassulla tavalla vaikutti täysin tähän taloon kuulumattomalta.
Ullakolle kiivettyäni sieltä paljastui pieni huone, jota olisi voinut vaikka käyttää asumiseen. Näin ei kuitenkaan liene oikeasti toimittu kapeasta portaikosta päätellen, vaan kuvan metallisänky (hetekoiden edeltäjä) on raahattu paikalleen jo rakentamisvuonna 1930. Sen päällä näkyy olevan jäänne Downin eväistä.
Kolmion muotoinen päätyseinä oli päällystetty ja somistettu sanoma- ja aikakauslehtien sivuilla. Tätä hommaa vaikutti tehneen vain ensimmäinen asukas. Huomaa komeat ampiaispesät, jotka kirjoitushetkeen (syksy 2017) mennessä ovat jääneet jo kokonaan pois muodista.
Myös vastakkaisella puolella eli vasemmalla roikkui katosta maittavia pesiä.
Oikean puolen ampiaispesät lähempää. Vaikka vaikuttaa syvälliseltä ajatukselta, että näissä voisi olla jokin tuntematon merkki kosmoksesta, se voi silti olla niin.
Ullakon (yläkerran) toisessa osiossa oli purulattia ja melko paljon rojua. Silmiinpistävimpänä ja ihanimpana niistä ovat kaikki nuo vuoden 1930 nahkaiset kengät, joissa ei ole sitten niin yhtään ylimääräistä. Tästä kannattaa nykyhetken ottaa mallia...
Laajempi kuva toiselta puolelta. Eleganssia riitti täälläkin, esimerkiksi säästöistä tinkimättä rakennettu optimoidun kapea vuoden 1930 savupiippu sekä Downin nakkelemat pienet purkit.
Koko tähänastisen komeuden kierrettyäni sain aikaan takaisin alakertaan valuttuani uudenlaisen näkymän keittiöstä, jota haluan nimetä tämän kuvasarjan parhaaksi kuvaksi.
Jääkaappi auki. Ei paljastunut pitävän sisällään lihapiirakoita. Ei sitä hyvyyttään tarvitse peitellä.
Downin sisään sankarillisesti mestaroima ei karkkipussi vaan pään päällä kaupalta taloon kannettu sanomalehti tunnelmalliselta päivältä.
Takaisin kohdelistaukseen