Tuhkalantien pihapiiri Sotkamossa

Melko vilkkaasti liikennöidyn, asfalttipäällysteisen Tuhkalantien varressa, sijaitsee tämä, yleisluonteeltaan hieman epäilyttävä, asuin- ja ulkorakennuksesta sekä hirsisestä ulkovarastosta koostuva, pihapiiri. Kohdetta kartasta katsoessani ja myös paikanpäälle saapuessani tämä vaikutti paikalta, jossa saattavat viihtyä rikolliset, jotka eivät osaa perustella tekojaan. Kaikesta huolimatta päätin käydä tutkimassa paikan kameroineni aurinkoisena, myöhäisenä iltapäivänä 17.5.2014. Maanläheiselle tienpistolle saapuessani en havainnut ainakaan heti epäilyksiä herättäviä asioita, joten etenin ensin ulkorakennuksen sisälle ja sitten ulkokuvien kautta tutkimaan itse asuinrakennusta sisäpuolelta. Arviolta vuonna 1960 (samaan aikaan kuin muukin pihapiiri) valmistunut ja pari vuotta ennen vuosituhannen vaihdetta pysyvästi autioksi jäänyt asuinrakennus tarjosi melko paljon kuvattavaa, sillä sinne oli jäänyt käytännössä kaikki omaisuus jäljelle vanhan isännän kuoltua ja pojan muutettua jo aiemmin muille maille. Vaatimattomalta puupöydältä löytynyt Neuvostoliitossa valmistettu lääkepullo suomalaisen ja ruotsalaisen vastineensa kanssa oli omiaan saamaan silloisen Suomen johtavan UE-harrastajan korviaan myöten kateelliseksi pari päivää kuvien ottamisen jälkeen! :)
Kuumotuksia herättävän pihatien oikealta puolelta valtatieltä päin tultaessa löytyi selvästi hieman hätiköiden rakennettu ulkorakennus...
...jossa savupiipusta päätellen oli aikoinaan viihtynyt sauna.
Sisälle avonaisesta ovesta kalpittuani dokumentoin tämän tulosuunnastani oikeanpuoleiseen nurkkaan jääneen puulaatikon, jossa aikoinaan olisi pitänyt säilyttää polttopuita, mutta pahoin pelkään, että kuumottavasta pihapiiristä johtuen puut ovat olleet kuvaajan jalansijojen vieressä lattialla. Päällä oli talon ainoan pojan koulussa tuhertamia piirustuksia sekä oppikirjat englantia ja kotitaloutta varten, joilla oli taas kerran vain yksi ainoa tavoite: UE-harrastajan nöyryyttäminen.
Pian ulko-oven jälkeen katossa oli melko tyylitön kattolamppu, jonka omituinen sijainti kertoo taas omaa kieltään siitä, että rakentajaa on jännittänyt liikaa paikallaolo...
Toinen huone ulko-oven edessä oli varastoitu täyteen kateellisen naapurin pihapiirin autioiduttua paikalle kärräämiä naispuolisia pikkupentuja kiinnostavia tavaroita...
Itse saunan puolella vallitsi myöskin suurimmaksi osaksi naapurin aikaansaama tavarasekamelska, pyörä sentään oli omasta takaa.
Lauteita asuttivat nykyään naapurin tavarat, joten sauna, jolla toimii itsesuggestio, oli muuttunut: siitä oli tullut varasto huolimatta siitä, mistä tuo kaikki tavarapaska oli peräisin.
Paskaa näkkyy olevan... Nurkassa olivat jäljellä saunankiuas sekä muuripata. Pihapiirin kuumottavuudesta varsinkin öiseen aikaan johtuen näiden takaa on löytynyt monta kertaa yöpymispaikka talon isännälle ja pojalle, joita matka takaisin kohti asuinrakennusta jännitti liikaa ennen uutta aamunkoittoa saaden aikaan tilanteen, joka on verrattavissa asteroidivyöhykkeeseen.
Hieman ilmapiiriä kuulosteltuani pihistin suoraan lähemmäs asuinrakennusta, joka paljastui olemaan melko vaatimaton eikä näkynyt kauas.
Kuvakulma toisesta nurkasta paljasti lisää samanlaista autiutta.
Vastakkainen etunurkka oli jo hieman toisenlainen: pääty paljasti huomattavaa maalin haalistumista tehden paikasta entistä komeamman.
Nyt kukko kiekuu... Takapuolelta talo oli vaatimattomuudessaan suorastaan ärsyttävän näköinen, aivan kuin olisi lukenut Raamattua väärinpäin...
Pirttiin astuttuani silmiin pisti lähes yhtä ärsyttävä epäjärjestys kuin edellisessä kuvassa. Täytyy myöntää, että tavarat olivat jääneet kuitenkin vähän siistimmin viimeisten, kaikesta päätellen yhteensä 19 vuotta talossa viettäneiden asukkaiden (isä ja poika) toimesta.
Syvemmällä oikealla paljastui olemaan romukasa...
...ja kaikkein syvin oikea antoi näkymän kohti sotkuista nurkkaa ja suoria ikkunoita.
Sulaketaulu oli tavallinen kolmivaiheinen, josta oli joku ulkopuolinen kähveltänyt kulutusmittarin talon jäätyä autioksi. Täytyy todeta tämän olevan yleinen menettely, mutta tuostahan saa helposti sähkön uudelleen virtaamaan vain yhdistämällä samankokoiset johdonpäät toisiinsa!
Näkymä ikkunoiden edestä kohti synkempää osaa ei ollut kaksinen. Tällaisessa paikassa asuva voi helposti sairastua masennukseen, jos on sopivat geenit. Tässä talossa asuneet isä ja poika eivät kuitenkaan ole kuuluneet riskiryhmään tuossa suhteessa. Vasemmassa laidassa eteiseen johtavan oviaukon yläpuolella näkyy paikallisesti epäpuhdas henkimaailma lahonneen sisäkaton ja alastippuneen kattolevyn muodossa.
Näkymä eteisen oven suhteen pirtin peräseinältä kohti leivinuunia, jota viimeisiä edeltäneet asukkaat näkyvät mustumien perusteella ahkerasti lämmittäneen.
Valoisimmalle seinustalle palattuani äkkäsin romukasasta pahvilaatikollisen uskonnollista kirjallisuutta, jota isäntä lie jossain määrin tutkinut mutta ei ole kuitenkaan ollut tosiuskovainen sanan varsinaisessa merkityksessä. Jos olisi ollut, tämä kyseinen pahvilaatikko olisi ollut täynnä mustakantisia raamattuja ja asetelma kaikkine yksityiskohtineen todella huvittava! :)
Varjon puolella huonosti tehdyn puupöydän päällä oli muiden kamppeiden ohessa nämä kolme lääkepulloa, joista kaikkien sisältö on käsitellyt yskän parantamista. Vaikka nykyään jo vanhaksimenneitä, pullot olivat lähtöisin kolmesta nykyään kovin erikoisesta sijainnista: äärimmäisenä vasemmalla suomalainen, keskellä neuvostoliittolainen (gasp) puutteellisella tuoteselosteella varustettuna ja oikealla ruotsalainen.
Pullojen edessä lähempänä reunaa nötkötti vanhanaikainen peltinen sokeripurkki ja sen vieressä samanmallinen suolapurkki, joka välttämättä tahtoi jäädä pois kuvasta.
Uunin varjoisimmalla seinustalla oli kaasuliesi, jolla iskä ja poika ovat aiemmin armon (riittävän yksinkertainen yhteiskunta ihmisille, joilla on katastrofigeenit, negatiivinen itsesuggestio ja olemattomien pelko) päivinä kokkailleet omasta mielestään terveellisiä ruoka-annoksia merkitsevässä kastikkeessa. Kaasu, vaikka sähkökin olisi ollut tarjolla...
Tervetuloa kidutuskammioon... Lieden vierestä meni kapea sola, jota pitkin pääsi tämän isännän makuuhuoneen ovelle. Kovin on askeettinen sisustus ja mattokin taitaa olla isännän ihan itse ennen kuolemaansa ikkunaan heittämä. Asetelma tuo kovasti mieleen Abu Ghraibin vankilan Irakissa...
Näkymä takaisin ovelle päin näytti sopivan vielä paremmin kidutukseen. Palomuuri oli haljennut viimeisten asukkaiden tupaantuliaisuuninlämmityksen seurauksena ja mustumasta varaavan uunin alalaidassa olevan pyöreän luukun yläpuolella on pääteltävissä, että uunia on lämmitetty myöhemminkin. Se onkin ollut kovin tarpeellista talvikuukausina ottaen huomioon, että leivinuunissa pirtin puolella ei ole tullut kertaakaan pidettyä tulta.
Nyt se henkimaailmaltaan kaikkein likaisin osa eli ulko-oven jälkeinen ahdas eteinen, jossa näkyy hyvin selvästi ahdistus. Ensiksi sitä tuotti talon rakentaneen miehen stressi, joka johtui talon sijainnista liikenteellisesti epäedullisessa paikassa. Toinen ahdistusta tähän tilaan tahrinut asia on se, että taloon vasta keväällä 1980 muuttaneen, viimeisiksi asukkaiksi jääneen perheen äiti menehtyi tässä tilassa murtamalla vahingossa niskansa painavia muuttolaatikoita ajatellessaan. Isäntä ja poika selvisivät tapahtumasta melko vähäisin traumoin, mutta äidin heille odottamaton kuolema sai kuitenkin aikaan kovan tupaantuliaisuuninlämmityksen isännän huoneessa. ;)
Eteisen oviaukon vieressä pirtin puolella lojuivat seinään nojaten nämä kaksi hyvin epäkäytännöllistä auton katolle asennettavaa taakkatelinettä, joiden muotokieli tuo kieltämättä mieleen häpeähupun. Tämä onkin itsestäänselvää, sillä noiden epäloogisten viritysten esikuvana on kateus ja ne ovat aivan liian kapeita asennettaviksi minkä tahansa auton katolle.
Lähistöltä, leivinuunin suojaseinään nojailemasta löytyi puolestaan pari lähes antiikkisia puusuksia, jotka arvioni perusteella ovat peräisin vuodelta 1890 ja näidenkin esikuvana on ollut kateus (vasemmanpuoleinen on huomattavasti lyhyempi kuin oikeanpuoleinen). Näillä on epäkäytännöllisyydestään johtuen hiihdetty tasan 0 metriä, mutta tarina niiden tähän taloon tuomisen taustalla voi olla yllättävän lyhyt: minua varten.
Sitten pääsinkin todistamaan UE-kuvausharrastukseni otosten parhaimmistoa pojan huoneeseen, joka edelleen oli pullollaan tavaroita. Vain sänky puuttui ja isäntä mahtaa olla vastuussa tästä...
Ovelta katsottaessa huoneen oikealle seinustalle jäivät suuri, jo tuolloin arveluttavan näköinen puisista lokeroista koostunut hyllykkö sekä lämmönlähteenä hyiseen talviaikaan toiminut varaava tiiliuuni.
Vastakkaiselle seinustalle puolestaan jäivät kuvakentän ulkopuolelle jäänyt ikkuna sekä ovella varustettu peräkomero, jossa tällä kertaa olisi hyvinkin voinut asua Muumipeikko...
Pöydällä peräseinällä olleen ikkunan alla romotti edelleen pojan jäljiltä Teknisten Tieteiden Opiskelijavalintakortti vuodelta 1984, joka jostain kumman syystä oli kuitenkin jäänyt lähettämättä. Syynä on lapun pahantahtoinen ja liikaa kyselevä luonne ja siitä seurannut uskon loppuminen hyvään. Vaikka opiskelemaan lähtö on positiivinen asia, useilta opiskelijoilta on loppunut usko opintoja kohtaan aivan viime vuosinakin (ennen 2017) edellämainituista hakulomakkeeseen liittyvistä seikoista johtuen. Hakulomakkeen ärsyttävän luonteen puolestaan on saanut aikaan se, että niitä kyhäsivät trusteet, jotka kyllä olisivat katastrofien puolella aseellisen uhkauksen tilanteessa mutta jotka hakulomakkeen eri kohtia useista eri lähteistä yhteenliittäessään eivät pysty näkemään kokonaisuutta (huomaamaan yksityiskohtien alkuperää, joka on aina trustee, joka ei olisi katastrofien puolella aseellisen uhkauksen tilanteessa) ja saavat näin aikaan huonosti toimivan kokonaisuuden, jossa on vain toimimattomia yksityiskohtia. Lomakkeen toimivuus rajoittuu siihen, että osa opiskelijoista pääsee yliopistoon. Tämä ei kuitenkaan mene oikein, sillä yliopisto on vapaa kaikille, jotka ovat olemassa ja sinne pääsee pärstäkertoimen perusteella.
Rauhallista aikaa ennen opiskelijavalintojen aikaa kuvaa tämä lattiaan ja seinään peräseinän ikkunan vasemmalla puolella nojannut pojan itse tekemä maalaus, josta on kyllä jo tuossakin vaiheessa havaittavissa levottomia piirteitä, jotka enteilevät sitä, että tiettynä vuonna maailma tulee pojalle liian monimutkaiseksi käsittää ja hänen kehityksensä tyssää Opiskelijavalintakortin täyttämiseen. Aiemmin mainitut levottomat piirteet kiteytyvät siihen, että maalauksen esittämä maisema on fysikaalisesti mahdoton.
Lähikuva toisessa yleiskuvassa näkyneestä puisista lokeroista koostuneesta hyllyköstä. Tämän oli selvästi tehnyt kateellinen naapuri vuonna 1982 ja siihen oli ollut tarkoitus lajitella kaikille naapureille tuleva posti. Idea on kuitenkin susi, sillä lähistöllä ei ole tuon nimisiä taloja. Niinpä tämä on vain kateellisen suomalaisen trusteesielun viritys, jolla alunperin yritettiin saada katastrofigeenillisten ihmisten talo kuhisemaan ei-toivotuista vieraista eli postinkantajista. Postinkantaminen oli niin perseestä, että mokoma viritys päätyi lopulta kateellisen trusteen kuoltua omaisten toimesta vielä tuolloin toimineen kyläkaupan pihaan, josta tämän talon isäntä toi sen jalkapelillä epätietoisena kotiin ja se sijoitettiin pojan huoneeseen, koska sinne mahtui paremmin. Päätös tuoda tällainen rustinki kotiin ei ollut tietoinen vaan alitajuinen ja sitä ohjasivat ihmiskunnan geenit.
Viimeiseksi pystyssäolevista rakennuksista kuvasin hirsisen ulkovaraston, joka tässä esiintyy takapuolelta nähtynä jo melko matalalla olleen auringon valossa.
Etupuolelta näky oli yhtä hauska...
...sisäpuolelta alkoi heti löytyä kiinnostavia eli viimeisiä edeltäneiden asukkaiden tänne varastoimia puisia huonekaluja sekä viimeisen isännän kuolintoreissaan "parempaan talteen" siirtämiä kodinkoneita.
Tässä ihan näpsäkän näköinen pyykinpesukone lähempää ja sen oikealla puolella talonväen toimesta käyttämättä jääneen, pirtissä vain vähän aikaa viettäneen ja alunperin lahjaksi saadun pakastimen kulma.
Pakastimen päällä oli vanha löytö jossa näkyy katastrofi suoraan eli potkuri. Sen takana seinällä roikkui vanhoja hirventaljoja, joille talonväki ei ollut keksinyt käyttöä.
Ulkovaraston toinen huone sisälsi myös runsaasti tavaraa. Huomattavin niistä oli katastrofilogiikan huippuilmentymä eli kuvan keskikohdan oikealla puolella sijaitseva veivattava tahko. Toiseksi huomattavin oli yksittäinen hirventalja tahkon vasemmalla puolella.
Palattuani pihalle asuinrakennuksen edustalle dokumentoin tämän luonnonvoimien vaikutuksesta pari vuotta ennen kuvaushetkeä maahan mätkähtäneen puisen lipputangon, jonka metallinen tukijalka oli jäänyt pystyyn. Oli kyllä kieltämättä ensimmäinen kerta, kun törmäsin lipputankoon tavallisen autiotalon pihassa! Syy kaatumisen taustalla on vielä mielenkiintoisempi ja siihen liittyy oleellisesti epäpuhdas henkimaailma asuinrakennuksen eteisessä: isä ja poika olivat laiminlyöneet velvollisuutensa madaltaa lipputangon resistanssia (johtaa luonnon aiheuttamat vuotovirrat pois puusta) pyyhkimällä metallijalustaa kymmenen vuoden välein talouspaperilla siinä pelossa, että heidän mielestään liian lähellä sijainneesta eteisestä voisi kimmota ja singahtaa jo kertaalleen kuolleeksi julistettu emäntä takaisin maanpäälle haahuilemaan, jos talouspaperilla pyyhkimisen ajaksi kumpikin asukas olisi kääntänyt eteiselle selkänsä. Tämä uskomus on hyvin yleinen ja toistuva motiivi kaikissa paikoissa, joissa pelätään räyhähenkeä (yleensä autiotalo).
Edellisessä kuvassa taustalla näkynyt lahokasa paljastui lähempää tarkasteltuna olemaan pihapiirissä aiemmin sijainnut halvahko asuinrakennus, joka oli rakennettu vuonna 1900 ja jäänyt asumattomaksi saamattomista ihmisistä heidän kuoltuaan jo vuonna 1950. Sen jälkeen vaille huoltoa jäänyt möksä oli sittemmin mennyt luonnonvoimien vaikutuksesta jo varsin mieltä ylentävään kuntoon.
Viimeisessä kuvassa näkyy keskellä koivun juuressa tavaroita, jotka ovat melko hyödyttömiä ja joita ulkopuoliset olivat tuoneet tontille vuosien saatossa. Tässä asetelmassa näkyy myös hyvin keskimääräistä älykkäämpien logiikka, jossa on paljon mahdollisuuksia tehdä virhepäätelmä viihtyisässäkin ympäristössä rajallisesta laskentatehosta ja muistikapasiteetista johtuen...
Takaisin kohdelistaukseen