Tuiranpuiston sairaala-alue, Oulu

Tämä nykyään Tuiran kaupunginosan keskuspuistona toimiva noin 10 hehtaarin laajuinen puistoalue on alunperin ollut varattuna Oulun kaupunginsairaalan käyttöön 1800-luvun lopusta lähtien. 1880- ja 1890-luvuilla Oulussa levisivät monet kulkutaudit kuten isorokko, tuhkarokko ja suolikuume. Myös koleran pelättiin leviävän kaupunkiin. Tuohon aikaan Oulussa oli vain yksi sairaala, Oulun lääninsairaala. Tilanteen helpottamiseksi kaupunginvaltuusto päätti joulukuussa 1894 kunnallissairaalan rakentamisesta Toppilaan menevän tien varteen Tuiraan. Paikka oli vielä tuolloin laaja metsäalue.
Sairaala-alueen vanhimman osan suunnitelmat tilattiin arkkitehti Magnus Schjerfbeckiltä. Niiden pohjalta alueelle nousi sairasosasto (valmistui 1900), kulkutautiosasto eli Ruttola (1901) sekä ruumishuone, laboratorio, ruokala ja varastorakennus (1900). Vuonna 1909 alueelle rakennettiin Maria Åströmin tekemän lahjoituksen turvin hermosairaala eli mielisairaala korvaamaan köyhäintalon yhteydessä toiminutta mielisairasosastoa. Tämän Hermolana tunnetun sairaalan ja lääkärinasunnon suunnitteli Viktor J. Sucksdorff. Tuntemattoman arkkitehdin suunnittelema eristysosaston rakennus valmistui vuonna 1912. Vuonna 1926 sairaala-alueelle nousi vielä synnytyslaitos korvaamaan Sonnisaaressa ollutta vanhaa synnytyssairaalaa. Alueen koilliskulmassa sijaitsevan rapatun hirsirakennuksen suunnitteli Otto F. Holm.
Synnytyssairaalan käyttö loppui jo 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa, kun synnytykset siirrettiin Oulun yliopistolliseen sairaalaan. Kaikki sairaalatoiminta alueelta oli siirtynyt muualle 1990-luvun puoleenväliin mennessä. Tämän jälkeen aiemmin ulkopuolisilta suljettu alue on muuttunut yleiseksi puistoksi. Vanhat rakennukset on suojeltu, ja monelle niistä on keksitty uutta käyttöä: sairasosaston rakennuksessa toimii päiväkoti, Hermolassa neuvola, ylilääkärin asunnossa mielenterveyskuntoutujien ryhmäkoti, kulkutautiosaston ja eristysosaston rakennuksissa kehitysvammaisten asumispalveluita sekä synnytyslaitoksen rakennuksessa mielenterveystoimiston kriisiosasto. Vain ruumishuone, laboratorio, ruokala ja varastorakennus ovat jääneet vaille käyttöä.
Kävin tutkimassa aluetta vuoden 2014 marraskuun lopulla ja joulukuun alussa. Rakennukset olivat ulkomuodoltaan komeita (varsinkin Hermola ja ylilääkärin asunto mielestäni suorastaan ainutlaatuisia) ja pitkien mäntyjen ympäröimällä alueella liikkuminen mielenkiintoinen kokemus. Ensimmäisellä vierailulla kuvasin rakennuksia vain ulkoapäin. Silloin kuitenkin huomasin erään sisäänpääsyn ruokalarakennukseen olevan avoin, joten palasin tutkimaan sisätilat viikkoa myöhemmin. Ne paljastuivatkin olemaan varsin mielenkiintoiset: toiminnanaikaisia laitteita oli vielä jonkin verran jäljellä. Ikkunat oli vaneroitu umpeen eivätkä sähkövalot enää toimineet, joten sain seikkailla sokkeloisen rakennuksen sisällä pelkän taskulampun valossa.
Pyöräillessäni ohikulkumatkalla sairaala-alueen läpi 9.5.2015 huomasin, että laboratoriorakennuksen julkisivun puolelta oli vanerilevyt irrotettu kahdesta ikkunasta. Mielenkiinto heräsi ja palasin tutkimaan sisätilat myöhään saman päivän iltana. Toisesta ikkunasta pääsi pieneen lämmönjakohuoneeseen, jossa ei vesikattilan ja -putkien lisäksi oikeastaan nähtävää ollut. Sitten kokeilin toista ikkunaa, jonka takaa paljastuikin aivan toisenlainen avaruus: useita huoneita, joissa oli aikoinaan toiminut röntgenlaboratorio. Sähkö oli vielä kytkettynä: sähkölämpöpatterit hohkasivat suurella teholla lämmintä tehden osasta huoneita suorastaan kuumia. Myös kattovalot syttyivät, mutta niitä ei juurikaan tullut poltettua osittain tunnelman säilyttämiseksi ja osittain tuolloin täysin todelliselta tuntuneen mutta jälkikäteen arvioituna ehkä liioitellun kiinnijäämisvaaran takia. Puurakenteiset ja melko korkeat sisätilat innoittivat ottamaan pitkän valotusajan kuvia taskulampun valossa. Irtaimistoa ei ollut jäljellä juuri ollenkaan, arkistolokerikkoja ja työpöytiä muutamia. Kiinnostavin löytö oli vanha röntgenkuvien ottamiseen käytetty laite ohjausyksikköineen.
Seuraava kuvausreissu alueelle tapahtui illalla 6.12.2015 ja seuraavan päivän puoleisena yönä. Saavuin paikalle hieman ennen puoltayötä ja tarkoituksena oli kuvata aluetta salaman avulla, kokonaan ilman jalustaa. Muutaman kuvan laboratoriorakennuksesta otettuani kiersin sen takapuolelle ja huomasin ilokseni siellä sijainneen oven olevan auki. Sen takaa paljastui korkeakattoinen ja kapea mutta paljon yksityiskohtia sisältänyt vanha pyykkitupa, jossa oli aikoinaan keitetty puulämmitteisessä padassa sairaalavaatteita puhtaaksi. Sieltä löytyi myös pyykkien huuhteluun käytettyjä ammeita sekä arviolta 1960-luvun alusta peräisin ollut teräksinen pyykkikone. Pyykkituvan nähtyäni jatkoin kierrosta ulos, jossa pulut norkuivat pimeydestä huolimatta palkin päällä kattolipan alla. Otin myös muutamia ulkokuvia vähän kauempana sijainneesta Hermolasta.
Vierailu 29.11.2014 (Ulkokuvia sairaala-alueelta)
Vierailu 6.12.2014 (Sisäkuvia ruokalarakennuksesta)
Vierailu 9-10.5.2015 (Sisäkuvia laboratoriosta)
Vierailu 6-7.12.2015 (Pyykkitupa sisältä ja salamalla otettuja ulkokuvia)
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
Wikipedia: Tuiranpuisto
Oulun kaupunki: Arvokkaita alueita Oulussa, osa 1 (1999) (pdf)
Veikko Sarkkisen valokuvat
Takaisin kohdelistaukseen