Vaalan aseman seutu

Vaalan rautatieasema sekä muut asema-alueen rakennukset (tavaramakasiini, rautatieläisten asuinrakennukset, yksipilttuinen veturitalli, vesitorni sekä resiinavaja) on rakennettu rautatien valmistuttua kylään vuonna 1929 tai pian sen jälkeen. Asemarakennus on tyyliltään muista Oulu-Kontiomäki-radan asemista poikkeava ja se on nykyään valtakunnallisesti arvokas kulttuurihistoriallinen kohde. Aikataulunmukainen junaliikenne Oulun ja Vaalan välillä alkoi 16. lokakuuta 1929. Nykyään liikennepaikka on miehittämätön eikä siellä ole lipunmyyntiä. Paikalla pysähtyvät kaikki välillä Iisalmi-Oulu liikennöivät VR:n henkilöjunat, mutta tavaraliikenteen palveluita ei enää ole ollenkaan. Laituriraiteita on kaksi ja asemalla tapahtuu päivittäin kolme junakohtausta.
Vaalan asemalla on alunperin ollut oma ns. köyhänmiehen releasetinlaite, jossa liikennepaikan vaihteet olivat paikallisesti käsin käännettäviä ja varmistuslukoilla lukittavia. Vuonna 1998 tämä laitos purettiin ja korvattiin releasetinlaitteella, jota ohjattiin edelleen asemalta käsin. Joitakin vuosia myöhemmin releasetinlaite muutettiin kauko-ohjattavaksi Oulusta käsin ja asema jäi lopullisesti miehittämättömäksi. Tämän jälkeen asemarakennus on ollut yksityisten tahojen omistuksessa ja ilmeisesti osan aikaa myös asuinkäytössä.
Käydessäni paikalla kuvaamassa kesäkuun 2014 puolessa välissä kaikki yllä mainitut alkuperäiset rakennukset olivat pystyssä. Vandalismia oli tapahtunut vain vähän, mutta varmasti osittain juuri sen takia vain yhteen alueen rakennuksista pääsi sisälle. Junaradan eteläpuolella, resiinavajan vieressä, oli vanhan asuinrakennuksen joiltakin osin hiiltyneet rauniot. Alunperin punainen rakennus oli ilmiselvästi syttynyt palamaan jossain vaiheessa, syystä joka ei ainakaan itselläni ole tiedossa. En myöskään tiedä onko tämä rakennus kuulunut alkuperäiseen asema-alueeseen vaiko ollut myöhemmin rakennettu. Väriltään se on ainakin poikennut muista alueen asuinrakennuksista, jotka olivat kellertäviä.
Asemarakennus parkkipaikan laidasta nähtynä. Liekö joku jättänyt polkupyöränsä aseman seinään nojaamaan ja lähtenyt junamatkalle...
Radan puolelta asema oli tägitystä ja pientä vandalismia lukuunottamatta hyvässä kunnossa. Sisälle ei vähemmän yllättäen päässyt.
Myös aseman itäpuolella sijainnut tavaramakasiini oli ainakin päällisin puolin hyvässä kunnossa ja visusti lukittu.
Asemasta länteen kävellessä vastaan tuli ensimmäisenä tämä komea asuinrakennus, jossa on ollut yhteensä neljä asuntoa rautatieläisille. Ovet olivat lukossa, sisälle olisi kyllä periaattessa päässyt tuosta yläkerran ikkunasta, mutta oli turhan korkealla.
Tämän asuinrakennuksen ovi puolestaan oli kutsuvasti auki. Huomaa aivan liian pitkät vanerilevyt ikkunoissa.
Vandaalit eivät olleet ymmärtäneet WC:n moderniutta näin vanhassa talossa ja olivat heläyttäneet lavuaarin ja pytyn rikki :(
Sulaketaulusta roikkui lakastunut kukkakimppu, syytä voi vain yrittää arvailla.
Toinen kiinnostava löytö: vanha, poljettava ompelukone lattialla.
Keittiö oli varsin hyvässä kuosissa.
Lisää sisätiloja...
...aika tyhjää oli.
Pönttöuuni vielä hyvässä maalissa, samaa ei kyllä voi sanoa katosta.
Tapetin repimisen seurauksena oli kerrankin paljastunut mieluisa yllätys: hirsiseinä oli moitteettomassa kunnossa!
Vielä yksi huone alakerrasta...
...täällä oli huomattavan paljon tavaroita jäljellä. Tuorein löytämäni sanomalehti oli maaliskuulta 2000, eli talo oli ehtinyt olla asumattomana vain vähän yli 14 vuotta!
Ullakko oli selvästi ollut varastokäytössä. Katto ja savuhormit näyttivät todella hyväkuntoisilta.
Oli täälläkin joku porukka näköjään aikaansa viettänyt.
Seinällä killui kalastuksessa käytettävä atrain.
Ulkorakennus, sen sisältä ei löytynyt mitään käytöstä poistettua tiskiallasta ja muutamaa loisteputken metallikuorta kummempaa.
Toinen asuinrakennus, liekö ollut ihan asemapäällikön asunto kun on noin iso. Oletin tämänkin olevan pois käytöstä, koska piha oli heinittynyt ja sähkölinja taloon katkaistu.
Sekä etuovi että kuvassa näkyvä sivuovi olivat lukossa, joten sisälle ei päässyt.
Postiluukusta kurkittuna tyhjää näytti olevan.
Myös etuoven ikkunasta paljastui varsin askeettinen näkymä.
Käytössä olevien raiteiden välissä seisoi edelleen rautainen muisto höyryajasta: vanha vesiviskuri.
Junaradan eteläpuolella sijaitsi asuinrakennuksen raunio...
...jonka on jossain vaiheessa ilmiselvästi tuhonnut tulipalo.
Takapuolella oli vielä vähän punaista maalipintaa jäljellä.
Tässä resiinavaja, jonka ovet oli pönkätty kiinni parruilla.
Sitten takaisin radan pohjoispuolelle. Veturin kääntöpöytä ruostuu nykyään käyttämättömänä, taustalla Vaalan muistomerkkiveturi Tk3 numero 1112.
Punaisesta tiilestä rakennetut vesitorni ja veturitalli olivat hiukan hylätyn oloisia, mutta kuvaushetkellä ainakin veturitalli oli taidenäyttelyn käytössä.
Lähteet ja lisätietoa kohteesta:
Wikipedia: Vaalan rautatieasema
Vaunut.org
Museovirasto: Vaalan rautatieaseman historiikki ja rakennusluettelointi
Kirjastovirma: Rautatie Oulusta Utajärvelle
Takaisin kohdelistaukseen