LAMPINSAAREN KAIVOS, VIHANTI
Vihannin kunnassa sijaitsevan Lampinsaaren kylän lähettyviltä Alpuasta tehtiin havainto malmia sisältävästä kivestä vuonna 1936. Löydön tekivät Jaakko Salo, Juho Lumiaho ja Aate Lumiaho. Rikkikiisua sisältänyt kivi ei vielä silloin aiheuttanut jatkotutkimuksia, koska Geologisella tutkimuslaitoksella lähetysaluetta pidettiin malmittomana. Vasta Edvard Kesälän vuonna 1939 löytämä lohkare sai geologit kiinnostumaan Lampinsaaren alueesta. Edvard Kesälän löytämä lohkare katosi talvisodan sytyttyä, mutta merkintä sinkkivälkettä sisältäneestä kivestä jäi talteen. Huhtikuussa 1941 Aate Lumiaho löysi kirkkaita lohkareita kaivon pohjalta liejun seasta. Löytöpaikka oli Rantalan tila lähellä Lampinsaaren aluetta. Jo seuraavana kesänä tutkijat tulivat paikalle, mutta sodan syttyminen keskeytti tutkimukset. Tutkijat kiinnostuivat uudestaan Vihannin alueesta talvisodan jälkeen, kun Aate Lumiaho oli löytänyt saman kaivon syvennystöiden yhteydessä rikkikiisua sisältäviä kiviä. Jatkosodan päätyttyä tutkijat palasivat Lampinsaareen. Sähköisten ja magneettisten mittausten avulla esiintymä saatiin paikallistettua Isonevalle Lampinsaaren metsäsaarekkeen läheisyyteen. 1940-luvun loppuun saakka jatkuneissa tutkimuksissa löydettiin useita pikkumalmioita, jotka sisälsivät sinkkiä, kuparia ja lyijyä.
Outokumpu Oy suoritti lisätutkimuksia vuonna 1952. Näissä tutkimuksissa löytyneet malmit olivat perustana kaivoksen syntyyn. Kaivoskuilun paikaksi sovittiin Lampinsaari ja maanalaiset tutkimukset päätettiin aloittaa. Paikalla oli kuitenkin hyllyvä suo, joka piti kuivattaa ennen kuin alueelle voitiin rakentaa kaivos. Suon kuivattaminen aloitettiin 1952, ja samoihin aikoihin alettiin rakentaa maantietä Lampinsaareen. Myös junarataa alettiin rakentaa samana vuonna ja se valmistuikin ennätysajassa, joulukuussa 1952. Vielä puhelinlinjakin ehdittiin rakentaa samana vuonna. Ristonahon 86 metriä korkea kaivostorni valmistui 1953 ja malmin tuotanto pääsi vauhtiin seuraavan vuoden syksyllä. Myös kaivoksen muita rakennuksia ja työntekijöiden asuntoja rakennettiin vuodesta 1952 lähtien. Aluksi ajateltiin rakentaa asunnot Alpuan kylän yhteyteen, mutta johtajien mielestä työväestön piti asua lähellä kaivosta. Niin syntyi Lampinsaaren kaivoskylä Ristonahon metsäsaarekkeen paikalle. Ensimmäiset asuintalot rakennettiin kiireellä ja ne olivat tehdasvalmisteisia Pyypareja, paritaloja. Myöhemmin rakennettiin lisää 2-3 perheen taloja sekä kolme 10 perheen kerrostaloa. Kaikkiaan kylällä oli 250 perheasuntoa. Niitä tarvittiinkin, sillä parhaina aikoina Lampinsaaressa asui yli tuhat ihmistä. Asuintalojen rakentamisen yhteydessä kylälle haluttiin rakentaa maauimala. Lupaa varsinaisen maauimalan rakentamiseen ei kuitenkaan Outokumpu Oy:n johtajilta saatu, koska muillakaan yhtiön kaivoksilla ei sellaista ollut. Ratkaisuna rakennettiin palolammikko, jota voitiin käyttää myös maauimalana. Talkoovoimin rakennettiin lähinnä lapsia varten urheilukenttä. Seurakuntakoti valmistui Vihannin seurakunnan toimesta 1962 ja virkistymispaikka Kaivoshovi 1964. Paikallinen urheiluseura Sinkki-Sepot järjesti Kaivoshovilla elokuvaesityksiä. Lampinsaareen rakennettiin myös kansakoulu. Kylällä oli kolme kauppaa ja pankki, terveysasema ja sen yhteydessä toiminut apteekki. Virkistysalueeksi kaivosyhtiö vuokrasi ensiksi Raahen kunnalta Sinkkiniemen alueen ja hankki myöhemmin Lännennokan Saloisten Piehingistä.
Lampinsaaren kaivos tuotti pääasiassa sinkkiä, kuparia ja lyijyä eli metalleja joita oli löytynyt jo alustavissa tutkimuksissa. Lisäksi kaivoksesta saatiin pieniä määriä kultaa ja hopeaa. Kaivostunneleita jouduttiin kaivamaan melko lähellä maanpintaa, koska malmio sijaitsi osittain melkolailla pinnassa. Jopa kaivoksen rakennusten alla kaivettiin niin lähellä maanpintaa, että jo toiminnan loppuaikoina kaivostornin ja sen ympärillä olevien rakennusten alueelle tuli sortumavaara, josta varoiteltiin. Koska kaivosrakennukset oli rakennettu suoperäiseen maastoon, niiden ympärillä oli kesäisin paljon sääskiä. Lampinsaaren junarata, jota pitkin kaivoksen tuotteet kuljetettiin eteenpäin, sisälsi vähän mutkia. Tämä johtui Pohjanmaan maaston yleisestä tasaisuudesta, eikä ratalinjan tiellä ollut liioin asutustakaan. Suora tieyhteys Lampinsaaresta Vihannin kirkonkylään valmistui vuonna 1967. Tämä lyhensi matkaa kesänviettopaikoille ja Vihannissa asuneiden työntekijöiden työmatkaa.
Lampinsaaren kaivos päätettiin lopettaa vuonna 1992 laman aiheuttaman kannattavuuden heikentymisen takia. Kaivoksen lopettamispäivä (17.5.1992) oli kyläläisille surullinen päivä, aiheuttihan kaivoksen sulkeminen paljon työttömyyttä. Lampinsaaren kaivoskylä alkoi hiljentyä ja vuosien saatossa asukasmäärä putosi nykyisen 400:n paikkeille, kun se parhaina aikoina oli ollut yli tuhat. Monet kauppaliikkeetkin suljettiin, koska eihän niiden pyörittäminen kannattavaa ollut. Toimistorakennukset jätettiin pystyyn ja virkistyskäytössä ollut Kaivoshovi suljettiin. Kaivoksen tuotantorakennukset hävitettiin pari kolme vuotta toiminnan loppumisen jälkeen. Kaivostorni räjäytettiin maan tasalle. Räjäyttäminen ei kuitenkaan onnistunut kunnolla ensimmäisellä latingilla: kaivostorni ei lähtenytkään sortumaan kuten oli suunniteltu, vaan lyheni vain viitisen metriä alapäästä ja jäi pystyyn. Seuraavalla räjäytyksellä torni saatiin kaadettua, mutta sortumavaara uusia räjähteitä torniin vietäessä oli hyvin ilmeinen.
Kajaanin kaupunkieksploraatio kävi paikalla juhannuksena 2009. Jouduimme toteamaan, että kaivoksen toimistorakennukset olivat käytössä. Ainakin toisessa niistä toimi ilmeisesti jonkinlainen romuttamo, sillä pihassa oli paljon vanhoja ja huonokuntoisiakin autoja. Toisen rakennuksen pihassa oli muutama auto ja hyväkuntoisia polkupyöriä. Se olikin jo tiedossa, että tuotantorakennukset ja kaivostorni on purettu jo yli kymmenen vuotta sitten eikä niistä ole mitään jäljellä. Osa kaivosalueesta oli aidattu sortumavaaran takia eikä sinne menty, mutta eipä siellä mitään mielenkiintoista ollutkaan. Vain pusikkoa ja muutama huonokuntoinen hiekkatie. Maastoltaan suopohjaisella kaivosalueella oli hyvin paljon hyttysiä, varsinkin itikoita, joten siellä ei tullut oltua kovin pitkään. Kylän puolella hyttysiä oli paljon vähemmän. Kylällä on kaivostoiminnan ajoista muistuttamassa vanha kaivosveturi ja Lampinsaaren kaivoksesta louhittuja malmikiviä kaksin kappalein. Osa asuintaloista oli vielä hyväkuntoisia ja niissä asuttiin, mutta rappiotilassa oleviakin rakennuksia oli. Vaikka Lampinsaari oli joiltakin osin melko vireänkin oloinen, oli yleisestä ilmapiiristä huomattavissa että kaivostoiminta, jonka ympärille koko kylä aikoinaan syntyi, on loppunut. Synkkää tunnelmaa korosti tihkusade ja pilvinen sää. Kävimme myös katsomassa Lampinsaaren junarataa, kiskot oli purettu mutta ratalinja oli vielä jäljellä. Ratalinjakaan ei kuulemma enää ole yhtenäinen, koska junaradan siltoja on purettu.
Kuvat kesäkuu 2009
Lisätietoa kohteesta :
Vaunut.org
Etusivulle